Ero sivun ”Suomi 1980-luvulla” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 458:
Ajankohtaisuuden vastapainona käytiin myös kunnianhimoista vuoropuhelua maailmankirjallisuuden klassikoiden kanssa. Aki Kaurismäen ''Rikos ja rangaistus'' ja [[Timo Linnasalo]]n ''[[Aikalainen (elokuva)|Aikalainen]]'' (1984) ovat syntyneet [[Fjodor Dostojevski|Dostojevskin]] teosten pohjalta, kun taas Aki Kaurismäen ''[[Hamlet liikemaailmassa]]'' (1987) ja [[Pauli Pentti|Pauli Pentin]] ''[[Macbeth (vuoden 1987 elokuva)|Macbeth]]'' (1987) ovat syntyneet [[William Shakespeare|Shakespearen]] pohjalta. [[Markku Lehmuskallio]]n elokuvat, kuten ''[[Korpinpolska]]'' (1980), käsittelivät omaperäisesti ihmisen ja luonnon suhdetta. Taiteen ja taiteilijuuden ajattomia kysymyksiä lähestyivät [[epookki]]elokuvat, kuten [[Pirjo Honkasalo]]n ja [[Pekka Lehto|Pekka Lehdon]] yhteiset ''[[Tulipää]]'' (1980) ja ''[[Da Capo (elokuva)|Da Capo]]'' (1985) sekä [[Jaakko Pakkasvirta|Jaakko Pakkasvirran]] ''[[Pedon merkki]]'' (1981).<ref name=elonet/>
 
===Perinteikkäät kotimaiset elokuvat===
[[File:Ere Kokkonen.jpg|thumb|upright|Ere Kokkonen ohjasi useita Uuno Turhapuro -elokuvia.]]
Edellisen vuosikymmenen tapaan suosituimpia elokuvia olivat yhä [[Rauni Mollberg]]in elokuvat ja [[Spede Pasanen|Spede Pasasen]] tuotannot. Menestyksekkäitä Mollbergin teoksia olivat muun muassa ''[[Milka – elokuva tabuista]]'' (1980) ja ''[[Tuntematon sotilas (vuoden 1985 elokuva)|Tuntematon sotilas]]'' (1985, järjestyksessään toinen Tuntematon sotilas -elokuva). Vuosikymmenen aikana ilmestyi jopa kahdeksan [[Uuno Turhapuro]] -elokuvaa, joista katsotuimpia ovat [[Ere Kokkonen|Ere Kokkosen]] ''[[Uuno Turhapuro armeijan leivissä]]'' (1984) ja ''[[Uuno Epsanjassa]]'' (1985). Spede Pasanen tuotti osan Uuno Turhapuro -elokuvista, ja lisäksi useita tv-sketseissä koeteltujen hahmojen ympärille rakentuneita elokuvia, kuten ''[[Hei kliffaa hei]]'' (ohjaus Ere Kokkonen, 1985) ja ''[[Onks' Viljoo näkyny?]]'' (ohjaus [[Hannu Seikkula]], 1988). [[Visa Mäkinen|Visa Mäkisen]] tunnusomaiseksi lajiksi vakiintui seikkailu- ja kohelluskomedia (esimerkkinä ''[[Kaikenlaisia karkulaisia]]'', 1981). Mäkinen jatkoi myös 1950-60-luvun [[Pekka Puupää]] -sarjaa elokuvilla ''[[Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti]]'' (1985) ja ''[[Pekka Puupää poliisina]]'' (1986). Ne ovat viimeiset Pekka ja Pätkä -elokuvat, joita moni piti ”alkuperäisten” Puupäiden halventamisena.