Ero sivun ”Siirtomaa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p On lähteitä |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
'''Siirtomaa''' eli '''kolonia''' on varsinaisen valtion ulkopuolinen maa-alue, joka on isäntämaan kontrollissa. Toinen siirtomaan määre on, että siirtomaahan emämaasta muuttaneet siirtolaiset säilyttävät yhteytensä emämaahan ja voivat edelleen olla sen lakien alaisia.{{Lähde}} Kielitoimiston sanakirjan mukaan siirtomaa on "jonkin valtion hallinnassa oleva mutta sen rajojen ulkopuolinen (usein merentakainen) alue, jonka väestö koostuu emämaasta muuttaneista ja alkuperäisväestöstä"<ref>[https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/siirtomaa Siirtomaa.] Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 13.8.2018</ref>.
Siirtomaita syntyi etenkin [[löytöretket|löytöretki]]en perusteella 1500-luvulta alkaen, kun lännen valtiot ([[Espanja]], [[Portugali]], myöhemmin erityisesti [[Englanti]], [[Ranska]] ja [[Alankomaat|Hollanti]], jonkin verran myös [[Italia]], [[Ruotsi]], [[Saksa]], [[Tanska]] ja jopa pieni [[Kuurinmaan herttuakunta]] nykyisessä [[Latvia]]ssa, lisäksi [[Venäjä]] joka alkuun merentakaisten alueiden hankkimisen sijaan laajeni itäänpäin mutta lopulta perusti merentakaisen alueen [[Alaska|Alaskaan]]) hallitsivat kaukaisia maa-alueita varsinkin [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-]] ja [[Etelä-Amerikka|Etelä-Amerika]]ssa, mutta myös eräillä rannikkoseuduilla [[Afrikka|Afrikassa]], [[Australia]]ssa ja [[Aasia]]ssa.
Suurimmassa osassa Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa siirtomaavalta päättyi jo 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. Uusi merkittävä siirtomaiden lisäys, [[kolonisaatio]], tapahtui 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, kun siirtomaavallat ottivat hallintaansa miltei koko Afrikan, suuren osan Aasiasta sekä kaikki Kaakkois-Aasian ja Tyynenmeren saaret. Eurooppalaiset alkoivat jo 1500-luvulla perustaa kauppa-asemia Afrikan rannikolle. Kauppa-asemista kehittyi myöhemmin siirtokuntia ja lopulta siirtomaa-alueita. Kilpailu Afrikasta johti Euroopan suurvaltojen välisiin siirtomaasotiin. Viralliseksi kilpailun teki vuonna 1884 pidetty [[Berliinin konferenssi (1884)|Berliinin konferenssi]], jossa sovittiin, että rannikkoaluetta omistavalla valtiolla oli oikeus myös sisämaahan. Afrikassa siirtomaavallan ulkopuolelle jäivät vain [[Etiopia]] sekä [[Liberia]], joka perustettiin 1800-luvulla vapaaksi valtioksi Amerikasta Afrikkaan palaaville entisille orjille. Aasiassa [[Turkki]] hallitsi ensimmäiseen maailmansotaan saakka suurinta osaa Lähi-idästä, mutta muualla Aasiassakin edes muodollisesti itsenäisinä pysyivät vain Siam eli [[Thaimaa]], [[Kiina]] ja [[Japani]] sekä lisäksi eräät vuoristoiset tai muuten hyvin eristyneet maat, kuten [[Jemen]], Persia eli [[Iran]], [[Afganistan]] ja [[Nepal]]. Nämäkin maat, teknologisesti ja organisatorisesti kehittynyttä Japania lukuun ottamatta, joutuivat monin tavoin suurvalloista riippuvaisiksi ja toisinaan valloitusyritystenkin kohteeksi.
| |||