Ero sivun ”Kyyrölän kirkko” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisätty pilkku
Vnnen (keskustelu | muokkaukset)
p fix
 
Rivi 1:
{{Lupaava}}
 
{{Kirkko
|kirkon nimi = Kyyrölän Kristuksen temppeliintuomisen kirkko
Rivi 18 ⟶ 17:
|tieto vuodelta =
}}
 
[[Kuva:Kyyrölä church, inside.jpg|thumb|300px|Kyyrölän kirkon ikonostaasi ja kirkkosalia.]]
'''Kyyrölän Kristuksen temppeliintuomisen kirkko''' oli [[Kyyrölän seurakunta|Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan]] pääkirkko [[Kyyrölä (kylä)|Kyyrölän kirkonkylässä]], [[Suomi|Suomen]] [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]] [[Luovutetut alueet|luovuttamalla alueella]]. Se sijaitsi [[Kyyrölä (Viipurin lääni)|Kyyrölän]] kunnan alueella vuoteen 1934 asti, jolloin kunta liitettiin [[Muolaa]]n kuntaan. Arkkitehti N. J. Baranjevin suunnittelema tiilestä rakennettu päätytornillinen [[keskeiskirkko]] valmistui vuonna 1898<ref name="Kemppi 1997, s. 135">{{Kirjaviite | Tekijä =Kemppi Hanna | Nimeke =Seurakuntakirkkojen ja rukoushuoneiden hakemisto | Vuosi =1997 | Sivu =135 | Selite =Teoksessa: Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) ''Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide'' | Julkaisupaikka =Lappeenranta | Julkaisija =Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b | Tunniste =ISBN 951-785-018-2 }}</ref> ja se oli yksi Suomen suurimmista ortodoksikirkoista.<ref name="Koponen 1999, s. 111">Koponen 1999, s. 111</ref> Kristuksen temppeliintuomisen muistolle pyhitetty kirkko oli järjestyksessä seurakunnan kolmas kirkko.<ref name="Kasanko 1952, s. 305">Kasanko 1952, s. 305</ref> Kyyrölän ensimmäinen vuonna 1725 rakennettu puukirkko paloi 1788 ja toinen vuonna 1803 valmistunut puurkirkko paloi vuonna 1894.<ref name="Kasanko 1952, s. 305"/> Kyyrölän kirkko tuhoutui [[talvisota|talvisodassa]].<ref name="Kasanko 1952, s. 305"/>.
 
== Ulkoasu ==
Rivi 38 ⟶ 36:
Jatkosodan aikana kun menetetyt alueet vallattiin takaisin, pääsivät kyyröläläiset palaamaan kotiseudulleen. Ensitöikseen he raivasivat kirkon raunioiden keskelle väliaikaisen alttarin.<ref name="Kasanko 1952, s. 319"/> Sittemmin väliaikaisena kirkkona käytettiin säilyneen pappilan salia.<ref name="Kasanko 1952, s. 320">Kasanko 1952, s. 320</ref> Kirkon jälleenrakentamista alettiin suunnitella, mutta uusi evakuointi vuonna 1944 teki tyhjiksi nämä suunnitelmat.<ref name="Kasanko 1952, s. 320"/>
 
Hautausmaa oli vielä vuosina 1976 - 771976–1977 jäljellä, tosin pahasti metsittyneenä. {{lähde}} Kirkon paikalla oli kivetty tasanne ja venäjänkielinen muistokivi.
 
== Lähteet ==
 
*{{Kirjaviite | Tekijä = Koponen Paavo | Nimeke = Karjalan kirkkokummut | Vuosi =1999 | Sivu = | Julkaisupaikka = Espoo | Julkaisija =Tammi | Tunniste = ISBN 951-31-1431-7 }}
*{{Kirjaviite | Tekijä = Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) | Nimeke = Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide | Vuosi = 1997 | Julkaisupaikka = Lappeenranta | Julkaisija = Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b | Tunniste = ISBN 951-785-018-2 }}