Ero sivun ”Korjausmuunnin” versioiden välillä

'''Korjausmuunnin''' (nykyiseltä nimeltään '''korjausympyrä''') on vanerista ja läpinäkyvästä muovista rakennettu [[tykistö]]n ja [[Kranaatinheittimistö|kranaatinheittimistön]] ampuma-arvojen laskemiseen käytettävä apuväline. Korjausympyrää käytettäessä [[tulenjohtaja]] voi ilmoittaa tulen korjaamiseen tarvittavat korjaukset ampuvalle tuliyksikölle tietämättä, mistä suunnasta tuliyksikkö ampuu.

Ennen [[tykistölaskin|tykistölaskimia]] ja [[tietokone]]ita epäsuoraa tulta ampuvien [[tykki]]en ampuma-arvot (sivusuunta eli sivuluku ja korkeuskulma eli koro) määritettiin tuliasematasolla, joka on kovalle levylle kiinnitetty suuri millimetripahvi. Tuliasematasolle kiinnitettiin yleensä metallista valmistettu viivain, jossa oli piiruasteikko eli 6000 jako-osaan jaetun ympyrän osa ja etäisyysviivain. Tasolle merkittiin toiminta-alueen [[koordinaatisto]], jolloin tulenjohtajan ilmoittaessa maalin koordinaatit tuliasemassa kyettiin määrittämään suunta ja etäisyys tuliasemasta maaliin. Kun tasolta määritettyihin suuntaan ja etäisyyteen lisättiin erikseen ampumatarvikkeista, säästä ja tykkikalustosta johtuvat korjaukset, saatiin ampuma-arvot (sivu- ja koroluvut), jotka komennettiin tykeille. Näillä ampuma-arvoilla ammuttiin yleensä ensimmäinen kerta eli jokainen tuliyksikön ([[talvisota|talvi-]] ja [[jatkosota|jatkosodassa]] yleisimmin [[Patteri_Patteri (sotilasyksikkö)|patteri]]) tykki ampui yhden laukauksen.

Maalia tähystävä [[Tulenjohtaja|tulenjohtaja]] oli yleensä muualla kuin tykistön tuliaseman ja maalin välisellä suoralla, joten voidakseen määrittää tarvittavat korjaukset tuliyksikölle tulen saamiseksi maaliin tulenjohtajalla oli oltava menetelmä joko määrittää korjaukset ampumasuuntaan nähden tai tuliasemalla oli oltava menetelmä muuntaa tulenjohtajan korjauskomennot korjauksiksi ampumasuunnassa. Ennen tietokoneita molemmat menetelmät olivat hankalia ja [[Vilho Nenonen|Vilho Nenosen]] ensimmäinen merkittävä tykistöllinen keksintö eli tulenjohtokortti helpottikin merkittävästi tulenjohtajan tehtäviä, kun hyvää päässälaskutaitoa vaatinutta venäläistä ns. sinimenetelmää saatiin yksinkertaistettua.

Tulenjohtokorttia huomattavasti merkittävämpi keksintö oli kuitenkin korjausmuunnin, jota käytettäessä tulenjohtajan ei tarvinnut tehdä [[päässälasku]]ja, vaan hän pystyi antamaan korjauskomennot tuliasemalle suoraan omasta tähystyssuunnastaan katsoen.

Korjausmuuntimen käyttö edellytti, että tulenjohtaja tulikomentoa antaessaan ilmoitti tuliasemalle tähystyssuuntansa. Etäisyyttään maaliin hänen ei tarvinnut ilmoittaa - viestiliikennettä mahdollisesti kuunteleva vihollinenhan olisi voinut suunnasta ja etäisyydestä laskea tulenjohtopaikan sijainnin ja tuhota sen.

Sekä pituus- että sivukorjaukset tulenjohtaja ilmoitti metreinä. [[Piiru|Piiruina]]ina havaittu sivusuuntapoikkeama on helppo muuntaa metreiksi: piiruluku kerrottuna maalin etäisyydellä kilometreinä antaa suoraan sivukorjauksen metreinä.

Eräänlaisena ennätyksenä pidetään [[Talin-Ihantalan suurtaistelu]]n aikana syntynyttä tilannetta, jossa samoihin maaleihin voitiin keskittää 21:n [[Patteristo|patteristonpatteristo]]n ja yhden raskaan patterin tuli, noin 250 putkea. Tällaiseen ei minkään muun maan tykistö tuolloin pystynyt.

Korjausmuunninmenetelmä mahdollisti myös sen, että ammutettuaan yhteen maaliin tulenjohtaja kykeni siirtämään tulta hyvin nopeasti näkökentässään toiseen maaliin antamalla riittävän suuria korjauksia.

== Historia ==

Laite ja menetelmä on kehitetty Suomessa keväällä 1943, joskaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että vastaavia menetelmiä on voitu keksiä muuallakin. Kyseessähän oli mitä suurimmassa määrin salassa pidettävä asia; myös Suomessa korjausmuunninmenetelmä ja sen keksijän henkilöllisyys oli erittäin salainen vuoteen -45 saakka. Huomattakoon, että erityisesti saksalaisille liittolaisille laitteesta ei saanut antaa mitään tietoja.

Keksijänä on pidettävä majuri [[Unto Petäjä]]ä, joka tuolloin toimi opettajana Tykistön Ampumakoulussa (Tyk.Amp.K.), Maaselän Suvi-Kumsan kylässä. Hän opetti menetelmää oppilailleen ja tarkistutti sen toimivuuden kovapanosammunnoissa. Hänen esimiehensä, [[Maaselän Ryhmä|Maaselän Ryhmän]]n tykistökomentaja eversti Eino Honko kävi huhtikuun lopulla Päämajassa esittelemässä menetelmää tykistön tarkastajalle kenraali [[Vilho Nenonen|Nenoselle]]. Tämä kutsui Petäjän itsensä Päämajaan esittelemään keksintöään. Käyttöönotto tapahtui tykistön tarkastajan käskyllä n:o 11 heinäkuussa 1943 <ref>Jyri Paulaharju - Martti Sinerma - Matti Koskimaa: Suomen kenttätykistön historia II osa ISBN 952-90-5511-0</ref> <ref>Matti Koskimaa: Karhumäestä Ilomantsiin, II Armeijakunnan vetäytyminen Maaselän kannakselta Tolvajärvelle ja Ilomantsiin kesällä 1944</ref>

Korjausmuunnin on Suomessa nähtävissä ainakin kahdessa museossa: [[Suomen_Tykistömuseo|Suomen TykistömuseossaTykistömuseo]]ssa [[Hämeenlinna]]ssa (2 kappaletta) ja [[Sotamuseo|Sotamuseon]]n Maneesissa [[Suomenlinna]]ssa (hieman viallinen).