Ero sivun ”Baht” versioiden välillä

Alun perin [[Siam]]issa käytettiin maksuvälineenä hopeatangoista leikattuja paloja, joista käytettiin nimitystä ''ngön paduang''. [[Bowringin sopimus|Bowringin sopimuksen]] jälkeen 1855 maassa alkoivat kiertää maksuvälineenä myös ulkomaiset kolikot. Tämä sopimus solmittiin Siamin ja Britannian hallitusten välillä, ja sen tarkoituksena oli helpottaa länsivaltojen kaupankäyntiä alueella antamalla tietyille länsikauppiaille erityisoikeuksia. Samaan aikaan muut [[Kaakkois-Aasia]]n maat olivat joutumassa siirtomaaherruuden alaisiksi, mikä oli Siaminkin kaavailtu kohtalo. Näitä maksuvälineitä olivat muun muassa meksikolaiset, perulaiset, hollantilaiset ja kiinalaiset metallirahat. [[Rama IV|Rama IV:n]] aikana 1860 kuninkaalliseen palatsiin perustettiin rahapaja, joka löi ensimmäiset siamilaiset metallirahat. Näitä rahoja kutsuttiin nimellä ''pae''.<ref>[{{Verkkoviite |osoite=http://www.appropriate-economics.org/asia/thailand/briefhist.html Jeff|nimeke=A Brief History of Money |tekijä=Powell], Jeff |julkaisu=www.appropriate-economics.org |lainaus=After the Bowring Treaty in 1855 (2398 BE), foreign coins began to enter Siam along with the flow of trade. During this period, Mexican, Peruvian, Dutch, Chinese and Indian coins were commonly used. The Royal Minting Department produced the first Siamese coins, known as 'pae' in 1860 (2403 BE). |kieli={{en}}}}</ref>

10 bahtin kolikko muistuttaa kooltaan ja väreiltään kahden euron kolikkoa. Niitä käytetään joskus huijauksena kahden euron kolikkoina alhaisemman arvonsa takia.<ref>{{Verkkoviite |osoite=https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/56147-nyt-tarkkana-kassalla-arvottomat-2-eun-kolikot-leviavat-suomessa |nimeke=Nyt tarkkana kassalla: Arvottomat “2 €:n kolikot” leviävät Suomessa |tekijä=Pelkonen, Linda |julkaisu=Uusi Suomi |ajankohta=2.1.2013 |viitattu=2019-03-11 |ietf-kielikoodi=fi}}</ref>