Ero sivun ”Afganistanin sota” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 139:
Gorbatšov ilmoitti sotilasjohdolle, että antaa näille mahdollisuuden ratkaista tilanteen sotilaallisesti, mutta ratkaisun on tapahduttava pian. Vuosina 1985–1986 neuvostojoukot ja niiden tukema Afganistanin hallituksen armeija suorittivat näyttäviä operaatioita, joilla vallattiin alueita sisseiltä. Alkoi olla kuitenkin jo selvää, että sotaa ei voi voittaa.<ref>Ravela 2011, s. 47–48.</ref> Vuonna 1987 arviolta 35 prosenttia Afganistanista oli neuvostojoukkojen ja Afganistanin hallituksen valvonnassa, 45 prosenttia oli sissiryhmittymien valvonnassa ja 20 prosenttia ei ollut käytännössä kenenkään valvomaa aluetta.<ref>Ravela 2011, s. 36.</ref>
Vuonna 1987 solmittiin ensimmäinen väliaikainen aselepo, jossa Neuvostoliiton tuen menettänyt Karmal syrjäytettiin vallasta. Uudeksi presidentiksi tuli [[Mohammed Najibullah]]. Marraskuussa 1987 Neuvostoliiton ulkoministeriön edustaja ilmoitti Neuvostoliiton tehneen "poliittisen päätöksen" joukkojensa vetämisestä Afganistanista 7–12 kuukauden kuluessa.<ref>''Mitä Missä Milloin, kansalaisen vuosikirja 1989,''s. 31. Helsinki: Otava, 1988.</ref> Vuonna 1988 YK:n avulla solmittiin Afganistanin ja sissien suurimman tukijan Pakistanin välinen sopimus sekä sopimus Neuvostoliiton joukkojen vetämisestä maasta. Vetäytyessään pois Afganistanista Neuvostoliiton joukot halusivat vaikuttaa vastustajaansa suorittamalla häirintäluontoisia kostoiskuja ballistisilla [[Scud|Scud-ohjuksilla]]. Kaksi ohjusta osui Asadabadin kaupungin torille, jolloin 300 ihmistä kuoli ja 500 haavoittui.<ref>Lappi, s. 396.</ref>
Viimeisenä neuvostojoukkojen komentajana Afganistanissa toiminut kenraaliluutnantti Boris Gromov antoi helmikuussa 2019 – 30 vuoden kuluttua Neuvostoliiton joukkojen vetäytymisestä Afganistanista – venäläiselle Sputnik-uutiskanavalle haastattelun, jossa hän kiisti Neuvostoliiton hävinneen Afganistanin sotaa. Hän ei luonnehtinut Afganistanin tapahtumia vuosina 1979–1989 edes sodaksi, vaan "matalan intensiteetin konfliktiksi". Gromov korosti, ettei hän ollut saanut käskyä voittaa ketään, ja hänen mukaansa neuvostojoukkojen olisikin ollut mahdotonta edes yrittää sotilaallista voittoa. Gromovin mukaan puna-armeijan tehtävänä oli vain "taata suotuisat olot Afganistanin laillisesti valitun hallituksen toiminnalle". Yhteenvetona Gromov uskoi neuvostosotilaiden täyttäneen menestyksekkäästi heille annetun tehtävän.<ref name="juonala"/>
| |||