Versio 8. maaliskuuta 2019 kello 20.41 muokkaa C.Colérus (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 19 173 muokkausta ei ole enää täysin lähteetön ← Vanhempi muutos		Versio 8. maaliskuuta 2019 kello 20.45 muokkaa kumoa C.Colérus (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, IP-estoista vapautetut 19 173 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 17: Klodvigin kausi voidaan nähdä yhtä lailla myöhäis[[antiikki]]na kuin varhais[[keskiaika]]nakin. Klodvigin ja hänen jälkeistensä merovingien hallinto antoi merkittävän panoksen keskiajalle juuri uuden kristillisten kuninkaiden dynastian muodossa. Aiemmin mainitun gallialais-roomalaisen eliitin hyväksyntä antoi oman panoksensa tähän piirteiden luomiseen ja samalla omaperäisen gallialaisen vallankäyttöperinteen rakentamiseen. == ~~Klodovigin~~Klodvigin valloitukset == Klodvig pyrki germaanisen perinteen mukaisesti säilyttämään valtakuntansa pojilleen, sekä samalla kasvattamaan sitä jättääkseen mahdollisimman mittavan perinnön. Tätä päämäärää tavoitellessaan hän ei epäröinyt kovienkaan keinojen käyttöä. Hän murhautti sekä kaikki kilpailevat saalilaishallitsijat, joista osa oli hänen taistelutovereitaan, että myös sukunsa jäseniä. Näin hän pyrki varmistamaan perintönsä päätymisen oikeille perillisille. Rivi 24: Vähitellen Klodvig siis valloitti puolet nykyisestä pohjoisesta Ranskasta. Aluksi hän liittoutui Reinin frankkien kanssa [[484]]. Sen jälkeen hän kohdisti sotatoimensa etelään vuodesta [[486]] lähtien. Hän aloitti syrjäyttämällä [[Soissons]]’in hallitsija [[Syagrius\|Syagriuksen]], joka oli heikentyneen keisarikunnan viimeinen edustaja Galliassa. Klodvig voitti taisteluissa itselleen Senlis’n, Beauvais’in, Soissons’in ja Pariisin (''Lutetia'') kaupungit. Eli alueet, joille myöhemmin keskittyivät Ranskan tärkeimmät hiippakunnat. Merkittävän vastuksen ~~Klodovigin~~Klodvigin jatkuvalle halulle valloittaa uusia alueita tarjosi [[Teoderik Suuri]], joka oli Klodovigin lanko. Hän alkoi esiintyä kaikkien Klodovigin uhkaamien pikkuruhtinaskuntien suojelijana. Klodovig tajusi, että hän saa puolestaan tukea Teoderikia vastaan [[Itä-Rooma]]n keisarilta, joka oli kovin tyytymätön siihen asiaintilaan, että sen muodollinen vasalli oli noussut mahtavaksi hallitsijaksi. Frankkien ja [[ostrogootit\|ostrogoottien]] valtakunnan välille pääsi muodostumaan eräänlainen kauhun tasapaino. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 49</ref> [[Kuva:Battle between Clovis and the Visigoths.jpg\|thumb\|250px\|Klodvig taistelee visigootteja vastaan. 1300-luvun käsikirjoituksen kuvitusta.]] Rivi 31: Keväällä vuonna [[507]] frankit aloittivat etelään suuntautuneen valloitusretkensä, ylittäen Loirejoen matkallaan kohden Toursia. He kohtasivat [[Alarik II\|Alarik II:n]] johtaman visigoottien armeijan tasangolla lähellä [[Poitiers]]'n kaupunkia. Kohtaaminen johti hurjaan taisteluun, jonka visigootit hävisivät päällikkönsä kuollessa. Tämä voitto mahdollisti frankeille kaikkien aiemmin visigooteille Loiren, valtameren ja Pyreneiden välisellä alueella kuuluneiden maa-alueiden liittämisen omaan valtakuntaansa. Aina uusia alueita ei hankittu sotimalla. ~~Klodovig~~Klodvig hankki itselleen alueita myös juonittelulla ja suoranaisilla rikoksilla, joita historoitsija Gregorius Toursilainen kuvaa ihailevaan sävyyn. Halutessaan liittää erään pikkuruhtinaskunnan alueisiinsa hän lähetti ruhtinaan pojalle kirjeen, jossa kertoi että tämän isä on jo vanha ja väsynyt mies. Jos isäruhtinas kuolisi olisi ~~Klodovig~~Klodvig valtaistuimelle nousseen noren ruhtinaan ystävä ja liittolainen. Poika teki kuten ~~Klodovig~~Klodvig oli laskelmoinut ja murhasi isänsä. Nyt nuori ruhtinas kutsui ~~Klodovigin~~Klodvigin lähettiläät luokseen tekemään liittosopimusta. Klodovigin lähettiläät surmasivat nuoren ruhtinaan heti tavattaessa. Sitten ruhtinaskunnan väki kutsuttiin käräjille valitsemaan uutta ruhtinasta. Ainoa ehdokas oli Klodovig joka vakuutti, että hänellä ei ollut mitään tekemistä edellisten kuolemantapausten kanssa. Käräjät valitsivat Klodovigin uudeksi ruhtinaaksi. Gregorius Toursilaisen mukaan näin tapahtui, koska puhdasssydäminen Klodovig teki Herrran tahdon mukaan ja Herra toi Klodovigille tämän viholliset kukistettaviksi. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 48</ref> == Kääntyminen ja kaste == Reimsin piispa, myöhempi Pyhä Remigius, etsi itselleen ja hiippakuntansa asukkaille vahvan vallanpitäjän suojelusta. Klodvigin ja piispan välillä oli runsaasti yhteydenpitoa. Aluksi piispa toivoi kuninkaan suojelevan oman alueensa kristittyjä. Ehkäpä kristinuskonsa ja oman kansan keskuudessa nauttimansa auktoriteetin turvin Remigius sai Klodvigin kunnioittamaan itseään ja käyttämään häntä neuvonantajanaankin. Remigius ehdotti Klodvigille avioitumista kristityn burgundiprinsessa [[Klotilde]]n kanssa. [[Burgundit]] olivat frankkien naapureita ja asuivat nykyisten [[Savoie]]n ja [[Dauphiné]]n maakuntien alueilla. Avioliitto solmittiin Soissons’issa vuonna [[493]]. Rivi 39: Klodvigin lopullinen kääntyminen kristinuskoon tapahtui [[Tolbiacin taistelu]]n ([[496]]) jälkeen. Klodvigin joukot taistelivat [[alemannit\|alemanneja]] vastaan tarkoituksenaan valtakunnan laajentaminen itään, nykyisen [[Alsace]]n, [[Mosel]]in ja [[Rein]]in alueille. Gregorius Toursilainen kertoo, kuinka Klodvig oli häviämässä taistelun, eikä tiennyt minkä pakanallisen jumalan puoleen olisi ollut viisasta kääntyä. Tällöin hän päätti rukoilla Kristusta ja lupasi kääntyä kristinuskoon jos saisi voiton taistelussa. Monet historioitsijat Gregoriuksesta lähtien ovat rinnastaneet Klodvigin kääntymyksen keisari [[Konstantinus Suuri\|Konstantinus Suuren]] kääntymykseen. Taistelun raivotessa ja juuri kun Klodvig itse oli joutumaisillaan saarretuksi ja vangiksi, alemannien päällikkö sai surmansa nuolesta. Tämän nähdessään alemannien armeija kääntyi pakoon. Voitto kuului siis Klodvigille ja kristittyjen jumalalle. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 46</ref> Klodvig otti vastaan kasteen yhdessä 3 000 sotilaansa kanssa Reimsissä 25. joulukuuta 496 tai [[498]] piispa Remigiuksen antamana. Päivä oli antiikin Roomassa keisareiden kruunauspäivä. Tämä kaste muodostui merkitykselliseksi Ranskan historiassa, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Ranskan kuninkaat, aina [[Kaarle X (Ranska)\|Kaarle X]] saakka vuonna [[1825]] on kruunattu ja voideltu Reimsin katedraalissa. Katolinen kirkko suoritti ~~Klodovigin~~Klodvigin ja hänen sotilaidensa kasteen upein juhlallisuuksin. Kynttilät paloivat, juhlakulkueet kulkivat ja suitsutukset savusivat. Osa sotilaista luuli tulleensa jo paratiisiin. Kuningas vannoi nöyryyttä ja polttavansa sen, mitä ennen oli palvonut ja palvovansa sitä, mitä ennen oli polttanut. <ref> Grimberg, C.: Kansojen historia, osa 7, 1981, s. 46</ref> Klodvigin kaste merkitsi alkua papiston ja Ranskan kuninkuuden väliselle vahvalle siteelle. Hallitsijan tuli hallita Jumalan nimessä, ja ainoastaan hänen suorat jälkeläisensä saattoivat vaatia kruunua itselleen. Kaste myös mahdollisti Klodvigille entistä tiukemman otteen alistamistaan kansoista, sillä kasteen avulla hän oli saanut tuekseen vaikutusvaltaiset kirkonmiehet. On heitettävä syrjään vanha teoria, jonka mukaan germaanit yksinkertaisesti alistivat roomalaisen Gallian. Kyseessä oli valtasuhteiden uudelleenmuotoutumisesta alkunsa saanut germaanisten ja roomalaisten kulttuurien vähittäinen yhdistyminen, joka muodostui jatkuvaksi prosessiksi.

Ero sivun ”Klodvig I” versioiden välillä