Ero sivun ”Häntä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde-merkinnät pois, lähteetön-merkintä tilalle |
lähde |
||
Rivi 1:
'''Häntä''' on selkärankaisen maaeläimen uloke eläimen takapuolen ja selän väliseudulla, jonkin verran peräaukon yläpuolella. Hännän sisällä kulkee luinen selkärangan jatke, joka on kiinni [[lantioluu]]ssa. Lintujen, kalojen ja selkärangattomien eläinten häntää kutsutaan ''pyrstöksi''.
Rivi 6 ⟶ 5:
Joillakin eläimillä häntä on vain jäänne, mutta useilla sillä on selkeitä käyttötarkoituksia.
Häntä voi olla [[tasapaino]]elin, kuten [[kengurut|kenguruilla]] ja [[dinosaurukset|dinosauruksilla]]. Myös monet [[kissa]]t pitävät itsensä tasapainossa juostessaan kovaa vauhtia. [[Lumileopardi]]t puolestaan käyttävät pitkää tuuheaa häntäänsä nukkuessaan lämmikkeenä kasvojen edessä. Monet eläimet - esimerkiksi [[koiraeläimet]] - käyttävät häntää kommunikaatiovälineenä ja sosiaalisen arvojärjestyksen viestimiseen.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.labradori.fi/rotu/rotumaaritelma/hanta/|nimeke=Häntä - Labradorinnoutajakerho ry|julkaisu=www.labradori.fi|viitattu=2019-04-10}}</ref> Hännällä suojataan myös peräaukkoa loisilta ja roskilta.
Moni iso eläin huitoo hännällä kiusallisia hyönteisiä. Jotkut liskot puolustautuvat lyömällä hännällään, toiset (esimerkiksi [[sisilisko]]t) taas pudottamalla sen sätkiväksi valesaaliiksi saalistajalle.
Rivi 20 ⟶ 19:
Erittäin harvoin käy niin, että vastasyntyneellä ihmislapsella on surkastunut häntä. Tällaiset hännäntyngät kuitenkin leikataan liki aina pois heti synnytyksen jälkeen. Pisin tunnettu häntä ihmisellä on ollut eräällä 12-vuotiaalla pojalla, noin 23 senttiä. Ilmiötä pidetään [[atavismi]]na.
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
[[Luokka:Eläinten anatomia]]
[[Luokka:Ruumiinosat]]
| |||