Ero sivun ”Kolonialismi” versioiden välillä

 

Siirtomaavallan ja sen imperiumiin kuuluvien alusmaiden suhteen voi jakaa kolmeen asteeseen. “Virallisessa” imperiumissa paikalliset hallitsijat korvataan vierasmaalaisilla hallitsijoilla. Siirtomaa-aikaa edeltänyt poliittinen järjestys lakkaa toimimasta vapaasti tai loppuu kokonaan. Siirtomaavallan edustajat ottavat hoitaakseen muun muassa verojen keräämisen, oikeuden jakamisen, poliisin ja armeijan toiminnot sekä [[Diplomatia|diplomaattiset]] suhteet. “Epävirallisessa” imperiumissa siirtomaa säilyttää itsenäisyytensä ja oman poliittisen järjestelmänsä. Taloudellisissa asioissa maan asioihin vaikuttaa myös ulkomainen hallinto. Siirtomaavallalla on kuitenkin tiettyjä etuoikeuksia, kuten sen kansalaisten suojattu asema paikallisilta laeilta, vapaakauppajärjestelmä mataline tulleineen sekä oikeus sijoittaa sotilasjoukkoja aluevesille ja maalle. Siirtomaavaltaa edustavat konsulit, diplomaatit tai “asukkaat”, jotka sekaantuvat paikalliseen politiikkaan neuvonantajan ominaisuudessa. Tällaiset epäviralliset imperiumit tarjosivat siirtomaavalloille ennen kaikkea taloudellisia hyötyjä. Vahvemman ja heikomman maan välillä voi olla myös suhde, joka ei ole kolonialistinen tai toisen dominoima, vaan vahvemmalla maalla on vahvuutensa myötä vain paremmat mahdollisuudet vaikuttaa toisen maan politiikkaan kuin tämän heikommilla naapureilla.<ref>Osterhammel 2005, s. 20–21.</ref>

 

==Vaikutukset==