Ero sivun ”Paavo Jännes” versioiden välillä

| kuva = Paavo-Jannes-1920s.jpg

| kuvateksti = Paavo Jännes 1920-luvulla.

| imdb = 0433490

| elonet = he4v4g

'''Paavo Klaus Emil Jännes''' (vuoteen 1906 '''Genetz'''; [[20. maaliskuuta]] [[1892]] [[Helsinki]] – [[19. joulukuuta]] [[1970]] Helsinki) oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[ohjaaja]].<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=1164|nimi=Jännes, Paavo (1892 - 19701892–1970)|tekijä=Kalemaa, Kalevi Kalemaa|ajankohta=13.10.2004 | osa=4 | sivu=575–576 }}</ref> oli [[Suomi|suomalainen]] [[näyttelijä]] ja [[ohjaaja]]. Jännes näytteli useissa teattereissa ja sai taiteellisia voittoja etenkin [[koomikko]]na. Hän näytteli myös noin 70 elokuvassa, kuten ''Hätävara'', ''Hopeakihlajaiset'' ja ''Linnaisten vihreä kamari''. Lisäksi Jännes suomensi näytelmiä.<ref>Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, sivus. 112.</ref>

Paavo Jännes valmistui [[Suomen Kansallisteatteri]]n oppilaskoulusta vuonna 1912.<ref>Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivus. 285.</ref> Hänen ensimmäisiä roolejaan oli pääosa [[Maria Jotuni]]n [[komedia]]ssa ''Savu-uhri'', jossa hän pääsi hyödyntämään "luontaisia koomikonlahjojaan". Kriitikot kiittivät Jänneksen suoritusta, mutta kokonaisuutena näytelmä ei onnistunut ja poistettiin pian ohjelmistosta.<ref>Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivus. 358.</ref> [[Ida Aalberg]]in syntymäpäivän muistonäytännössä [[4. joulukuuta]] [[1916]] Jännes loi nautittavan abbé-tyypin yhdessä [[Emil Falck]]in kanssa. Uransa alkuvuosina Jänneksen taiteellisiin voittoihin kuului niin ikään rooli näytelmässä ''Fannyn ensi näytelmä''.<ref>Suomen Kansallisteatteri 1902/1917, sivus. 433.</ref>

Jännes tulkitsi useita ''[[Nummisuutarit|Nummisuutareiden]]'' hahmoja. Eskoa hän näytteli myös [[saksan kieli|saksaksi]] vuonna 1923. ''Kihlaus''-näytelmän Aapelia Jännes näytteli puolestaan [[esperanto]]ksi. Näytelmässä ''Cyrano Bergerac'' hän tulkitsi nimiosan. Anna-Maria Tallgren arvioi Jänneksen Cyranoa "reippaaksi ja hauskan vauhdikkaaksi" mutta "auttamattoman suomalaiseksi", "liian leveäksi ja laajaliikkeiseksi".<ref>Suomen Kansallisteatteri 2, sivu 73</ref> Yhden onnistuneimmista komediahahmoistaan Paavo Jännes loi ministeri Badekowina [[Huvinäytelmä|huvinäytelmässä]] ''Herra ministeri''. Hän sai rooliinsa psykologista syvyyttä.<ref>Suomen Kansallisteatteri 2, sivus. 117.</ref> Jännes niitti taiteellista kunniaa myös ''Tartuffen'' nimiroolissa. [[Bernard Shaw|Bernard Shaw’n]] teoksessa ''Caesar ja Kleopatra'' hän tulkitsi Caesaria. [[Agapetus|Agapetuksen]] [[farssi]] ''Olenko minä tullut haaremiin'' oli yleisömenestys Kansallisteatterissa keväällä 1927. Jänneksellä oli siinä keskeinen miesrooli.<ref>Suomen Kansallisteatteri 2, sivus. 214.</ref>

Naimisissa Jännes oli kahteen otteeseen. Ensimmäinen puoliso oli laulaja [[Annikki Uimonen]] (vuosina 1921–1929) ja toinen maisteri Marjatta Rekola (vuodesta 1935). Hänellä oli toisesta avioliitostaan viisi lasta. Elokuvaohjaaja [[Martti Jännes]] oli lapsista vanhin.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kuka kukin on | Vuosi = 1954 | Sivu = 293| SeliteLuku = Jännes, Paavo | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Otava | www = http://runeberg.org/kuka/1954/0293.html | www-teksti = Runeberg | Viitattu = 20.10.2017 | Kieli = }}</ref>

*''Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin,.'' Kustannusliike Opas, Viipuri 1930.

*Koskimies, Rafael: ''Suomen Kansallisteatteri 1902/1917,.'' Kustannusosakeyhtiö Otava, 1953.

*Koskimies, Rafael: ''Suomen Kansallisteatteri II,: 1917&ndash;1950,1917–1950.'' Kustannusosakeyhtiö Otava, 1972.

{{viitteetViitteet}}