Ero sivun ”Kartanolaisuus” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 101:
==Kurinpitomenetelmät ja jäsenten kaltoinkohtelu==
===Lasten kohtelu===
Lapset pyrittiin kartanolaisten keskuudessa eristämään omista vanhemmistaan ainakin joksikin aikaa. Alma Kartanon mukaan tämä kasvatti lapsista uskollisia Jumalalle, "sukulihan rakkaus" kun oli hänestä vihollisuutta Jumalaa vastaan. Muutamat lapsista otettiin pois koulusta, ja lahkoon kuuluvan opettaja järjesti heille opetusta.
Lasten kasvatus liikkeessä oli ankaraa, jopa hyvin julmaa. Lapsia piiskattiin milloin mistäkin syystä, pidettiin nälässä, ja heidän sairastuessaan turvauduttiin vain harvoin lääkärin apuun.<ref>Beckman, s. 97, 100</ref><ref name="Kartanolaisuus, s. 19">Kartanolaisuus, s. 19</ref> Lasten alusvaatteita ommeltiin vyötäisiltä kiinni, jotta voitaisiin estää heitä tekemästä haureutta. Toisinaan lapset kävivät käymälässäkin aikuisen ollessa vieressä valvomassa.<ref name="Kartanolaisuus, s. 19" />
Alma Kartano oli opettanut lasten seksuaalisuudesta näin: ''Nykyaikana on paholaisen villitys niin suuri, että nelivuotiaat lapset tietävät sukupuoliasioista niin paljon kuin ennen vanhaan 20-vuotiaat.''<ref>Kartanolaisuus, s. 17</ref> Kartanolaisuuden keskuudessa saarnattiin hyvin ahkerasti haureutta vastaan. Pieniä 4–5-vuotiaita lapsiakin epäiltiin haureuden harjoittamisesta: heidän uskottiin tekevän sitä joko yksinään tai keskenään. Tämän tähden lapsia piiskattiin, kunnes he tunnustivat rikoksensa. Ruoskiminen paljastaa salatut rikokset, uskoivat kartanolaiset. He ruoskivat myös tuntikausia edellä mainittua pientä Leevi Laitista Vampulassa kesällä 1946, jotta hän tunnustaisi sekaantuneensa eläimeen.<ref>Kartanolaisuus, s. 17-18</ref> Pieniä lapsisaarnaajia epäiltiin jatkuvasti synnin tekemisestä, erityisesti huoraamisesta. Kartanolainen Kerttu Häkkinen kuulusteli Leeviä riiputtamalla tätä jaloista ikkunasta, uhaten pudottaa pojan alas ikkunasta pää edellä, mikäli tämä ei tunnustaisi tehneensä huoruutta. Tunnustamisen jälkeen lapselle annettiin selkäsauna.<ref>Beckman, s. 5-6</ref> Lapsia rankaistiin joskus myös istuttamalla heitä kylmällä vedellä täytettyyn vatiin ja uhkaamalla [[Kuohinta|kuohitsemisella]].<ref>Beckman, s. 9-10</ref>▼
Alma Kartano oli opettanut lasten seksuaalisuudesta näin: ''Nykyaikana on paholaisen villitys niin suuri, että nelivuotiaat lapset tietävät sukupuoliasioista niin paljon kuin ennen vanhaan 20-vuotiaat.''<ref>Kartanolaisuus, s. 17</ref> Kartanolaisuuden keskuudessa saarnattiin hyvin ahkerasti haureutta vastaan. Pieniä 4–5-vuotiaita lapsiakin epäiltiin haureuden harjoittamisesta: heidän uskottiin tekevän sitä joko yksinään tai keskenään. Tämän tähden lapsia piiskattiin, kunnes he tunnustivat rikoksensa. Ruoskiminen paljastaa salatut rikokset, uskoivat kartanolaiset.
▲
Vampulassa Soininkylässä Sorrin talossa kasvatettavina olevia lapsia herätettiin kesken unien yöllä ja laitettiin rukoilemaan, joskus ajettiin ulos pakkaseen, jotta maalliset ja lihalliset halut häviäisivät. Hymyileminen oli kiellettyä, eikä iloinenkaan saanut olla, ja leikkiminen oli kiellettyä. Kun lapsi lopulta kulki alakuloisena ja välinpitämättömänä saatettiin syyttää, että lapsi on niin huoruuden sokaisema, ettei voi ja kehtaa kulkea pää pystyssä ja siitä seurasi selkäsauna.<ref>Kartanolaisuus, s. 18-20</ref>
Rivi 113 ⟶ 117:
Kartanolaisten harjoitettiin rangaistusta nimeltä "Jumalan kivi". Tämä merkitsi, että joko Alma Kartano tai Tilda Reunanen asettui makuulle niskuroivan tai muuten rangaistusta kaipaavan yhteisön jäsenen päälle, samalla kehottaen tätä parannukseen. Näin synnintekijä sai tuta päällään Jumalan vihan painon.
Lalli-lehdessä 1950-luvulla julkaistujen kirjoituksien pohjalta kootun "Kartanolaisuus"-vihkosen mukaan Jumalan kiveen liittyi myös eroottisia piirteitä. Sen mukaan yhteisöön liittynyt mies riisuttiin alastomaksi, yksi nainen alastomana istui hänen lantioidensa kohdalla ja toinen rinnan päällä, muiden kartanolaisten katsellessa vieressä, ja sitten Tilda Reunanen siunasi miehen sukupuolielimet kädellään.<ref name="apu2" /><ref>Kartanolaisuus, s. 12</ref>
Samainen lehtinen kertoi myös joidenkin kartanolaisten saaneen Jumalan kiven yhteydessä pysyviä ruumiillisia vammoja. Kummallekaan väitteelle ei kuitenkaan ole löytynyt tukea kahdessa muussa käytetyssä lähteessä, joten niihin on suhtauduttava varauksellisesti. ===Sairaiden kohteleminen===
Rivi 122 ⟶ 128:
==Julkisuudessa==
Kartanolaisuus sai kielteistä julkisuutta vuonna [[1935]] Vampulassa Kukonharjun kylässä sijainneen Erkkilän talon poikien ja kyläläisten sekä kartanolaisten kesken puhjenneen riidan seurauksena. Erkkilän talon pojilta Eelikseltä ja Helgeltä oli vaadittu pitkiä työpäiviä, ilman ruokaa, jotta heidät olisi saatu saarnaamaan. Kun asia tuli kyläläisten tietoon, he suuttuivat ja menivät seitsemän miehen voimalla Erkkilän taloon, heittivät kartanolaiset pellolle, antoivat läheisessä metsässä selkäsaunan kartanolaisten ns. huoneenhaltijalle Huugo K:lle ja kutsuivat sitten pojat syömään. Tämän vuoksi kyläläiset haastettiin käräjille Huittisiin.
Oikeudenistunto pidettiin suljettujen ovien takana asian arkaluontoisuuden vuoksi. Kartanolaiset vannoivat kolme väärää valaa, ja yksi opettaja tuomittiin syyttömästi väärien valojen nojalla sakkorangaistukseen. Kartanolaiset olivat valalla vannoneet hänen olleen mukana heittämässä heitä talosta ulos. Erkkilän talon emäntä erosi kartanolaisista oikeuden käynnin aikana.<ref>Kartanolaisuus, s. 7-9</ref> Kartanolaisten johtajien saatua v. 1935 käräjäsyytteen taloudellisesta painostamisesta liike nousi julkisuuteen lehtien etusivuille. ''Kotimaa'' ja ''Helsingin Sanomat'' kirjoittivat kartanolaisuudesta v. 1936, ja ''Seura''-lehti teki v. 1937 haastattelumatkan [[Huhtamo]]on.<ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 261</ref> Satakuntalainen kirjailija [[Eino Hosia]] julkaisi vuonna [[1938]] kartanolaisuuteen kriittisesti suhtautuvan romaanin ''[[Tulipunaiset ratsastajat]]''. Tämän jälkeen liike sai useissakin yhteyksissä kielteistä julkisuutta. Liikkeen entiset lapsisaarnaajat Leevi ja Saara Laitinen jättivät liikkeen vuonna 1949, ja heidän kertomuksiaan liikkeestä julkaistiin useissakin sanomalehdissä.<ref name="heino171" /> He samoin kuin eräät muutkin liikkeestä eronneet syyttivät kartanolaisia henkisestä ja ruumiillisesta julmuudesta, väärien valojen vannottamisesta oikeusistuimissa sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. [[Lalli (sanomalehti)|Sanomalehti ''Lalli'']] julkaisi 1940-luvulla useita liikkeeseen hyvin kriittisesti suhtautuvia artikkeleita, jotka julkaistiin vuonna 1950 nimellä "Kartanolaisuus. Sadismia ja perverssiä sukupuolielämää Jumalan nimen varjolla". Kirjasen kirjoittajaksi oli merkitty H. Ahti. Liikkeen saaman negatiivisen julkisuuden perusteella sisäasiainministeriö asetti selvitysmiehen, komisario Oiva Serhon tutkimaan kartanolaisuutta. Selvitysmies totesi mm. että liikkeessä käytettiin ruumiillista kuritusta. Selvitys ei kuitenkaan antanut aihetta toimenpiteisiin.<ref>Beckman, s. 94</ref>
Rivi 132 ⟶ 144:
Kartanolaisuutta käsiteltiin myös lukuisissa sanomalehtiartikkeleissa. Erityisen paljon näitä ilmestyi 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, Laitisten sisarusten karattua liikkeen vaikutuspiiristä. ''Nokian Uutiset'' kirjoitti 50-luvulla:'' ”Tällä kertaa tarinoimme lapsisaarnaajista. Paikkakuntamme uskonnollisia piirejä on viime aikoina järkyttänyt tieto eräässä uskonlahkossa käytettyjen lapsisaarnaajien surullisesta elämänkohtalosta. Sanomalehtien välityksellä lienee tieto heidän kokemuksistaan jo levinnyt laajemmallekin ja lapset ovat kaikkialla herättäneet suurta myötätuntoa.” ''<ref>Beckman, s. 89</ref>
Liike saavutti uudestaan huomiota 2000-luvulla siihen aikaisemmin kuuluneen Leevi K. Laitisen tullessa julkisuuteen muistelmineen. Hän kertoi kartanolaisuudesta Helsingin
==Liikkeen hajaantuminen==
| |||