Ero sivun ”Yö (yhtye)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Pientä fiksausta, korjauksia ja lisäyksiä siellä ja täällä. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 101:
{{Sitaatti|Lämpimänä toukokuun iltapäivänä vuonna 1990 silloisessa Kallion asunnossani Helsingissä soi puhelin, langan toisessa päässä oli Olli Lindholm Tampereelta. Olin yllättynyt Ollin soitosta ja ymmärsin heti, että kysymyksessä oli jokin muu asia kuin arkipäivän kuulumisten kyseleminen. Silloinen Yö oli tullut tiensä päähän ja soittanut viimeisen keikkansa vappuna, Olli etsi soittajia uuteen kokoonpanoon ja kysyi minua Yön basistiksi. Olin hieman yllättänyt kutsusta, olin kyllä törmännyt Olliin satunnaisissa tilanteissa vuosien varrella useinkin ja tiesin hänet rehdiksi ja sanojensa mittaiseksi mieheksi. Lupauduin tulemaan Tampereelle ja kokeilemaan millä intensiviteetillä uudistettu Yö saisi ilmaa siipiensä alle.}}
Heinäkuussa 1990 Jani Viitanen erotti kaikki muut yhtyeen jäsenet (= Juha Mielonen, Juha Rauäng ja Veikko Lehtiranta) paitsi itsensä ja Lindholmin. Miehet ryhdistyivät, keräsivät uuden kokoonpanon ja alkoivat äänittää uutta levyä. He myös sopivat erimielisyydet Hakulisen kanssa, joka päätti auttaa Yö-yhtyettä sanoittamalla ja säveltämällä yhtyeelle uusia kappaleita. Jani Viitanen houkutteli uudeksi rumpaliksi [[Jukka Mänty-
Kokeiltuaan yhdessä soittamista Yön kanssa Harasoo-studiolla, Kangasjärvi, Mänty-Sorvari sekä Hämäläinen liittyivät yhtyeeseen. Hämäläisestä tuli Lindholmin hyvä ystävä. Yö julkaisi uuden singlen ”[[Vie mut minne vaan]]”, josta tuli menestys. Syyskuusta alkaen Yön esiintymiset lisääntyivät, vaikkakin syksy 1990 kului hiljaisesti yhtyeen äänittäessä uutta levyä ''[[Antaa soittaa]]''. Levyn äänitykset etenivät pätkissä aina kevääseen 1991 asti jolloin albumi julkaistiin.
Vuonna 1992 Yö esiintyi noin 50 kertaa. Esiintymisiä vähensi Lindholmin kolmen kuukauden loma hänen saatuaan lapsen syksyllä. Tuona vuonna yhtye teki myös pienoislevyn ''[[Tänä yönä]]'', jossa oli jäsenten omia suosikkikappaleita vuosien takaa Yön uudelleen esittäminä cover-versioina. Levy tehtiin kahdessa päivässä, joista ensimmäisenä tehtiin äänitys ja toisena Viitanen koosti sen. Levylle päätyneestä [[Ratsia (yhtye)|Ratsia]]-coverista ”Täältä tulee yö” tuli konserttihitti, minkä vuoksi se päätyi vuonna 2001 kokoelmalevylle ''Legenda''. Myöhemmin samana vuonna kosketinsoittaja Kangasjärvi lähti armeijaan, ja Yö jatkoi nelihenkisenä.
Vuonna 1993 Yö teki kaksi levyä. Ensimmäinen oli ''[[Kymmenes kevät]]'', johon uudelleensanoitettiin Hooters-yhtyeen kappale ”Johnny B” nimellä ”Angelique” ja johon Hakulinen teki kappaleen ”Likaiset legendat III”, jonka kunniaksi levyllä oli myös uusi versio kappaleesta ”Likaiset legendat I”. Toinen levy oli konserttitallenne ''[[Täältä tulee Yö...live|Täältä tulee yö]]'', joka äänitettiin suurimmaksi osaksi Köyliön Lallintalolla, mutta siihen lisättiin osia muista esiintymisistä. Frogley esitti konserteissa entisen [[Skädäm]]-yhtyeensä kappaletta ”Katujen kuningatar”.
Rivi 113:
Vuonna 1994 [[Kolmas nainen]] -yhtye lopetti toimintansa,<ref>http://www.kolmasnainen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=2&Itemid=2</ref> jolloin Lindholm pyysi [[Pauli Hanhiniemi|Pauli Hanhiniemeä]] tekemään Yölle sanoituksia ja opettamaan Lindholmia laulamaan paremmin. Yö teki albumin ''[[Hyviä vuosia]]'', jolla oli menestyskappale ”[[Ihmisen poika (kappale)|Ihmisen poika]]” sekä kappale ”Koska sydän sanoi niin” duettona Pelle Miljoonan kanssa. Taustalaulajana esiintyi [[Klamydia (yhtye)|Klamydia]]. Myös Ari Taskinen oli mukana tekemässä albumia ja soittaa muun muassa kosketinsoittimia kappaleessa ”Ihmisen poika”.
Vuonna 1995 Yö teki kokoelmalevyn ''[[Parhaat (Yö)|Parhaat]]'', jolle tehtiin uutena kappaleena ”[[Sua muistoistani pois en saa]]”. Kokoelmalevyä mainostettiin televisiokampanjan kera, ja se myi [[platinalevy|platinaa]]. Yhtyeen suosio ja konserttien määrä alkoi kasvaa. Jokainen esiintyminen päättyi yhtyeen versioon Pelle Miljoonan kappaleesta ”Hyvää yötä maailma” kunnianosoituksena vaiheelle, jolloin kappale on tehty. Seuraavana vuonna kitaristi Markku Petander tuli takaisin toiseksi kitaristiksi.
Parhaat-kokoelmalevy ja sen vanavedessä julkaistu albumi ''[[Satelliitti (albumi)|Satelliitti]]'' (1996) myivät hyvin, mutta vuosikymmenen lopussa ilmestyneet kolme levyä ''[[Pirstaleet]]'' (1997), ''[[13. Yö]]'' (1999) ja ''[[Valo (albumi)|Valo]]'' (2000) myivät huonosti. Vuonna 1998 bändi julkaisi kokoelmalevyn [[Yön pimeä puoli]], joka sisälsi singlen B-puolia ja muita harvinaisuuksia. Lindholm julkaisi soololevyn ''[[Voima (albumi)|Voima]]'' keväällä 2000.
Basisti Jesu Hämäläinen päätti vuonna 1999 pitää taukoa Yöstä ja oli pyytänyt jo [[Eppu Normaali]]n [[Sami Ruusukallio]]n tuuraajakseen, mutta muut eivät halunneet Ruusukalliota mukaan. Lindholm ja Viitanen päättivät erottaa Hämäläisen ja pyysivät tilalle [[Jukka Lewis]]in.
Jani Viitanen lopetti yhtyeessä esiintymisen kesken Tavastian keikan syksyllä 2000.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.likaisetlegendat.com/index.php?id=69 | Nimeke = 1996-2000 ”Tuhon tiellä” | Julkaisija = Yö | Julkaisu = Likaiset legendat | Viitattu = 6.3.2010}}</ref>▼
▲Jani Viitanen lopetti yhtyeessä esiintymisen kesken Tavastian keikan
Syksyllä 2001 Yö piti Tampereen Pakkahuoneella 20-vuotisjuhlakonsertin, josta julkaistiin myös live-levy.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.pop-lehti.fi/lehti/yo-taynna-taikaa | Nimeke = Yö on täynnä taikaa | Tekijä = Rantala Juha | Julkaisija = POP-lehti | Ajankohta = 1.4.2005 | Selite = Olli Lindholmin haastattelu}}</ref>Syyskuussa 2001 yhtyeen 20-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistiin kokoelma-albumi [[Legenda (albumi)|Legenda]]. Albumia on myyty lähes 150 000 kappaletta mikä tekee siitä Yön myydyimmän albumin koskaan.
Rumpali Jukka Mänty-Sorvari erotettiin elokuussa 2002 ja tilalle tuli [[Antti Mäkinen]], joka puolestaan oli mukana vuoteen 2007.
=== Maineen jatkumista Lindholmin kuolemaan asti ===
Jussi Hakulisen luoma, ja samantien klassikoksi noussut laulu ''[[Rakkaus on lumivalkoinen (kappale)|Rakkaus on lumivalkoinen]]'' ja sitä tukeva samanniminen [[Rakkaus on lumivalkoinen|albumi]] julkaistiin 2003. Yön levy ''[[Kuolematon]]'' julkaistiin keskiviikkona 16. helmikuuta 2005. Se myi kahtena ensimmäisenä päivänä [[platinalevy|platina]]a eli ylitti 30 000 kappaleen myynnin. Tätä ennen on julkaistu single ”[[Rakkauden vahvistama]]” heinäkuussa 2004 ja ”[[Pettävällä jäällä]]” 19. tammikuuta 2005. 1. kesäkuuta 2005 julkaistiin single ”[[Yksi askel liikaa]]”, jonka kakkosraita on kappale ”Ääni sisälläni”.
Rumpali Ari Toikka korvasi Antti Mäkisen vuonna 2007.
Yö-yhtyeen solisti Olli Lindholm voitti Iskelmä-Finlandia-palkinnon heinäkuussa 2008.<ref>[http://www.iskelma.fi/?area=ajankohtaista&iidee=10000000000055468 Iskelmä-Finlandia -voittajaksi Olli Lindholm] Iskelmä 25.7.2008</ref>
Vuosi 2011 oli Yön 30-vuotisjuhlavuosi. Yö teki konserttiareenakiertueen [[Kiitos_ja_kunnia_–_30v._juhlakokoelma#Konserttikiertue|Kiitos ja kunnia - 30 vuotta likaisia legendoja]]. Kiertueella mukana olivat [[Jussi Hakulinen]], [[Annika Eklund]], [[Suvi Teräsniska]], [[Miina Mikkonen]] ja [[Juha Tapio]]. Juha Tapio esiintyi Yön [[Hartwall Areena]]n keikalla 10. joulukuuta 2011. Juhlavuoden kunniaksi julkaistiin myös Loisto-[[punaviini]]. Lisäksi [[Kustannusosakeyhtiö Siltala]] julkaisi 2011 syksyllä Yön urasta juhlakirjan, joka sisältää valokuvia 30 vuoden ajalta sekä ''[[Yhden Yön tarina]]'' -kirjan kirjoittajan [[Ilpo Rantanen|Ilpo Rantasen]] kokoamia Yö-aiheisia yhtyeelle tärkeiden ihmisten haastatteluita.<ref>[http://likaisetlegendat.com/index.php?id=402 Likaiset Legendat] Tiedote 13.4.2011 </ref>
| |||