Wikipedia

Ero sivun ”Richard E. Byrd” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
vuosiluku-wl vähennetty; kh; tiivistys; pytykuvat upright
Rivi 1:
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 102-08918, Richard E. Byrd.jpg|thumb|upright|Richard E. Byrd vuonna 1929]]
[[Kuva:Richard Byrd's Bust.jpg|thumb|upright|Richard E. Byrdin rintakuva]]
 
[[Tiedosto:Richard-E-Byrd-0893e7.jpg|thumb|Amiraali Byrd n. 1955]]
 
'''Richard Evelyn Byrd''' ([[25. lokakuuta]] [[1888]] – [[11. maaliskuuta]] [[1957]]) oli amerikkalainen kuuluisa lentäjä ja naparetkeilyn pioneeri.
Sotilasarvoltaan hän oli [[kontra-amiraali]].
 
== Yritys lentää pohjoisnavan yli, 1926 ==
[[9. toukokuuta]] [[1926]] Byrd ja [[Floyd Bennett]] yrittivät 9. toukokuuta 1926 lentää yli [[pohjoisnapa|pohjoisnavan]]. Byrdin läheinen ystävä ja pitkäaikainen tukija, autotehtailija [[Henry Ford]]in poika [[Edsel Ford]] lahjoitti heille lentoa varten kolmimoottorisen [[Fokker]]-koneen joka sai hänen tyttärensä mukaan nimen ''Josephine Ford''. Ford rahoitti myös poltto- ja voiteluaineet sekä ammattitaitoisen mekaanikkoryhmän, joka kokosi koneen lähtöpaikassa. Alun perin pyörillä varustettuun koneeseen vaihdettiin tätä lentoa varten sukset. ▼
 
▲[[9. toukokuuta]] [[1926]] Byrd ja [[Floyd Bennett]] yrittivät lentää yli [[pohjoisnapa|pohjoisnavan]]. Byrdin läheinen ystävä ja pitkäaikainen tukija, autotehtailija [[Henry Ford]]in poika [[Edsel Ford]] lahjoitti heille lentoa varten kolmimoottorisen [[Fokker]]-koneen joka sai hänen tyttärensä mukaan nimen ''Josephine Ford''. Ford rahoitti myös poltto- ja voiteluaineet sekä ammattitaitoisen mekaanikkoryhmän, joka kokosi koneen lähtöpaikassa. Alun perin pyörillä varustettuun koneeseen vaihdettiin tätä lentoa varten sukset.
 
Byrd ja Bennett väittivät saavuttaneensa navan, mutta heidän päiväkirjamerkintöjensä ja [[Bernt Balchen]]in heidän lentokoneelleen tekemän mekaanisen analyysin perusteella on oletettavaa, etteivät he saavuttaneet napaa. Tosin Balchen ei ole puolueettomin mahdollinen tutkija: hän väittää kuulleensa totuuden Floyd Bennettiltä – joka kuitenkin kiisti tämän väitteen kuolemaansa asti.
Rivi 23 ⟶ 20:
== Atlantin ylilento, 1927 ==
 
Byrd ja kolme muuta, Bernt Balchen, [[Bert Acosta]] ja George Noville lensivät ''America''-koneella [[New York]]ista ([[29. kesäkuuta]] [[1927]]) [[Pariisi]]inPariisiin ([[1. heinäkuuta]] [[1927]]). He hävisivät kilpailun täpärästi [[Charles Lindbergh]]ille: Byrdin kone oli nokkapainoinen ja joutui startissa onnettomuuteen vaurioituen lievästi. Koska Lindbergh oli lähtövalmis, Byrd osoitti suurta urheilumieltä ja tarjosi kilpailijalleen omat huoltovarauksensa ja reittinsä. Vaikka hän hävisikin kilpailun, temppu kannatti: hänellä ei sen jälkeen juuri ollut puutetta sponsoreista.<ref>Andersson 1948, luku, Little America.</ref>
 
== Ensimmäinen Antarktiksen retkikunta, 1928-1930 ==
[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 102-09158, Expeditionsschiff Byrds.jpg|thumb|250px|Byrdin retkikunta vuonna 1930 ahtojäissä Etelämantereen lähellä. Taustalla kanadalainen jäänmurtaja.]]▼
 
Vuonna [[1928]] Byrd aloitti ensimmäisen tutkimusmatkansa [[Etelämanner|Etelämantereelle]] mukanaan kaksi laivaa, ''City of New York'' ja ''Eleanor Bolling'' sekä kolme lentokonetta: Ford Trimotor nimeltä ''Floyd Bennett'' sekä yksimoottoriset Fokker Universal sekä taittuvasiipinen Fairchild; näistä Fokker menetettiin vuoden 1928 viimeisellä tutkimusmatkalla myrskyn revittyä sen kiinnittimet irti leiripaikalla. Mukana oli vielä Ford-merkkinen lumiauto<ref>Andersson 1948, s. 259.</ref>. Toisaalla [[Hubert Wilkins]] oli jo lentänyt [[Grahamin maa]]n yllä Etelämantereella.▼
▲[[Tiedosto:Bundesarchiv Bild 102-09158, Expeditionsschiff Byrds.jpg|thumb|250px|Byrdin retkikunta vuonna 1930 ahtojäissä Etelämantereen lähellä. Taustalla kanadalainen jäänmurtaja.]]
 
▲Vuonna [[1928]] Byrd aloitti ensimmäisen tutkimusmatkansa [[Etelämanner|Etelämantereelle]] mukanaan kaksi laivaa, ''City of New York'' ja ''Eleanor Bolling'' sekä kolme lentokonetta: Ford Trimotor nimeltä ''Floyd Bennett'' sekä yksimoottoriset Fokker Universal sekä taittuvasiipinen Fairchild; näistä Fokker menetettiin vuoden 1928 viimeisellä tutkimusmatkalla myrskyn revittyä sen kiinnittimet irti leiripaikalla. Mukana oli vielä Ford-merkkinen lumiauto<ref>Andersson 1948, s. 259.</ref>. Toisaalla [[Hubert Wilkins]] oli jo lentänyt [[Grahamin maa]]n yllä Etelämantereella.
 
=== Little American perustaminen ===
Rivi 35 ⟶ 31:
Jäänmurtaja Larsen raivasi Citylle ja muille laivoille tietä. Byrd rantautui puolentoista kilometrin päähän Framhemistä<ref name=ref name="Andersson, sivu 261">Andersson 1948, s. 261.</ref>. Viisi koiravaljakkoa kuljetti 625 tonnia tulevan tutkimusaseman paikalle [[Rossin jäälautta|Rossin jäälautalle]]. Koiravaljakoilla oli kokeneet ajajat. Koiravaljakko näytti jälleen kerran ehdottoman ylivoimaisuutensa kuljetusvälineenä noissa jäisissä oloissa. Koirina oli yksinomaan grönlanninpystykorvia, jotka jo olivat näyttäneet kestävyytensä ja vähään tyytymisensä.
 
Eräällä veneretkellä [[miekkavalas|miekkavalaat]] yrittivät hyökätä moottoriveneen kimppuun<ref name=ref name="Andersson, sivu 261"/>. Little Americaa rakennettiin siten, että ensin valmistuivat "hallintorakennus"”hallintorakennus”, "messihalli"”messihalli” ja "norjalainen”norjalainen rakennus"rakennus”. Lumen sataessa rakennettujen talojen välille kaivettiin lumitunneleita<ref name="and262">Andersson 1948, s. 262.</ref>. Little Americasta tuli kylä, jossa oli työpajoja, varastoja ja laboratorioita. Lumen pinnalla näkyi vain kaksi radiomastoa<ref name="and262"/>. Byrdin retkikunnalla oli käytössään monia keveitä radiopuhelimia<ref>Andersson 1948, s. 268.</ref>. Little American radiokeskus oli messihalli eli WFA<ref>Andersson 1948, s. 269.</ref>.
 
Little American rakentamisen jälkeen tieteelliset tutkimusretket [[koiravaljakko|koiravaljakoita]] ja lentokoneita käyttäen alkoivat.
Rivi 47 ⟶ 43:
Lumiautomiehistön vastaanottoa voimisti Little Americaan palattaessa ilotulitus<ref>Andersson 1948, s. 271.</ref>. Byrd nousi miehineen ilmaan koneellaan, ja näki alla hylätyn lumiauton, sitten kaoottisen halkeama-alueen ja lopulta viisi koiravaljakkoa matkalla kohti perustettavaa varastoa. Mutta Byrd lensi eteenpäin kohti vuoria, jotka alkoivat lopulta erottua lounaasta.
Laskeutuminen vuoriston lähelle onnistui, ja koneen kyydissä olleet miehet rakensivat polttoaine- ja tarvikevarastoa<ref>Andersson 1948, s. 272.</ref>. Paluumatkalla polttoaine loppui, ja lentokoneen radio ei toiminut. Mutta asemalla ollut kaukonäköinen Haines oli lähettänyt apukoneen Byrdin avuksi.
 
 
=== Lento etelänavalle ===
 
28--[[29.–29. marraskuuta]] [[1929]] Byrd lensi yhdessä Bernt Balchenin, radisti Harold Junen ja valokuvaaja Ashley McKinleyn kanssa ''[[Ford Trimotor]]''-koneella etelänavalle ja takaisin laskeutumatta sinne.
 
''Floyd Bennett''-niminen Ford Trimotor nousi ilmaan Little Americasta 28. marraskuuta 1929 kello 15:29. Kone lensi keskimäärin 144 kilometriä tunnissa. Koneessa oli miesten lisäksi lastina kamera, ruokaa ja polttoainetta kanistereina<ref name="poleflight">http://library.osu.edu/sites/exhibits/byrdflight/flight.html, South Pole Flight</ref>. Näin ollen kone painoi 6750 kg<ref>Andersson 1948, s. 273.</ref>.
Suunnistukseen käytettiin aurinkokompassia, magneettinen kompassi ei toiminut häin etelässä magneettisen navan läheisyyden takia<ref name="spole">http://www.south-pole.com/p0000107.htm, Richard E. Byrd
, Richard E. Byrd, Byrd Antarctic Expedition I, Byrd Antarctic Expedition I</ref>. Lentäessään etelään pituuspiiriä 163°45'W miehet etsivät turhaan vuorten lähellä Amundsenin näkemää Carmenin maata, kun oli tultu 85. eteläiselle leveydelle. Noin 160 km päässä eteläisistä [[Kuningatar Maudin vuoret|Kuningatar Maudin vuorista]] näkyi geologinen ryhmä. Koneessa pelotti se, että eteläpuolella koneen oli noustava korkeammalle napaylängön ylle vuorten halki.
Noin 160 km päässä eteläisistä [[Kuningatar Maudin vuoret|Kuningatar Maudin vuorista]] näkyi geologinen ryhmä. Koneessa pelotti se, että eteläpuolella koneen oli noustava korkeammalle napaylängön ylle vuorten halki.
 
Byrd päätti lentää koneen pitkin tuntemattoman, leveän näköisen [[Livin jäätikkö|Livin laaksojäätikön]] läpi, jonka pohja oli ympäröiviä korkeita vuoria matalammalla. Koneen kiivetessä Livin jäätikön yllä siinä näkyi jopa 120 m korkuisia jääputouksia. Noin 2750 metrissä kävi selväksi, että kone ei kykenisi sitä keventämättä nousemaan napaylängön ylle. Tarvittiin 600 metriä lisää korkeutta ja konetta täytyi jollain tavoin keventää<ref name="spole"/>. Polttoaineiden hätätyhjennys muutamassa sekunnissa olisi keventänyt konetta, mutta surmannut miehet kuitenkin<ref>Andersson 1948, s. 274.</ref>. Lentäjä Balchen päätti heittää 100 kg tarvikkeita yli laidan. McKinley heitti ulos kaksi 56 kg ruokasäkkiä, neljän miehen kuukauden ruoat. Kun säkit ja tyhjän polttoainesäiliöt lensivät pois, kone nousi heti. Mutta Nansenin vuorelta puhalsi voimakas laskuvirtaus<ref name="sankarit">Andersson 1948, s. 275.</ref>.
 
Lopulta kone nousi [[Mount Fridtjof Nansen]] ja [[Mount Fisher]]in välistä napaylängön ylle noin kello 21:.45. Napaylänkö oli vain noin 150 m alla<ref>http://www.nsf.gov/news/special_reports/byrd/revisited.jsp, Byrd's Light revisitsed, National Ccience Foundation, Aviation Opens Antarctica</ref>, ja kone olis voinut lisätä korkeutta enää vain muutaman sadan metrin verran<ref name="sankarit"/>. Kello oli 21:45.
Ympärillä näkyi monia [[Roald Amundsen|Amundsenin]] löytämiä vuoria.
Noin 1:14<ref>Andersson 1948, s. 275–276.</ref> 29. marraskuuta kone oli Etelänavan yllä<ref name="spole"/>.
Rivi 103 ⟶ 97:
== Byrdin myöhemmät matkat Antarktikselle ==
 
Byrd teki vielä kaksi muuta matkaa Etelämantereelle vuosina, [[1939]]-[[1941]]1939–1941 ja [[1946]]-[[1947]]1946–1947. Kolmannella matkalla 1939-19411939–1941 Byrdillä oli mukanaan kallis sähköauto, "lumikulkija"”lumikulkija” [[Snow Cruiser]]<ref>http://www.joeld.net/snowcruiser/snowcruiser.html,The Antarctic Snow Cruiser, The Ultimate Land Yacht a.k.a The Penguin,Driving to the South Pole in style!?</ref>, jonka oli ideoinut Byrdin toisella matkalla mukana ollut tohtori Thomas C. Poulter. Valtavassa autossa oli jopa tiedustelulentokone katolla, ja tilat ja varusteet viiden miehen vuoden oleskelua varten. Mutta kun Snow Cruiser lähti lastauspaikalta ensimmäiseen ajoonsa lumiramppia pitkin kohti tukikohtaa, sen pyörät upposivat lumeen, ja lumikulkija liikkui tämän jälkeen etanan vauhtia. Pyörien sähkömoottorien teho ei riittänytkään30riittänytkään 30-tonnisen Snow Cruiserin liikuttamiseen Etelämantereen oloissa.▼
 
 
▲Byrd teki vielä kaksi muuta matkaa Etelämantereelle vuosina, [[1939]]-[[1941]] ja [[1946]]-[[1947]]. Kolmannella matkalla 1939-1941 Byrdillä oli mukanaan kallis sähköauto "lumikulkija" [[Snow Cruiser]]<ref>http://www.joeld.net/snowcruiser/snowcruiser.html,The Antarctic Snow Cruiser, The Ultimate Land Yacht a.k.a The Penguin,Driving to the South Pole in style!?</ref>, jonka oli ideoinut Byrdin toisella matkalla mukana ollut tohtori Thomas C. Poulter. Valtavassa autossa oli jopa tiedustelulentokone katolla, ja tilat ja varusteet viiden miehen vuoden oleskelua varten. Mutta kun Snow Cruiser lähti lastauspaikalta ensimmäiseen ajoonsa lumiramppia pitkin kohti tukikohtaa, sen pyörät upposivat lumeen, ja lumikulkija liikkui tämän jälkeen etanan vauhtia. Pyörien sähkömoottorien teho ei riittänytkään30-tonnisen Snow Cruiserin liikuttamiseen Etelämantereen oloissa.
 
Tällöin lumikulkijalla ei voitu kulkea etelänavalle niin kuin oli haaveltu. <ref>http://www.south-pole.com/p0000109.htm</ref>. Kolmannella matkalla kartoitettiin ilmakuvauksilla ennen kartoittamattomia Antarktiksen alueita, muun muassa Livin jäätikön ja Beardmoren jäätikön väliset vuoret.
 
== Huomionosoituksia ==
 
Mount Byrd [[Rossinsaari|Rossinsaarella]] ja kuukraatteri Byrd ovat nimetty Richard E. Byrdin mukaan.
 
Rivi 120 ⟶ 111:
{{Viitteet|sarakkeet}}
 
{{Commonscat-rivi|Richard E. Byrd}}
{{AAKKOSTUS:Byrd, Richard}}
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset lentäjät]]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_E._Byrd”