Ero sivun ”Kirkkolainsäädäntö” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kirjotusvirheitä pois |
|||
Rivi 32:
Kirkkolain tarkoituksena oli turvat kirkon sisäinen itsenäisyys ja riippumattomuus suhteessa valtioon. Tämän johdosta vuoden 1869 kirkkolaki tosiasiassa mursi varsinaisen [[valtiokirkko]]järjestelmän Suomessa. Monet valtiokirkkojärjestelmän piirteet kuitenkin säilyivät vielä uskonnonvapauslain säätämiseen saakka 1922.
==Kirkkojärjestys==
Kirkkolain (2:1 §) mukaan "''Kirkon hallinnosta säädetään tarkemmin kirkkojärjestyksessä, jossa annetaan määräyksiä myös kirkon toiminnasta. Kirkkojärjestyksen antaa kirkolliskokous.''"
Kirkkojärjestys vastaa säädöshierarkiassa jossain määrin asetusta. Kirkkojärjestys on kirkon oman itseymmärryksen mukaan kuitenkin vahvempi säännöstö kuin asetus valtion puolella, koska kirkkojärjestys on vaaleilla valittujen kirkon edustajien kirkolliskokouksessa hyväksymä.
Kirkkojärjestys antaa kirkkolakia yksityiskohtaisempia säädöksiä kirkon hallinnosta. Se säätää lisäksi kirkon toiminnasta. Kirkkojärjestys on määrällisesti laajempi kuin kirkkolaki ja sisältönsä puolesta keskittyy kirkkolakia selvemmin kirkon hengellisen ja toiminnallisen elämän järjestämiseen.
Kirkolliskokous hyväksyy kirkkojärjestyksen 3/4 enemmistöllä ja tulee voimaan sellaisenaan.
==Kirkon vaalijärjestys==
Kirkon vaalijärjestyksessä annetaan määräyksiä kirkollisista vaaleista. Tällaisia vaaleja ovat
* seurakuntavaalit
* [[kirkkoherra]]n vaali
* [[piispa]]n vaali
* [[tuomiokapituli]]n pappisasessorin vaali
* [[lääninrovasti]]n vaali
* [[kirkolliskokous|kirkolliskokousedustajien]] vaali
* [[hiippakuntavaltuusto]]n jäsenten vaali
Kirkolliskokous hyväksyy vaalijärjestyksen yksinkertaisella enemmistöllä.
==Delegoitu norminantovalta==
[[Piispainkokous|Piispainkokoukselle]] ja [[kirkkohallitus|kirkkohallitukselle]] on kirkkolaissa ja -järjestyksessä annettu tarkasti rajatuissa asioissa valta antaa täydentäviä määräyksiä (2:3 §). Määräykset julkaistaan erillisessä kirkon säädöskokoelmassa.
Piispainkokous antaa määräykset, jotka koskevat jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai opetusta tai niihin liittyviin tehtäviin pyrkivältä vaadittavaa koulutusta ja kielitaitoa. Erityisesti piispainkokous antaa [[pappi]]svirkaa ja muita hengellisiä virkoja koskevia määräyksiä.
Kirkkohallitus on antanut täydentävät määäräykset kirkonkirjoista perittävistä maksuista, lomauttamisestä sekä papin, lehtorin ja kanttorin viran haltijan vuosilomasta, virkavapaudesta ja vapaa-ajasta.
Täydentävien määräysten antamisen lisäksi kirkkohallitukselle on annettu eräiden asioiden ratkaisuvaltaa. Tällainen on mm. päätös seurakuntien kielisuhteista.
==Sisäiset normit==
Kirkkolaki ja -järjestys määräävät kirkollisia toimielimiä ja seurakuntia laatimaan tietyt erityiset normit sisäistä työskentelyä varten. Useilla toimielimillä on sisäinen [[työjärjestys]]. Seurakuntien työtä ohjaavat lisäksi ohje- ja johtosäännöt.
Ohjesäännöt ovat vahvoja sisäisiä normeja, joiden hyväksyminen alistetaan [[tuomiokapituli]]n vahvistettavaksi. Seurakunnissa on mm. kirkkoneuvoston ohjesääntö ja rippikoulun ohjesääntö.
Seurakunnallisilla viroilla ja [[johtokunta|johtokunnilla]] on omat johtosäännöt, joissa säädetän viran tehtävistä tai johtokunnan tehtävistä.
Seurakuntien ja seurakuntayhtymien virkojen kielitaidosta säädetään erillisessä kielisäännössä.
==Kirjallisuutta==
* Pekka Leino: Kirkkolaki vai laki kirkosta. Diss. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-231, 2002.
| |||