Ero sivun ”Anoreksia nervosa” versioiden välillä

Anoreksia nervosa on ilmeisesti vanha sairaus. Sen klassiset oireet on kuvattu 1800-luvulla, mutta oireistoosa osuuoireiston osaltapiirteistä piirteistäänosuu esimerkiksi varhaiskristillisen ajan itseään nälkiinnyttäviin pyhimyksiin.<ref name="keski-rahk 14"/>

Anoreksia nervosa ei yleensä tarkoita ruokahalun puuttumista tai sen menetystä, vaan sitä sairastava saattaa suorastaan hekumoida ruokaan liittyvillä ajatuksilla, olla poikkeavansekä taitava ruoanlaittaja että kiinnostunut ruuasta ja ruoka-aineista sekä taitava ruoanlaittaja.<ref name="keski-rahk 15"/> Laihuushäiriö alkaa tyypillisesti vähitellen<ref name="kasikirja"/>, kun nuori alkaa eri syistä säännöstellä, väistellä ja välttää syömistä.<ref name="keski-rahk"/>

Oireiston ytimessä on laihtuminen, joka voi olla joko hyvin nopeaa tai se voi edetä vähitellen hiipimällä. Nuorten koulunkäynti ja harrastaminen jatkuvat yleensä normaalisti ja potilaat tuntevat voivansa erinomaisesti.<ref name="kasikirja"/> Perheelle nuoren aliravitsemustila tulee usein yllätyksenä: laihuushäiriötä sairastavat nuoret eivät myönnä oireitaan, eivätkä kerro niistä mielellään edes lääkärille.<ref name="kasikirja"/>

Laihduttamisen keinot vaihtelevat laajalti, mutta syödyn ruoan ja saadun energian määrä on yleensä merkittävän pieni. AnorektikkoLaihtuakseen entisestään tai pysyäkseen laihana anorektikko rajoittaa syömistään sekäja saattaa esimerkiksi pyrkiä liikkumaan kohtuuttoman paljon suhteessa ravinnosta saamansa energiaan, jotta laihtuisi entisestään tai pysyisi laihana. Liikunnan harrastamienharrastaminen saattaa alkaa vaikuttaa pakonomaiselta, kun kuntosalilla viivytään useita tunteja tai lenkkipolulle lähdetään säässä kuin säässä, iltamyöhään ja aamuvarhaiseen tai kun erilaiset liikuntamuodot ja treenaaminen alkavat viedä enimmän osan valveillaoloajasta.<ref name="keski-rahk 33"/>

Anorektikot voivat myös harjoittaa vatsantyhjennystä oksentamalla tai käyttämällä laksatiivisia lääkkeitä. Jotkut ottavat ruokaa suuhun ja pureskelevat sitä, mutta nielemisen sijasta sylkevät sen lopulta pois. Anorektikot jaetaankin [[DSM-IV]] -luokittelussa rajoittamis- ja ahmimis-tyhjentäytymistyyppiin. Rajoittavat anorektikot pyrkivät rajoittamaan syömistään mahdollisen paljon ja usein he myös paastoavat eli eivät syö mitään, jopa monta päivää. Pakkoliikunta saatujen kaloreiden kuluttamiseksi on tavallista. Ahmimis-tyhjentäytymistyyppisesti sairastava, eli AV-tyyppi, taas rajoittamisjaksojen jälkeen ahmii ruokaa ja pyrkii saamaan sen jälkeenpäin ulos elimistöstä, esim. tahallisella oksentamisella tai laksatiivisten lääkkeiden käytöllä. AV-tyyppiin kuuluu monia yhteisiä piirteitä [[bulimia]]n kanssa, mutta se ei ole sama sairaus. Sairaus voi myös muuttaa alatyyppiään ajan kuluessa.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Christine Peat, James E. Mitchell, Hans Hoek, Stephen Wonderlich|Otsikko=Validity and Utility of Subtyping Anorexia Nervosa|Julkaisu=The International journal of eating disorders|Ajankohta=2009-11|Numero=7|Sivut=590–594|Pmid=19598270|Doi=10.1002/eat.20717|Issn=0276-3478|www=http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2844095/}}</ref><!-- mistä ne erottaa -->

Oman syömisensä ja painonsa säätely tuo sairastuneelle kontrollin tunteen omasta kehostaan, vaikka todellisuudessa syömishäiriö kontrolloi sairastunutta. Anorektinen henkilö pyrkii usein salaamaan sairautensa läheisiltään, eikä halua hakeutua hoitoon. Tämä johtuu usein siitä, että vaikka anorektikot useimmiten tietävätkin käyttäytyvänsä epänormaalisti ja jopa terveydelleen vaarallisesti, he eivät välttämättä koe senasian olevan hoitoa tarvitseva ongelma. ja hoidostaHoidosta väistämättä aiheutuva oireilun estäminen aiheuttaa heille ahdistusta. Anosognosia eli sairaudentunnottomuus on yleistä varsinkin sairauden alkuvaiheessa ja painon ollessa hyvin matala. Oireilu eli muiden muassa ruokien energiamäärien tarkkailu, liikunta, ja syömisen rajoittaminen tuntuvat anorektikoista usein rauhoittavilta ja paluu normaaliin syömiseen pelottavalta tai ahdistavalta. Anoreksia puhkeaa useimmiten nuoruusiällä tai varhaisaikuisuudessa, mutta nykyisin myös aikuisten erilaiset syömishäiriöt ovat yleistyneet.{{lähde}}<!-- koska on nykyään -->