Wikipedia

Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
osapuolten liput lisätty
Coen (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
40 122 muokkausta
kh, w
Rivi 4:
| kuva = evstafiev-chechnya-palace-gunman.jpg
| kuvateksti = Tšetšeenikapinallinen Groznyissa, jonka parlamenttitalo on palanut hyökkäyksen jäljiltä.
| päivämäärä = 11.12. joulukuuta 1994 – 31.8. elokuuta 1996
| paikka = [[Tšetšenia]] (myös osittain [[Ingušia]]ssa, [[Dagestan]]issa ja [[Stavropolin aluepiiri|Stravopolin]] alueella)
| casus =
Rivi 23:
'''Ensimmäinen Tšetšenian sota''' käytiin [[Venäjä]]n ja [[Tšetšenia]]n välillä vuosina [[1994]]–[[1997]]. Sota johtui siitä, että [[tšetšeenit|tšetšeenien]] itsenäisyyttä ajavat tahot julistivat maan itsenäiseksi [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajottua]].
 
Neuvostoliiton hajotessa kaikki neuvostotasavallat itsenäistyivät. Tšetšeeno-Ingušetia oli kuitenkin ollut ainoastaan autonominen osa [[Venäjän SFNTsosialistinen federatiivinen neuvostotasavalta|Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa]]:ta, eikä Venäjä suhtautunut suopeasti sen itsenäisyyspyrkimyksiin.<ref name="PBS1">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pbs.org/newshour/bb/europe/chechnya/timeline.html | Nimeke = Dudayev's Rise to Power | Selite = | Julkaisu = Conflict in Checnya | Ajankohta = | Julkaisija =PBS | Viitattu =2.2.2013 | Kieli = }}</ref> Kantaan vaikutti osaltaan mahdollisesti Tšetšenian halki kulkeva tärkeä öljyputki, joka yhdisti [[Azerbaidžan]]in öljykentät satamiin [[Mustameri|Mustallamerellä]]. Vuosituhannen vaihteessa Venäjä rakennutti uudet Tšetšenian kiertävät putkistot.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.marketoracle.co.uk/Article18299.html | Nimeke = Chechnya Oil Pipeline Politics True Underlying Cause for Moscow Metro Bombings | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =2010 | Julkaisija =Market Oracle | Viitattu =2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
== Ennen sotaa ==
Rivi 29:
Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi. Tšetšenian kommunistijohtaja Doku Zavgajev syöstiin vallasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=70160 | Nimeke =Tshetshenian kriisin kronologia | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija =Ulkominiteriön kehitysviestintä | Viitattu =2.2.2013 }}</ref> Kaappausta johti tšetšeenipoliitikko [[Džohar Dudajev]], entinen Neuvostoliiton ilmavoimien kenraali.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/108244/Chechnya | Nimeke =Chechnya | Selite = | Julkaisu =Encyclopedia Britannica | Viitattu =2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
[[Džohar Dudajev]] voitti marraskuun presidentinvaalit yli 90 &nbsp;%:n kannatuksella. Hän julisti Tšetšenian itsenäiseksi melkein heti vaalien jälkeen. Venäjä ei hyväksynyt vaalitulosta.<ref name="PBS1"/> Samassa kuussa [[Georgia]] tunnusti Tšetšenian. Samaa ei tehnyt Venäjä, [[Yhdysvallat]] tai moni muukaan maa. Kansainvälisesti katsoen Tšetšenia jäi yksin. Pinnalta katsoen Venäjä näytti luovuttavan. Venäjä ja Tšetšenia sopivat venäläisten vetäytymisestä maasta toukokuussa 1992 ja sotilaat poistuivat maasta heinäkuussa 1992. Venäjän vetäydyttyä maasta vuoden 1992 kesällä jäljelle jäi runsaasti aseita. Venäläiset antoivat puolet aseistaan tšetšeeneille. Osin tämä johtui käytännön tilanteen tunnustamisesta: neuvostosotilaat olivat alkaneet myydä aseita paikallisille jo vuosia ennen [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] lakkautustahajoamista. Myös Venäjän valtio myi merkittävän määrän aseita Džohar Dudajevin hallinnolle. Vain osa aseista päätyi kuitenkin Tšetšenian viralliselle armeijalle – suuri osa jäi yksityishenkilöille ja erilaisille epävirallisille ryhmille. Jo marraskuussa 1992 sota uhkasi Tšetšeniassa, kun Venäjä miehitti tšetšeenien ja inguušien rajan ainakin muodollisesti inguušien ja [[Ossetia|osseettien]] välisen konfliktin takia. Tämän takia Tšetšenia pani asevoimansa liikekannalle, mutta sota ei silti alkanut vielä<ref>Evangelista, s. 43.</ref>.
 
Rikollisuus rehotti Tšetšeniassa ja johti siihen, että Venäjällä tšetšeeni liitettiin monesti mafiaan[[mafia]]an. Jeltsin ei halunnut neuvotella Dudajevin kanssa henkilökohtaisesti vuosina 1992-19941992–1994<ref>Evangelista, s. 44.</ref>. 901990-luvun alussa Tšetšenian sotaa ajoivat kansallisuusministeri Shahrai ja hänen seuraajansa Jegorov vielä jyrkemmin. Vuonna 1992 Dudajevin syrjäyttämistä yritettiin sisäministeriön joukkojen ja [[KGB]]|KGB:n]] avulla. Yritysten epäonnistuttua Venäjä yritti tukea kapinaliikkeitä Dudajeviä vastaan. Kapinaliikkeissä oli mukana jopa entisiä rikollisia, kuten Ruslan Labazanov<ref>http://www.kolumbus.fi/suomi-tshetshenia-seura/lahihist.htm. Luettu 10.5.2012.</ref>. Vuonna 1993 Dudajev oli ajautunut pahaan konfliktiin parlamentaarisen oppositionsa kanssa ja hänet koetettiin murhata toukokuussa 1993.
 
== Salaiset operaatiot ==
 
Venäjä pidättäytyi täysimittaisista hyökkäyksistä aina vuoteen 1994 saakka. Syksyllä 1994 Venäjän [[erikoisjoukko|erikoisjoukot]] koettivat monta kertaa syöstä Dudajevin vallasta, mutta kaikki yritykset epäonnistuivat<ref name="putkinen">http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/ensimmainen_tshetshenian_sota.htm</ref>. Lokakuussa [[1994]] [[FSB|Venäjän turvallisuuspalvelun]] tukemat sissijoukot yrittivät vallankaappausta, joka sekin epäonnistui. Heinäkuussa 1994 tšetšeenirikolliset kaappasivat bussin Mineralnyje Vodyn lähistöllä<ref name="Evang_54">Evangelista, s. 54.</ref>. Tätä ja muita kaappauksia on pidetty joko aitoina tšetšeenirikollisten toimina tai Venäjän turvallisuuspalvelun toteuttamina provokaatioina<ref name="Evang_54" />. Jotkut pitävät heinäkuun 1994 bussikaappausta viimeisenä syynä siihen, että Venäjä aloitti toimet Dudajevia vastaan.
 
Kapinalliset tšetšeenijoukot hyökkäsivät Groznyin keskustaan 26. marraskuuta 1994 panssareiden turvin. Todellisuudessa suuri osa kapinallisista oli [[Venäjän armeijanasevoimat|Venäjän asevoimien]] sotilaita, joilla oli sopimus maan turvallisuuspalvelun kanssa. Hyökkäystä tukivat lentokoneetkinmyös lentokoneet. Mutta”Kapinalliset” "kapinalliset"kuitenkin saarrettiin ja väijytettiin. Gantemirovin ja Tamanin eliittidivisioonan sotilaat eivät mahtaneet Shamil Basajevin ja [[Ruslan Gelajev]]in sissijoukoille mitään. Tosin venäläiset tarkka-ampujat ampuivat monta vastarintamiestä katoilta. Venäjä ei julkisesti tunnustanut armeijansa sotivan Tšetšeniassa<ref name="putkinen"/>. Nämä Venäjän armeijan sotilaat olivat solmineet sopimuksen maansa turvallisuuspalvelun kanssa.
 
Jeltsin määräsi sotilaat kukistamaan tšetšeenikapinan kaikin mahdollisin voimakeinoin. Hän antoi 3. marraskuuta 1994 salaisen käskyn hyökätä Tšetšeniaan. Venäjän asevoimat erotti satoja taisteluista kieltäytyneitä upseereja, muun muassa Kaukasian sotilaspiirin koko esikunnan<ref>Luntinen, s. 191.</ref>.
 
== Sota ==
 
[[Tiedosto:Evstafiev-checnnya-soldier-fire.jpg|thumb|275px|Venäläinen sotilas Groznyin taistelujen keskellä.]]
Jeltsin määräsi sadat panssarivaunut ja miehistönkuljetusajoneuvot tunkeutumaan Groznyiin aamunkoitteessa 11. joulukuuta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/onthisday/hi/dates/stories/december/11/newsid_2801000/2801807.stm | Nimeke = 1994: Russian troops storm into Chechnya | Julkaisu = On This Day | Julkaisija = BBC | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Monet tšetšeenit pakenivat Groznyista vuoristojen kyliin, Ingušiaan tai Dagestaniin, mutta silti kaupunkiin jäi paljon tšetšeenejä ja venäläisiä. Edetessään kohti Groznyita venäläiset sotilaat ampuivat osaksi holtittomasti. Venäjän federaation alueet Tatarstan, Jakutia ja Karjala tuomitsivat hyökkäyksen. Paikalle saapuneet toimittajat raportoivat venäläisten sotilaiden huonosta moraalista, turhautuneisuudesta, runsaasta alkoholin käytöstä ja ryöstelyistä. 15. joulukuuta mennessä oli kuollut satoja siviilejä. Kozyrev lupasi sodan ratkeavan muutaman päivän kuluessa. Läntistä osastoa johtanut kenraali Ivan Babitshev pysäytti kolonnansa menetettyään 10 &nbsp;% ajoneuvoista. Hän kommentoi sotaretkeä televisiossa ja sanoi sen olevan laiton.<ref>Leitzinger, s. 108.</ref>
 
Dudajev ehdotti sodan lopettamiseksi kansanäänestystä Tšetšenian itsenäisyydestä. Venäläiset alkoivat pommittaa Groznyita yöllä 17. joulukuuta 1994 ja tulittaa tykeillä kolme päivää myöhemmin<ref name="venäjäsodassa_919">Luntinen s. 919</ref>.
Rivi 54 ⟶ 53:
[[Sotilaiden äidit]] -järjestö arvosteli sotaa julkisesti ja kertoi että äidit halusivat poikansa pois sodasta. Äitejä matkusti Tšetšeniaan neuvottelemaan tšetšeenien kanssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rightlivelihood.org/csmr.html | Nimeke = The Committee of Soldiers' Mothers of Russia, CSMR (Russia) | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Right Livelihood Award | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 2.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Vuoden 1995 uudenvuodenaaton hyökkäys Groznyihin epäonnistui sotilaskolonnan ajettua kaupungin keskustassa tšetšeenien väijytykseen. Tšetšeenit tuhosivat panssarit singoin ja polttopulloin. Venäläiset sotilaat hajaantuivat pieniksi ryhmiksi. Tšetšeenit saattoivat tuhota suojatta jääneet venäläiset sotilaat<ref name="venäjäsodassa_919" />. Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssätelevisiossa näytettiin romuksi palaneita panssareita ja kasoihin koottuja venäläissotilaiden ruumiita<ref name="Luntinen, s. 920">Luntinen, s. 920.</ref>.
 
Venäjän 40&nbsp;000 miehensotilaan joukot valtasivat lopulta Groznyin kaupunkialueet tammikuun loppuun mennessä. Tšetšeenit jatkoivat vastarintaa seuraavan 20 kuukauden ajan, ja taisteluissa menehtyi tuhansia. Groznyin keskusta oli käytännössä tuhottu, ja [[BBC|BBC:n]] arvioiden mukaan konfliktin aikana kuoli yli satatuhatta ihmistä, joista monet olivat siviileitä.<ref name="PBS2">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.pbs.org/newshour/bb/europe/chechnya/timeline_2.html | Nimeke = The First Chechen War | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = PBS | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Maaliskuun alun tienoilla Groznyi oli vallattu ja venäläiset ilmoittivat ensimmäisen taisteluvaiheen päättyneen. Mutta tämä ei lopettanut sotaa. Nyt Tšetšeniaan saapui sisäministeriön joukkoja. Turvallisuuspalvelu loi vankileirejä, joissa tšetšeenejä kidutettiin ja tapettiin<ref name="Luntinen, s. 920"/>.
 
Shamaskin kylässä oli 2&nbsp;000 kyläläistä ja pakolaista ennen Venäjän joukkojen tuloa. Venäläisten epäilivät kylässä olevan taistelijoita. Venäläiset saartoivat kylän tulittaen sitä yön yli. Aamulla sisäministeriön erikoisjoukot [[OMON]]|OMON:it]] menivät kylään. Joukot sytyttivät taloja ja ihmisiä [[liekinheitin|liekinheittimillä]], käyttivät väkivaltaa ja pakottivat väestöä seulontaleireihin. Kolmen päivän jälkeen joukot olivat tuhonneet 300 taloa. Tšetšeenejä kuoli kylässä 248 ja katosi 250<ref name="venäjäsodassa_921" >Luntinen s. 921</ref>.
 
Taisteluihin osallistui jonkun verran islamilaisia taistelijoita muista maista, mutta enimmäkseen sota oli Tšetšenian kansallinen itsenäisyyskamppailu. Zelimkhan Jandarbijevin ympärillä oli radikaali islamistiryhmä, mutta Dudajevili vanha neuvostokenraali jolle uskonasiat olivat jääneet vieraiksi.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://fletcher.tufts.edu/Al-Nakhlah/Archives/~/media/Fletcher/Microsites/al%20Nakhlah/archives/2006/vidino.ashx | Nimeke = The Arab Foreign Fighters and the Sacralization of the Chechen Conflict | Tekijä = Vidino L | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Fletcher School - Tufts University | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
Rivi 66 ⟶ 65:
Loppukesällä 1995 islamilaiset taistelijat aloittivat terrori-iskut kostoksi venäläisten toimille<ref>Evangelista, s. 68.</ref>. Basajevin miehet kaappasivat Budjonnovskojessa sairaalan<ref>Neville, s. 308.</ref> ottaen noin tuhat panttivankia. Yli sata venäläistä kuoli operaatiossa kaappauksen päättämiseksi. Dudajev tuomitsi Budjonnovskojen tapahtumat, mutta seuraava isku näytti saaneen hänen hyväksyntänsä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/2357109.stm | Nimeke =Chechen rebels' hostage history | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2004 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = BBC | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Joulukuussa 1995 [[Salman Radujev]] teki sissi-iskun Gudermesiin. Venäläisten pommitus tuhosi enemmän rakennuksia ja siviilejä kuin sissejä. Parin kuukauden päästä Radujev valtasi [[Dagestan]]issa Kizjarissa lentokentän ja rautatieaseman epäonnistuttuaan hyökkäyksessään kaupungin helikopteritukikohtaan. Sissit ottivat noin 2&nbsp;000-3000–3&nbsp;000 panttivankia[[panttivanki]]a eri puolilta kaupunkia. Kun venäläiset hyökkäsivät sairaalaan, sissit alkoivat tappaa panttivankejaan, ja venäläiset vetäytyivät. Dagestanin viranomaiset neuvottelivat Budjonnovskojen mallin mukaisen pakosopimuksen sisseille, jotka alkoivat palata kotimaahansa panttivangit mukanaan. Venäläiset hyökkäsivät sissejä vastaan Pervomaiskojen kylässä. Sissit hyökkäsivät kylän poliisiasemalle. Jeltsin lupasi rangaista [[bendiitti|bandiitteja]] tai terroristeja käyttäen [[tarkka-ampuja|tarkka-ampujia]]. Nyt toinen ryhmä, jotka olivat Turkissa asuvia abhaaseja ja tšetšeenejä, kaappasi matkustajalautan Mustanmeren satamassa. Venäläiset pommittivat Pervomaiskojeta raketinheittimin, ja monet Radujevin sissit pakenivat vieden 80 panttivankia. Venäjän hyökkäyksessä kuoli 69, joista 28 siviilejä<ref>Evangelista, s. 70.</ref>.
 
Tammikuussa 1996 Tšetšenian presidentiksi valittiin [[Doku Zjuganov]]. Dudajev julisti hänen olevan venäläisten nukkehallitsija. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeijan ohjus tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistuttu paikantamaan. Hänen seuraajakseen nousi varapresidentti Jandarbijev.<ref name="PBS2"/>
Rivi 73 ⟶ 72:
Maaliskuussa 1996 sissit valtasivat Groznyin kolmeksi päiväksi ottaen sotasaalista.<ref>Luntinen, s. 923.</ref>. Jeltsinin voitettua kesän 1996 presidentinvaalit, hän perui Tšetšenian sodan lopettamiseen liittyvät lupauksensa. Venäläiset eivät purkaneet tiesulkuja ja joukot hyökkäsivät Gekhin ja Mahketyn kyliin. Uusi tšetšeenijohtaja Jandarbijev majaili Mahketyssa, mistä onnistui joukkoineen pakenemaan hyökkäystä. Monia siviilejä kuoli, myös lapsia<ref name="evangelista_73">Evangelista, s. 73.</ref>. Kuukautta myöhemmin räjähti moskovalaisissa raitiovaunuissa kaksi pommia. Moskovan kansallismielinen pormestari Juri Luzhkov syytti iskuista kaupungin tšetšeenejä. Hän määräsi poliisit kostamaan iskut kaupungin tšetšeeneille. Epäiltiin että sodan kannattajia tukevat salaisen poliisin miehet tekivät pommi-iskut syyttäen tšetšeenien syyksi<ref name="evangelista_73" />.
 
Basajevin johtamat sissit valtasivat Groznyin elokuussa 1996. Moskova lähetti Lebedin neuvottelemaan sodan lopettamisesta. Leved ja Mashadov allekirjoittivat [[Hasavjurt]]in sopimuksen, johon kuuluivat tulitauko, venäläisten vetäytyminen ja viiden vuoden sisällä aloitettavat itsenäisyysneuvottelut.<ref name="PBS2"/>
 
Venäjä hävisi sodan mm.muun muassa heikon sotilastaidon ja huonon mediakontrollin takia. Tšetšeenit käyttivät [[media]]a tehokkaasti hyväksi. Venäläisten ylimielisyys ja toisaalta tšetšeenien Venäjän asevoimien tuntemus sekä tietotekniikan, kuten kännykätmatkapuhelimien, internet,internetin satelliittipuhelimetja satelliittipuhelimien käyttö auttoivat heitä. Venäläiset eivät osanneet vastata tšetšeenien [[sissisota|sissitaktiikkaan]], joka perustui yllätyksiin ja yötoimintaan. Venäjä menetti sodassa noin 30&nbsp;000 miestäsotilasta<ref name="matkaopas">Neville, SIVUNNUMERO PUUTTUU</ref>.
 
== Sotarikokset ja kansainvälisen yhteisön reaktiot ==
''{{Pääartikkeli'' |[[Tšetšenian sotien sotarikokset]]}}
 
Sota oli hyvin epäinhimillistä puolin ja toisin. Venäläiset rikkoivat ihmisoikeuksia<ref>Luntinen, s. 920, 921.</ref>, mutta kansainvälisten sopimisten ja lain vastaisiin toimiin syyllistyivät myös tšetšeenit. Human Rights Watch -järjestön raportin mukaan venäläiset surmasivat siviileitä ja kiduttivat kapinallisiksi epäilemiään tšetšeenimiehiä. Tšetšeenit surmasivat kiinni saamiaan venäläislentäjiä, ottivat venäläissairaalan panttivangeiksi ja käyttivät siviilisairaalaa suojakilpenään.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hrw.org/reports/1996/WR96/Helsinki-16.htm#P757_150434 | Nimeke = Russian Federation | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Human Rights Report | Ajankohta = 1996 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = HRW | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Kansainvälinen yhteisö tunnusti sodan Venäjän sisäiseksi asiaksi. ETYJin määrittelemät normit asettavat myös "sisäisille”sisäisille turvallisuusoperaatioille"turvallisuusoperaatioille” väkivallan käytön suhteen kohtuullisuusrajoituksia ja kiinnittävät erityistä huomiota siviiliväestön suojelutarpeeseen. Venäjä oli sitoutunut näihin muodollisesti, mutta rikkoi niitä jatkuvasti, ja useat eurooppalaiset järjestöt vaativat asiaan puuttumista.<ref name="AKA">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.aka.fi/fi/A/Ohjelmat-ja-yhteistyo/Tutkimusohjelmat/Paattyneet/Venajan-ja-Ita-Euroopan-tutkimusohjelma/Seminaari-7121999/Christer-Pursiainen/ | Nimeke = Kansainvälisen yhteisön vaikutus Venäjän Tshetshenian-politiikkaan: kolme tulkintaa
| Tekijä = Pursiainen C | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen Akatemia | Viitattu = 3.2.2013 | Kieli = }}</ref>
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimmäinen_Tšetšenian_sota”