Ero sivun ”Kartanolaisuus” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 27:
 
===Unissasaarnaaja Tilda Reunanen ===
Amanda Matilda (joka yleensä tunnettiin nimellä Tilda) Reunanen syntyi vuonna 1894 köyhän räätälin tyttärenä Riesolan kylässä. Tilda Reunanen oli kutoja ja oli toiminut aikaisemmin pyhäkoulun opettajana. Reunanen asui Vampulan Keskilohkossa ja harrasti jossakin määrin maanviljelystä.<ref>Kartanolaisuus, s. 7</ref>

Reunanen oli lukenut K. Sarlinin toimittaman [[Helena Konttinen|Helena Konttisen]] elämäkerran ja tätä teosta hän suositteli muillekin{{selvennä}}. Adam Härkönen oli horrossaarnassaan valtuuttanut Tilda Reunasen ja Alma Kartanon tehtäviinsä. Reunanen oli saanut uskoonkääntyneenä [[Vanha testamentti|Vanhasta testamentista]] uuden nimen: hän oli [[Elias]], Alman ollessa [[Mooses]]{{selvennä}}. Reunanen toimi kartanolaisten keskuudessa unissasaarnaajana. Tilda Reunanen ilmoitti toisinaan horrospuheissaan jonkun henkilön kuoleman, päivien ja jopa tuntien tarkkuudella.<ref name="apu" /><ref>Suur-Huittisten historia IV, s. 258-259</ref>

Kartanolaisten keskuudessa Reunasta puhuteltiin lempinimellä ”piiku".<ref>Beckman, s. 2</ref> Ennen kuolemaansa Tilda Reunanen eli sairaalassa, jonka käytävillä hänen kerrotaan, erään kartanolaisen miehen mukaan, kulkeneen edestakaisin valittaen: '' ”Kyllä olen niin montaa ihmistä pettänyt, mutta nyt on liian myöhäistä.” ''<ref name="Beckman, s. 107">Beckman, s. 107</ref> Hän kuoli vuonna 1965 ja haudattiin Huittisiin Alma Kartanon viereen.<ref name="apu" />
 
==Liikkeen levinneisyys==
Kartanolaisuuden ydinaluetta olivat [[Huittinen]] ja [[Vampula]], joita pidettiin uskovien "äitiseurakuntina".<ref name="heino170" /> Kartanolaisuutta oli muuallakin [[Satakunta|Satakunnassa]], kuten [[Lavia]]ssa ja [[Juupajoki|Juupajoella]]. Toinen kartanolaisuuden esiintymisalue oli [[Etelä-Savo]], jossa Alma Kartano oli toiminut opettajana ennen liikkeen perustamista.

Etelä-Savon kartanolaisuuden keskus oli [[Kangasniemi]], mutta liikkeen kannattajia asui myös [[Pieksämäen maalaiskunta|Pieksämäen maalaiskunnassa]] ja [[Lapinlahti|Lapinlahdella]]. Myös [[Sippola]]ssa ja muualla [[Kymenlaakso]]ssa, jossa Kartano oli työskennellyt alakansakoulun opettajan sijaisena, oli jonkin verran kartanolaisia. [[Helsinki|Helsingissä]] asui yksittäisiä liikkeen kannattajia, ja kartanolaisuus herätti jonkin verran kiinnostusta pääkaupungin taiteilijapiireissä. Kyseessähän oli eksoottinen ja omintakeinen, Suomen kansan parista noussut uskonnollinen ryhmä.
 
[[Kuva:Keskilohkon tila Vampulassa.jpg|thumb|right|300px|Keskilohkon tila Vampulassa. Tilda Reunanen asui kyseisessä talossa.]]
Rivi 41 ⟶ 47:
Kartanolaisuus tunnusti [[Raamattu|Raamatun]] Jumalan sanaksi, mutta käytännössä Jumalan sanaa olivat myös liikkeen johtajien, ennen muuta Tilda Reunasen, saamat [[profetia]]t. Niiden kautta Jumalan katsottiin puhuvan nykyajan ihmisille. Raamatusta käytettiin ennen muuta [[Danielin kirja]]a, [[Laulujen laulu]]a ja [[Ilmestyskirja]]a. Lopun aikoja kuvailevien Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan katsottiin olevan ajankohtaisia viimeisen tuomion lähestyessä, ja Laulujen laulu taas liittyi seurakunnan itseymmärryksen kannalta tärkeään [[morsiusmystiikka]]an. Liikkeen uskontulkinnassa Vanhalla testamentilla oli keskeinen sija; [[Uusi testamentti]] hylättiin Ilmestyskirjaa lukuun ottamatta liian syvällisenä.
 
Kartanolaisten liikkeeseen kuulumattomille pidetyt saarnat ja raamattutunnit keskittyivät Raamatun kirjaimellisen merkityksen selittämiseen, mutta liikkeen sisällä sovellettu raamatuntulkinta oli huomattavan hengellistävää ja psykologisoivaa. Sen mukaan Raamatun tapahtumat eivät olleet (tai ainakaan niiden ei tarvinnut olla) kirjaimellisesti totta, vaan ne kuvasivat tapahtumia ja kehitystä ihmisen [[sielu]]ssa. Niinpä kertomus [[Jeesus|Jeesuksen]] syntymästä Betlehemissä ei ollut kirjaimellinen (Alma Kartanon mielestä [[Neitsyt Maria|Maria]] olisi ollut liian nuori synnyttämään), vaan se kuvasi Kristuksen joka päivä tapahtuvaa syntymistä uskovan sieluun. Kristuksen sovituskuolema taas kuvasi syntien anteeksiantamusta katumuksen ja parannuksen kautta. Kartanolaisuuden mukaan Jeesus Kristus ei ollut historiallinen henkilö, vaan [[symboli]]. Alma Kartano opetti hengellistä raamatuntulkintaansa myös esittämällä, että raamatullisiin nimiin kätkeytyi syvällinen merkitys, joka avautui vain suomen kielen avulla. Jumalan kansaa kuvaava sana "[[Israel]]" oli muodostettu sanoista "Isältä raadeltu" (Jumalan raatelema eli hengessään nöyrä), "[[Babylon|Baabel]]" taas merkitsi "Paa peliksi Jumalan työ".<ref>Beckman, s. 95</ref>
 
Kartanolaisuuden mukaan Jeesus Kristus ei ollut historiallinen henkilö, vaan [[symboli]]. Alma Kartano opetti hengellistä raamatuntulkintaansa myös esittämällä, että raamatullisiin nimiin kätkeytyi syvällinen merkitys, joka avautui vain suomen kielen avulla. Jumalan kansaa kuvaava sana "[[Israel]]" oli muodostettu sanoista "Isältä raadeltu" (Jumalan raatelema eli hengessään nöyrä), "[[Babylon|Baabel]]" taas merkitsi "Paa peliksi Jumalan työ".<ref>Beckman, s. 95</ref>
Kartanolaisuuden käsityksen mukaan uudestisyntymätön eli "luonnollinen" ihminen eli erossa Jumalasta ja oli kadotettu. Erityisesti ihmisen raadollisuutta korosti "langennut kuudes käsky" eli [[sukupuolivietti]], joka ei ollut Jumalan luomistahdon mukainen. Luonnollisen ihmisen kohdalla tosin muutkin käskyt olivat langenneita. Kun Jumalan pyhyys kohtasi langenneessa tilassa olevan ihmisen, tämä tuli tietoiseksi langenneesta tilastaan ja nöyrtyi parannukseen. Parannukseen kuului syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa ja katumuksen merkkinä myös itku. Tämän lisäksi synnit tuli tunnustaa myös kartanolaisuuden johtajille. Parannukseen kuului myös halu luopua synnin tekemisestä, ennen muuta sukupuolielämästä. Kartanolaisuus korosti päivittäisen parannuksenteon ja katumuksen tarvetta.
 
Kartanolaisuuden käsityksen mukaan uudestisyntymätön eli "luonnollinen" ihminen eli erossa Jumalasta ja oli kadotettu. Erityisesti ihmisen raadollisuutta korosti "langennut kuudes käsky" eli [[sukupuolivietti]], joka ei ollut Jumalan luomistahdon mukainen. Luonnollisen ihmisen kohdalla tosin muutkin käskyt olivat langenneita. Kun Jumalan pyhyys kohtasi langenneessa tilassa olevan ihmisen, tämä tuli tietoiseksi langenneesta tilastaan ja nöyrtyi parannukseen. Parannukseen kuului syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa ja katumuksen merkkinä myös itku. Tämän lisäksi synnit tuli tunnustaa myös kartanolaisuuden johtajille. Parannukseen kuului myös halu luopua synnin tekemisestä, ennen muuta sukupuolielämästä. Kartanolaisuus korosti päivittäisen parannuksenteon ja katumuksen tarvetta.
 
Parannukseen kuului syntien tunnustaminen Jumalalle rukouksessa ja katumuksen merkkinä myös itku. Tämän lisäksi synnit tuli tunnustaa myös kartanolaisuuden johtajille. Parannukseen kuului myös halu luopua synnin tekemisestä, ennen muuta sukupuolielämästä. Kartanolaisuus korosti päivittäisen parannuksenteon ja katumuksen tarvetta.
 
==== Maailmanlopun odotus ====
Kartanolaisuuden julistusta leimasi voimakas lopunaikojen odotus.<ref name="heino170" /> Jeesuksen toisen tulemisen arveltiin olevan välittömästi edessä, ja sitä ennen saisi syntinen maailma rangaistuksensa. Alma Kartano odotti maailmanloppua vuodeksi 1933, joulun ja uuden vuoden välille ajan kohdalle, minkä tähden jäivät heinät paikoin korjaamatta ja lapset otettiin pois koulusta, ja vuonna 1942, jolloin '' ”Herra sanoi, että Herran lapset eivät olleet vielä valmiita ja siksi Herra antoi lisää aikaa.” ''<ref>Beckman, s. 28, 73</ref>

Maailmanloppua odotettiin sekä 1943/44 että 1955. Erityisesti [[Talvisota|talvisodan]] alla olikin otollinen aika julistaa Jumalan vihan kohtaavan uskotonta kansaa. Kun maailmanloppu ei odotuksista huolimatta saapunutkaan, liike selitti Jumalan pidentäneen ihmisille annettavaa armon aikaa, jotta mahdollisimman moni saisi mahdollisuuden kääntymykseen ja parannukseen.
 
==== Seurakuntanäkemys ====
Rivi 65 ⟶ 77:
 
==== Kartanolaisten käyttämät siunaukset ====
Puhdistaakseen liikkeen jäsenet sukupuolisista himoista kartanolaisuuden johtajat ottivat käyttöön kyseenalaista kuuluisuutta saaneen seremonian, alttarisiunauksen. Liikkeen käsityksen mukaan uskovan ihmisen ruumis oli Jumalan temppeli, ja ruumiin keskellä olevat [[sukuelimet]] olivat tämän temppelin [[alttari]]. Alttari piti puhdistaa, jotta koko ruumis voisi olla puhdas synnistä ja lihanhimosta.

Alttarisiunaus pantiin toimeen yleensä yöaikaan, ja siinä Alma Kartano saattoi siunattavan liikkeen toisen johtajan, Tilda Reunasen, vuoteeseen. Tilda asetti toisen kätensä siunattavan pään päälle ja toisen tämän sukuelimille (naisilla vatsan päälle) ja siunasi tämän, jotta himot kuolisivat ja siunattava olisi puhdas. Samaan aikaan liikkeen muut jäsenet rukoilivat huoneen ulkopuolella kovaan ääneen, jotta siunattavan himot kuolisivat. Liikkeen alkuaikoina siunauksia annettiin kaikille liikkeen jäsenille, myöhemmin vain sisäpiirille. Näissä siunauksissa oli pedofiilisia piirteitä, minkä vuoksi seremonioista kiellettiin kertomasta lahkon ulkopuolisille.<ref>Beckman, s. 38</ref><ref>Kartanolaisuus, s. 12-13</ref><ref name="apu2">{{Verkkoviite | Osoite =http://www.apu.fi/artikkeli/lahkon-lapsi | Nimeke = Lahkon lapsi| Tekijä = Eve Hietamies | Julkaisu = Apu | Ajankohta = ?5.2.2010 | Julkaisija = A-lehdet | Viitattu = 5.12.2010}}</ref>
 
====Lapsisaarnaajat====
Kartanolaiset opettivat pieniä lapsia saarnaamaan herättääkseen huomiota ja saadakseen enemmän väkeä kokouksiinsa. Yksi tunnetuimmista kartanolaisten lapsisaarnaajista oli [[Leevi Laitinen]]. Hänet Alma Kartano ja Hilda Reunanen ottivat v. 1935, neljävuotiaana, Sippolan Liikalassa, kartanolaisten Hilja ja August Mänttärin omistamassa Akulan talossa kasvatettavaksi.<ref>Beckman, s. 4</ref> Leevin sisar Saara tuotiin Akulaan samana vuonna, seitsenvuotiaana.

Kartanolaisten lapsisaarnaajan koulutusohjelman mukaan leikkiminen oli [[synti]]ä ja ankarasti kiellettyä; aika käytettiin lukemiseen, saarnaamisen harjoittelemiseen ja virsien veisaamiseen. Opintojen perille menemistä koeteltiin koesaarnojen pitämisellä ja kannustettiin vitsalla.
 
Ensimmäisen saarnamatkansa Leevi Laitinen teki nelivuotiaana Hiitolan pitäjään, yhdessä Huittisten Huhtamosta kotoisin olevan Kaisu Niemisen ja Vampulasta kotoisin olevan Eila Mattilan kanssa. Kokouksia mainostettiin pylväisiin kiinnitetyillä ilmoituksilla. Kokoukset pidettiin kodeissa, jotka useimmiten täyttyivät täyteen kuulijoista. Kokoukset aloitettiin virren veisuulla, ja sen jälkeen saarnasivat joko Kaisu tai Eila. Sitten laulettiin virsi, sitten saarnasi Leevi, sitten joko Kaisu tai Eila, ja kokous päättyi virteen ja loppurukoukseen.<ref>Beckman, s. 11-12</ref>