Ero sivun ”Legioona” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: seulottavat Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 15:
[[Tiedosto:Polybian formation.PNG|thumb|Legioonan taistelumuodostelma 200 – 100-luvuilla eaa.]]
Tasavallassa legioonat olivat yleensä lyhytikäisiä, paitsi legioonat I–IV, jotka olivat konsuliaariarmeijoita (molemmat [[konsuli]]t komensivat kahta legioonaa). Muihin armeijoihin värvättiin aina kuhunkin sotaretkeen tarvittava määrä sotilaita. Ennen Gaius Mariuksen uudistuksia, legioonat koostuivat seuraavista yksiköistä: ''velites'' eli kevytaseiset keihäänheittäjät, kolme raskaasti aseistettua jalkaväkiriviä, ''hastati'', ''principes'' ja ''triarii'' sekä vähälukuinen ratsuväki eli ''equites''. Jokainen sotilas kustansi omat aseensa ja
'''Equites''' eli [[ratsuväki]] koostui rikkaimmista sotilaista. Ratsumiehiä oli aluksi vain 300, joten ratsuväki oli yleensä niin pieni, ettei se vaikuttanut taistelun kulkuun. Roomalaiset palkkasivat usein liittolaisiltaan ratsuväkeä, sillä roomalaiset eivät olleet yleensä hyviä ratsumiehiä. Ratsuväen merkitys kasvoi vasta myöhemmin.
Mooiii
'''Velites''' oli kevytaseinen apujoukko, joka koostui köyhimmistä kansalaisista, joilla ei ollut varaa ostaa riittävän hyviä varusteita.<ref name="pietila">Pietilä & Pietilä-Castrén 2000, s. 298</ref> He olivat taistelussa [[keihäs|keihään]]heittäjiä, jotka eivät yleensä joutuneet lähitaisteluun. Velites oli aliarvioitu yksikkö, mutta heitä tarvittiin usein erilaisissa taktisissa tilanteissa: esimerkiksi [[Zaman taistelu]]ssa velites oli merkittävä tekijä sotanorsujen torjumisessa.
| |||