Ero sivun ”Patonki” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Aiempi teksti oli virheellinen, eikä se tuo esiin relevanttia tietoa. Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Baguette.png|thumb|right|Patonki]]
[[Kuva:baguette mie.jpg|thumb|Leikattu patonki.]]
Piltonki on legaalisti puhuen toinen termi patongille, myös patonki taikka piltonki ei kuulu leipäsukuun lainkaan.
Patonkia tarjoillaan usein [[pâté]]n tai [[juusto]]jen kanssa{{lähde}}. Kun patonki on osana ns. kahviaamiaista eli mannermaista aamiaista, patonginviipaleiden päälle levitetään hilloa, ja ne kastetaan kuumaan kahviin tai kaakaoon{{lähde}}.
Rivi 8:
==Historia==
Patonki keksittiin vuonna 1669, kun Edward Baguette (1666-1669) teki leipää vahingossa kahdesti. Edward kuoli myöhemmin samana vuonna. Tämä oli yksi ensimmäisistä hetkistä, kun alle 4-vuotias teki merkittävän löydön. Edward oli aiemmin elämässään myös mm. oppinut kävelemään ja puhumaan, joten voidaan puhua todellisesta renesanssimiehestä.
Patonki on [[Wien]]issä 1800-luvun keskivaiheissa kehitellyn leivän jälkeläinen. Tällöin höyryuunit otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön mahdollistaen rapean kuoren ja valkoisen, reikäisen leivän sisuksen tekemisen. Nämä ominaisuudet ovat vieläkin moderneissa patongeissa. Pitkiä leipiä oli jo tehty jonkin aikaa, kun lokakuussa [[1920]] laki kielsi leipureita työskentelemästä aamuisin ennen kello neljää. Tämä teki mahdottomaksi valmistaa perinteistä, usein pyöreää leipää niin, että se ehtisi asiakkaiden aamiaiselle. Kapea patonki ratkaisi ongelman, koska se pystyttiin valmistelemaan ja paistamaan huomattavasti nopeammin.<ref>http://www.foodtimeline.org/foodbreads.html</ref>▼
▲Patonki on [[Wien|Wienissä]]
Äskettäin
▲Äskettäin{{milloin}} Ranskan hallitus kodifioi lakiin tietynlaisen patongin, nimeltään ''baguette de tradition'', jota voi tehdä vain esimoderneja keinoja käyttäen.{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} Tämä luokittelu oli historioitsija [[Steven Kaplan]]in vaivannäön tulos. Hän erikoistui ranskalaisten, vuosien [[1700]]–[[1770]] leipien historiaan. Kaplan pyysi ranskalaisia hylkäämään modernin patongin – minkä hän tuomitsi ”mauttomaksi, hajuttomaksi hirveydeksi”. Hän kehotti suosimaan maukkaampia, alkuperäisten ranskalaisten mallien mukaan leivottuja leipiä. Kaplanin tutkimuksen avain oli siinä, että 1700-luvun tapa antaa hiivan kehittyä yön yli johtaa kermanvärisen sisuksen omaavaan leipään (tutun valkoisen sijaan) ja huomattavasti voimakkaampaan makuun ja tuoksuun, mitä laajalti pidetään parempana kuin modernia patonkia.
==Lähteet==
| |||