Ero sivun ”Suomen presidentinvaali 1931” versioiden välillä

'''Suomen presidentinvaalin 1931''' voitti [[Kansallinen Kokoomus|kokoomuspuolueen]] ehdokas, [[Suomen pääministeri|pääministeri]] [[Pehr Evind Svinhufvud]], jonka merkittävin kilpailija oli ensimmäisenä [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidenttinä]] (1919–1925) toiminut [[Kansallinen Edistyspuolue|Edistyspuolueen]] [[Kaarlo Juho Ståhlberg|K. J. Ståhlberg]].<ref name=apulehti>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.apu.fi/artikkelit/suomen-presidentit-sarja-svinhufvud-oli-vakauttaja|Nimeke=Suomen presidentit -sarja: Svinhufvud oli vakauttaja|Julkaisu=Artikkelit|Ajankohta=6.12.2017|Julkaisija=Apu–lehti|Viitattu=22.4.2019}}</ref> Ståhlberg hävisi ratkaisevan kolmannen äänestyskierroksen kahdella äänellä.<ref>Zetterberg & Tiitta: Suomi kautta aikojen, s. 408</ref> Vaalit käytiin normaalissa järjestyksessä, mutta niiden taustalla vaikutti voimakkaasti [[kommunismi]]n ja osittain myös heikkona pidetyn [[parlamentarismi]]n vastainen [[Lapuanliike]]. Aikakauden poliittinen ilmapiiri, jota sävytti myös taloudellinen lamakausi, oli kuvastunut räikeästi Ståhlbergin ja hänen puolisonsa [[Ester Ståhlberg]]in [[K. J. Ståhlbergin kyyditys|kyydityksessä]] Helsingistä [[Joensuu]]hun lokakuussa 1930.<ref> Häikiö: Presidentin valinta, s. 35. WSOY, 1993. </ref>

Siihenastisen presidentin [[Lauri Kristian Relander|Lauri Kr. Relanderin]], joka oli virkakautensa loppupuolella myötäillyt oikeistoa ja Lapuanliikettä, arvovallan murenemisesta hänen oman puolueensa [[Maalaisliitto|Maalaisliiton]] piirissä kertoi se, että puolueen [[eduskuntaryhmä]]n koeäänestyksessä eduskunnan puhemies [[Kyösti Kallio]] voitti hänet ylivoimaisesti. [[Karjala]]n maalaisliittolaiset tukivat silti Relanderia, joka olisi itsekin ollut halukas jatkamaan virassaan. Maalaisliiton puoluekokous hylkäsi kuitenkin istuvan presidentin valitsemalla presidenttiehdokkaaksi Kallion äänin 87–63. <ref> Lauri Sivonen: ''Presidentin tekemiset'', s. 19. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. </ref> Maalaisliiton valitsijamiesten taivuttamiseksi Svinhufvudin taakse presidentinvaalin ratkaisevassa äänestyksessä käytettiin ankaraa painostusta. [[Suojeluskunta]]järjestön ylipäällikkö kenraali [[Lauri Malmberg]] jopa ilmoitti heille, että hän ei voi taata yhteiskuntarauhan säilymistä, mikäli Ståhlberg valitaan presidentiksi.<ref> Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I'', s. 136. Helsinki: Otava, 1999.</ref>

Svinhufvudin voittoa presidentinvaalissa pidettiin myös Lapuanliikkeen voittona, koska hän oli ainoa henkilö, johon Lapuanliike ja Relander luottivat.<ref name=apulehti/> Uusi presidentti osoitti kuitenkin heti virkaan astuttuaan ”lapualaisille” heidän paikkansa. Kun liikkeen edustajat kävivät presidentin luona esittämässä näkemyksiään uuden hallituksen kokoonpanosta, Svinhufvud ilmoitti käyvänsä hallitusneuvotteluja vain eduskuntaryhmien kanssa.<ref> Heikki Eskelinen: ''Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917–66'', s. 96. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.</ref>

Valitsijamiesten vaalit järjestettiin 15.–16. tammikuuta.<ref name="om">[{{Verkkoviite|Osoite=http://web.archive.org/web/20070809055019/http://www.vaalit.fi/uploads/33sqpxz3h37f.pdf |Nimeke=Tasavallan presidentin vaalit 1925–2006] (|Julkaisija=Oikeusministeriö)|Tiedostomuoto=PDF|Selite=Web Archive|Viitattu=21.12.2009}}</ref> Vaaleissa asetettiin 970 ehdokasta, joista 60 (6,2 %, &minus;0,2) oli naisia.<ref name="svt">Suomen virallinen tilasto 29 A, 16.</ref>