Ero sivun ”Mötley Crüe” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 26:
}}
'''Mötley Crüe''' on vuonna 1981 [[Los Angeles]]issa perustettu [[Yhdysvallat|yhdysvaltalainen]] [[rock]]yhtye, jonka kokoonpanon muodostavat [[laulaja]] [[Vince Neil]], [[basisti]] ja perustajajäsen [[Nikki Sixx]], [[kitaristi]] [[Mick Mars]] sekä [[rumpali]] ja perustajajäsen [[Tommy Lee]]. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli sata miljoonaa levyä, ja sen [[Luettelo Mötley Crüen kappaleista|tunnetuimpia kappaleita]] ovat muun muassa ”Live Wire”, ”[[Shout at the Devil (kappale)|Shout at the Devil]]”, ”[[Home Sweet Home]]”, ”[[Girls, Girls, Girls (Mötley Crüen kappale)|Girls, Girls, Girls]]”, ”[[Dr. Feelgood (kappale)|Dr. Feelgood]]” ja ”[[Kickstart My Heart]]”. [[Hard rock]]ia ja [[heavy metal]]ia yhdistelevän musiikkinsa lisäksi Mötley Crüe tuli [[1980-luku|1980-luvulla]] tunnetuksi [[Hedonismi|hedonistisesta]] ja pahennustakin herättäneestä [[rock and roll]] -elämäntyylistään.<ref name="Vedenpää, Ville">{{Verkkoviite | Osoite = https://yle.fi/uutiset/3-10704329 | Nimeke = Mötley Crüe -elokuva näyttää rocktähtien sikailun kaikessa törkeydessään – Olli Herman: Sekoilu ei ole kadonnut mihinkään | Julkaisija = [[Yle Uutiset]] | Julkaisu = yle.fi | Tekijä = Vedenpää, Ville | Ajankohta = 24.3.2019 | Viitattu = 27.3.2019 }}</ref>
Yhtye julkaisi [[esikoisalbumi]]nsa ''[[Too Fast for Love]]'' vuonna 1981 oman [[Leathür Records]] -[[levy-yhtiö]]nsä toimesta.<ref name="AllMusic">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.allmusic.com/artist/m%C3%B6tley-cr%C3%BCe-mn0000500992/biography| Nimeke = Mötley Crüe – Biography & History | Julkaisija = [[AllMusic]] | Julkaisu = allmusic.com | Tekijä = Jeffries, David | Viitattu = 30.3.3019 | Kieli = {{en}} }}</ref> Saavutettuaan suosiota Los Angelesin alueella yhtye teki [[levytyssopimus|levytyssopimuksen]] [[Elektra Records]]in kanssa, ja teki läpimurtonsa vuonna 1983 albumin ''[[Shout at the Devil]]'' myötä. [[1980-luku|1980-luvulla]] yhtye julkaisi vielä kolme [[studioalbumi]]a, joista jokainen nousi Yhdysvalloissa [[Billboard 200]] -albumilistan kymmenen parhaan joukkoon. Kaupallisesti menestyneimmän ja toisinaan myös parhaana pidetyn albuminsa ''[[Dr. Feelgood (albumi)|Dr. Feelgood]]'' yhtye julkaisi vuonna 1989.<ref name="AllMusic"/> Mötley Crüen yhdeksäs ja viimeinen studioalbumi on ''[[Saints of Los Angeles]]'' vuodelta 2008.<ref name="AllMusic"/>
Rivi 37:
{{lähteetön}}
=== 1980-luku ===
[[Tiedosto:Nikki Sixx.jpg|thumb|Basisti ja perustajajäsen Nikki Sixx vuonna 2007.]]▼
Mötley Crüe perustettiin 1980-luvun alussa [[Los Angeles]]issa [[bassokitara|basisti]] Nikki Sixxin jätettyä aikaisemman yhtyeensä Londonin. Eräs Sixxin ystävistä suositteli [[rumpali]]ksi Tommy Lee -nimistä nuorta rumpalia, joka oli soittanut yhtyeessä Suite 19. Tommy Lee tapasi Nikki Sixxin ja he päättivät perustaa Mötley Crüen. Samaan aikaan Sixx yritti myydä hehkulamppuja työkseen. Tommy Lee huomasi lehdestä Mick Marsin ilmoituksen "Äänekäs, röyhkeä ja raju kitaristi vapaalla jalalla". Mars pestattiin uuden, vielä nimettömän yhtyeen kitaristiksi, joten yhtyeeltä puuttui enää [[laulaja]].<ref name="dirt">{{Kirjaviite|Tekijä=Lee, Tommy; Mars, Mick; Sixx, Nikki; Neil, Vince|Nimeke=Mötley Crue, The Dirt - Törkytehdas|Vuosi=2011|Sivu=|Julkaisija=Like|Isbn=9789520101169}}</ref>
Rivi 46 ⟶ 45:
Yhtye keräsi suosiota ympäri [[Los Angeles]]ia soittaen eri klubeilla. Mötley Crüe tuli tunnetuksi rajusta lavashowstaan ja osittain arvaamattomuudesta johtuen se ei saanut levytyssopimusta. Yhtye tapasi tulevan managerinsa [[Allan Coffman]]in. Mötley Crüen ensimmäinen julkaisu oli single ''Stick to Your Guns / Toast of the Town'', joka julkaistiin heidän omalla levymerkillään [[Leathür Records]]illa. Marraskuussa 1981 Leathür-merkillä julkaistu yhtyeen debyyttialbumi ''[[Too Fast for Love]]'' oli itse tuotettu ja se myi 20 000 kappaletta. [[Tom Zutaut]] kävi katsomassa yhtyettä Whisky a Go Gossa ja sai järjestettyä heille levytyssopimuksen [[Elektra Records]]ille vuoden 1982 alussa, vaikka levy-yhtiö muuten ei ollutkaan vakuuttunut yhtyeen kyvyistä. Vuonna 1982 Mötley Crüen managereiksi tulivat [[Doug Thaler]] ja [[Doc McGhee]].<ref name="dirt" />
=== Villi 1980-luku ja vuoden 1984 auto-onnettomuus (1984–1988) ===
▲[[Tiedosto:Nikki Sixx.jpg|thumb|
1980-luvulla Mötley Crüe tuli tunnetuksi railakkaasta, vaarallisesta ja pahennusta herättävästä rock and roll -elämäntyylistään, jolla oli vaikutus myös yhtyettä lähellä olevien ihmisten elämään. Tämä konkretisoitui erityisesti vuoden 1984 joulukuussa, jolloin suomalainen [[Hanoi Rocks]] -yhtye oli saapunut [[Los Angeles]]iin Yhdysvaltain länsirannikolle suuntautuneella kiertueellaan. 8. joulukuuta 1984 Mötley Crüe, Hanoi Rocks sekä pitkä lista vieraita olivat kokoontuneet Vince Neilin kotona järjestettyihin juhliin. Neilin ehtymättömältä vaikuttaneen alkoholijuomien varaston käydessä vähiin Neil ja Hanoi Rocksin rumpali [[Razzle|Nicholas ”Razzle” Dingley]] lähtivät hakemaan lisää juotavaa Neilin juuri hankkimalla vuoden 1972 [[De Tomaso Pantera]]lla. Viinanhuuruinen matka sai traagisen käänteen, kun autoa ajanut Neil törmäsi kahteen muuhun autoon.<ref name="AllMusic"/> Auton etupenkillä istunut Razzle kuljetettiin onnettomuuspaikalta sairaalaan, jossa hänet julistettiin kuolleeksi. Auto oli ilmeisesti kaatunut juuri Razzlen puolelle, jolloin tämä oli saanut surmansa heti. Onnettomuudessa loukkaantuivat myös 18-vuotias nainen ja 20-vuotias mies.<ref name="RS">[[Rolling Stone]] 17. tammikuuta 1985</ref> Neil sen sijaan selvisi tapahtuneesta.<ref name="dirt"/> 200 tunnin yhdyskuntapalveluun ja 30 päivän vankeustuomioon tuomittu Neil vapautui vankilasta 15 päivän jälkeen hyvän käytöksen vuoksi.<ref name="AllMusic"/>
Vuoden 1985 kesäkuussa julkaistu, Razzlen muistolle omistettu ''[[Theatre of Pain]]'' -albumi oli viettänyt albumilistoilla jo hyvän tovin, kun Vince Neil vapautui vankilasta.<ref name="AllMusic"/> Albumi vahvisti Mötley Crüen aseman [[valtavirta|valtavirran]] yleisöjen tietoisuudessa tuottamalla yhtyeelle sen ensimmäisen Top 40 -hitin, [[cover]]-version [[Brownsville Station]]in kappaleesta ”[[Smokin’ in the Boys Room]]”. Myös albumin tunteikas [[balladi]] ”[[Home Sweet Home]]”, jossa pianoa soitti Tommy Lee, menestyi listoilla.<ref name="AllMusic"/> Kappaletta on myös pidetty yhtenä ensimmäisistä 1980-luvun [[power ballad]]eista, ja näin ollen yhtenä koko vuosikymmenen keskeisistä rock-kappaleista. Yhdysvalloissa albumilistan kuudennelle sijalle kavunnutta ''Theatre of Painia'' myytiin yli neljä miljoonaa kappaletta, ja myös albumin jatkeeksi julkaistu [[VHS]]-tallenne ''[[Uncensored]]'' ylitti moninkertaisen platinarajan.<ref name="AllMusic"/>
Mötley Crüen neljäs studioalbumi, vuoden 1987 toukokuussa julkaistu ''[[Girls, Girls, Girls]]'' oli yhtyeen ylistyslaulu sen omalle, [[hedonismi|hedonistiselle]] ja rajulle rock and roll -elämäntyylille. Albumin kappaleissa heijastuivat yhtyeen rakkaus sen vauhdikkaaseen, alkoholin- ja huumeidentäyteiseen elämäntyyliin, [[Harley-Davidson Motor Company|Harley-Davidson -moottoripyöriin]], [[striptease]]-klubeihin sekä elämään [[Sunset Boulevard (Los Angeles)|Sunset Stripillä]]. Albumin singlestä ”[[Wild Side]]” ja nimikkokappaleesta ”[[Girls, Girls, Girls (Mötley Crüen kappale)|Girls, Girls, Girls]]” muodostui yhtyeen uran suurimpia ja tunnetuimpia hittejä.<ref name="AllMusic"/> ''Girls, Girls, Girls'' nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan kakkossijalle ja myi nelinkertaisen platinalevyn verran.<ref name="AllMusic"/>
Vuoden 1987 joulukuussa Nikki Sixx koki [[heroiini]]n [[yliannostus|yliannostuksen]]. Hän oli viettänyt päivän [[Guns N’ Roses]]in kitaristi [[Slash (kitaristi)|Slashin]] ja rumpali [[Steven Adler]]in seurassa juhlien. Sixx ehdittiin myös julistaa kuolleeksi sairaalaan matkalla olleessa [[ambulanssi]]ssa,<ref name="AllMusic"/> mutta Mötley Crüen faniksi osoittautunut ambulanssin ensihoitaja onnistui pelastamaan Sixxin hengen pistämällä tämän rintaan kaksi [[adrenaliini]]piikkiä. Sixx piti vuoden 1986 joulukuusta vuoden 1987 joulukuuhun päiväkirjaa päihteidenkäytöstään ja vaiheistaan, ja julkaisi sen vuonna 2007 [[omaelämäkerta]]naan ''[[Heroiinipäiväkirja]]''. Hän on arvioinut ottaneensa yliannostuksen heroiinia 1980-luvulla noin kuusi kertaa.
Vuonna 1988 Mötley Crüen oli tarkoitus saapua Girls, Girls, Girls Tour -kiertueellaan konsertoimaan myös Eurooppaan. Doc McGhee ja Doug Thaler kuitenkin kieltäytyivät viemästä yhtyettä Eurooppaan,<ref name="AllMusic"/> koska he uskoivat, että osa rankasti juhlineesta ja päihteitä käyttäneestä yhtyeestä todennäköisesti ”palaisi kiertueelta ruumissäkissä.” McGhee ja Thaler patistivat yhtyeen, lukuun ottamatta omin avuin päihderiippuvuudestaan eroon päässyttä kitaristi Mick Marsia, hakeutumaan [[vieroitushoito]]on,<ref name="dirt"/> ennen kuin yhtyeen elämäntyyli tuhoaisi päättäisi sen uran.<ref name="dirt"/>
=== Menestysalbumi ''Dr. Feelgood'' (1989–1991) ===
[[Tiedosto:Tommy Lee.jpg|thumb|Rumpali [[Tommy Lee]] vuonna 2005.]]
Vuonna 1989 raitistunut Mötley Crüe saavutti uransa kaupallisesti suurimman menestyksen viidennellä albumillaan ''[[Dr. Feelgood (albumi)|Dr. Feelgood]]''.<ref name="AllMusic"/> Se oli levytetty tuottaja [[Bob Rock]]in kanssa [[Kanada]]n [[Vancouver]]issa, ja nousi vuoden 1989 lokakuussa Yhdysvaltain listaykköseksi.<ref name="AllMusic"/> Kaiken kaikkiaan albumi keräsi taakseen 114 viikkoa Billboard 200 -listalla, ja se on yhä yhtyeen uran myydyin albumi.<ref name="AllMusic"/> Yhtyeen jäsenet kertoivat haastatteluissa olevansa albumiin erittäin tyytyväisiä, ja kuvailivat ''Dr. Feelgoodin'' olevan yhtyeen uran musiikillisesti ehein albumi. Albumin nimikkokappale ”[[Dr. Feelgood (kappale)|Dr. Feelgood]]” ja Nikki Sixxin vuoden 1987 yliannostuksen ja hetkellisen kuoleman inspiroima<ref name="AllMusic"/> vauhdikas single ”[[Kickstart My Heart]]” huomioitiin myös parhaan hard rock -esityksen [[Grammy-palkinto]]ehdokkuuksilla.<ref name="Grammy">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.grammy.com/grammys/artists/motley-crue | Nimeke = Motley Crue | Artist | Julkaisija = [[Grammy-palkinto|Grammy]] | Julkaisu = www.grammy.com | Viitattu = 31.3.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Kuusinkertaisen platinalevyn rajan ylittänyt ''Dr. Feelgood'' voitti parhaan hard rock- ja heavy metal -albumin [[American Music Awards|American Music Award -palkinnon]],<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.rockonthenet.com/archive/1991/amas.htm | Nimeke = Rock On The Net: 18th American Music Awards (presented in 1991) | Julkaisija = Rock on the Net | Julkaisu = rockonthenet.com | Viitattu = 31.3.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref> ja se sai varsin positiivisen vastaanoton myös kriitikoiden keskuudessa. Esimerkiksi yhtyeen albumille taltioitunut energisyys ja viihdyttävyys sekä vahvistunut laulunkirjoittaminen ja Bob Rockin luoma soundimaailma keräsivät kiitosta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.allmusic.com/album/dr-feelgood-mw0000197858 | Nimeke = Dr. Feelgood - Mötley Crüe – Songs, Reviews, Credits | Julkaisija = [[AllMusic]] | Julkaisu = allmusic.com | Viitattu = 31.3.2019 | Tekijä = Henderson, Alex | Kieli = {{en}} }}</ref><ref name="sputnik">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.sputnikmusic.com/review/9469/Motley-Crue-Dr.-Feelgood/ | Nimeke = Motley Crue - Dr. Feelgood | Tekijä = DeSylvia, David | Julkaisija = [[Sputnikmusic]] | Julkaisu = sputnikmusic.com | Ajankohta = 8.10.2006 | Viitattu = 31.3.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref> [[Journalisti]] [[Mick Wall]] kirjoitti vuonna 2009 ''Dr. Feelgoodin'' olleen Mötley Crüen ensimmäinen albumi, jolla yhtye ”teki itsensä tunnetuksi nimenomaan musiikillaan”, ja sanoi pitävänsä albumia ”yhtyeen uran kohokohtana.”<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Wall, Mick | Otsikko = The hard stuff: Reissues | Julkaisu = [[Classic Rock]] | Numero = 138 | Ajankohta = Marraskuu 2009 | Sivu = 96 | Viitattu = 31.3.2019 | Kieli = {{en}} }}</ref> Albumin menestyksen myötä Mötley Crüe ja Elektra Records solmivat yhdessä uuden, arvoltaan 25 miljoonan dollarin levytyssopimuksen.<ref name="AllMusic"/>
| |||