Ero sivun ”Eric Laxman” versioiden välillä

'''Eric LaxmannLaxman''' (myös kirjoitusmuodoissa '''Erik Laxman''', '''Ericus Laxman''' ja '''Erich Lachsmann''', {{k-ru|Кирилл Густавович Лаксман|Kirill Gustavovitš Laksman}}) ([[27. heinäkuuta]] [[1737]] [[Savonlinna]] – [[6. tammikuuta]] [[1796]]) oli savonlinnalaissyntyinen [[tutkimusmatkailija]], [[luonnontieteilijä]] ja [[pappi]], joka teki pääasiallisen elämäntyönsä [[Siperia]]ssa.

LaxmannLaxman syntyi kauppiasperheeseen Savonlinnassa. Hän kävi [[triviaalikoulu]]n [[Rantasalmi|Rantasalmella]] ja [[kymnaasi]]n [[Porvoo]]ssa. Isänsä kuoltua hän pyrki jatkamaan vuonna [[1757]] opintojaan [[Turun Akatemia]]ssa, mutta vähävaraisuus esti kahden vuoden kuluttua Turussa opiskelut. Hän toimi sittemmin papinapulaisena [[Uusikirkko|Uudellakirkolla]] [[Inkerinmaa]]lla. Papiksi hänet vihittiin [[1762]] ja hän sai [[Pietari (kaupunki)|Pietarista]] luterilaisen papin ja opettajan viran. Vuonna 1764 hänet määrättiin saksalaisen seurakunnan papiksi [[Barnaul]]iin keskiseen [[Siperia]]an [[Ob]]-joen yläjuoksulle. Samalla hän sitoutui toimimaan Pietarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajana, ja tieteellinen kunnianhimo olikin hänen yllykkeensä tähän papinvirkaan lähtemiseensä.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2003 | Sivu = 428–430| Isbn = 951-31-1844-4}}</ref>

Vuonna 1770 LaxmannLaxman vastaanotti kemian ja taloustieteen professuurin [[Venäjän tiedeakatemia]]ssa ja hänet nimettiin akateemikoksi 33-vuotiaana. Sittemmin hän toimi Venäjän valtionmineralogina. Työskentely kaupunkiympäristössä ei kuitenkaan häntä miellyttänyt, vaan hänen mielensä paloi Siperian arojen tutkimiseen. Hän saikin vuonna 1780 vuorineuvoksen toimen Nertšinskin kaivoksilta [[Amur]]in latvavesillä.<ref name=skh />

LaxmannLaxman oli naimisissa Kristina Margareta Runnenbergin kanssa, ja heille syntyi [[1765]] Gustav ja [[1766]] [[Adam Laxman|Adam]]. Jäätyään leskeksi vuonna 1766 hänet vihittiin muutaman vuoden kuluttua Katarina (''Jekaterina Ivanovna'') Ruuthin kanssa. Heille syntyi vuonna 1769 Anton Erich, sitten Martin, Josef, Kassian, vuonna 1778 Konstantin ja Maria vuonna 1781.

LaxmanninLaxmanin ensimmäinen tutkimusretki Siperiassa suuntautui kesällä [[1767]] etelään [[Öskemen]]iin ja seuraavana vuonna [[Irkutsk]]iin. Vaimo Kristina sairastui ja kuoli tällä matkalla [[Kjahta]]ssa [[Mongolia]]n lähellä. Käytyään talvella 1768 Moskovassa, Pietarissa ja Suomessakin LaxmannLaxman lähti 1772 [[Moldavia]]an, [[Bessarabia]]an ja [[Mustameri|Mustanmeren]] rannikolle. Myöhemmin hän tutustui myös [[Volga]]n alkulähteisiin, [[Ääninen|Äänisjärveen]], [[Aunukseen]], josta on myös suomennettu hänen kirjansa ''Aunuksen kuvaus'' ja [[Vienanmeri|Vienanmereen]].

LaxmanninLaxmanin viimeinen tutkimusmatka alkoi yli 60 vuoden ikäisenä, heinäkuussa [[1795]]. Hän oli matkalla [[Japani]]in, päätyen [[Tobolsk]]ista noin sata [[virsta]]a etelään, kun sai halvauskohtauksen ja kuoli pienellä postiasemalla Dresvjanskassa Siperiassa.

LaxmannLaxman raportoi ensimmäisenä yhdestä suomensukuisesta kansasta [[Ural (vuoristo)|Uralin]] takana, [[Baikal]]in kuumista lähteistä sekä Viljuin timanttikentistä. Vielä 2000-luvullakin toimii Irkutskissa LaxmanninLaxmanin perustama mineraloginen museo, jossa on muun muassa hänen löytämäänsä lazuria. Hän julkaisi matkoiltaan myös uskontotieteellistä aineistoa. Kasvitieteilijänä hän osallistui muun muassa [[Carl von Linné|Linnén]] kuuluisan tieteellisen luokittelun kehittämiseen ja vei perunanviljelyn Siperiaan. [[Ruotsi-Suomi|Ruotsi-Suomessa]] aloitettu raparperin viljelykin oli lähinnä LaxmanninLaxmanin ansiota.

Hän myös hoiti [[Venäjä]]n ja Japanin välisiä valtiollisia suhteita, mikä sai alkunsa, kun japanilainen laiva oli myrskyssä joutunut Venäjän-puoleiseen rantaan. Vuonna 1791 LaxmannLaxman sai keisarinna [[Katariina II|Katariina II:lta]] luvan viedä retkikuntansa Venäjän edustajana japaniin. LaxmannLaxman ei kuitenkaan unohtanut synnyinseutujaankaan. Esimerkiksi hän oli mukana puuhaamassa syntymäkaupunkiinsa Savonlinnaan uutta kirkonkelloa. Kirjeenvaihdosta suomalaisten kollegoiden ja muiden ystävien välillä on jäänyt paljon dokumentteja ja Suomen ensimmäinen sanomalehti julkaisi yhden hänen matkaraporttinsa etusivulla.<ref name=skh />

LaxmannLaxman on jättänyt nimensä myös [[ornitologia|lintutieteeseen]]. Hän kuvaili ja nimesi vuonna [[1769]] (Kongl. Vetenskaps Akad. nya Handlingar) [[ruostepääsky]]n (''Cecropis daurica'', nykyisin ''Hirundo daurica'').<ref>[http://www.zoonomen.net/avtax/frame.html Zoonomen]</ref> Muita LaxmanninLaxmanin nimeämiä eläimiä ovat hiirimäisten ''Muridae''-heimoon kuuluva ''Myospalax''-suku, [[siperianmaaorava]] (''Tamias sibiricus''), [[lännenzokori]] (''Myospalax myospalax'') ja [[idänpäästäinen]] (''Sorex caecutiens'').<ref>[http://www.itis.gov/servlet/SingleRpt/SingleRpt ITIS] {{deadlink}}</ref>

Viimeisin LaxmannistaLaxmanista julkaistu englanninkielinen tieteellinen raportti on Karlsson, K.H.,Hupa, L & Cable, M. (2010): ''Erik Laxman, a Pioneering 18th-Century Glass Technologist''. Journal of Glass Studies, 52. Suomeksi hänestä on viimeksi kirjoitettu Etelä-Savon kulttuurin vuosikirjassa Porrassalmi IX 2016: Karttunen, K. ''Erik Laxman, keisarillisen kabinetin mineraloginen matkailija'' ja Heiska, J. ''Erik Laxmannin lapsuus ja nuoruus Savonlinnan seudulla''.

{{AAKKOSTUS:LaxmannLaxman, Eric}}