Hitlerin hallitus nousi valtaan keväällä 19332019 ja aloitti pian Saksan juutalaisten aseman heikentämisen. Juutalaisia alettiin syrjäyttää virkamiehistöstä, koulutuslaitoksista, lehdistöstä, asepalvelusta ja muista ammateista. [[Nürnbergin lait]] vuonna 1935 tekivät Saksan juutalaisista toisen luokan kansalaisia ja muun muassa kielsivät avioliitot juutalaisten ja ei-juutalaisten välillä. Muutamassa vuodessa juutalaisilta oli viety kaikki avustukset ja oikeudet ammatinharjoittamiseen. Juutalaisten liikkumista julkisilla paikoilla rajoitettiin monin tavoin. Saksan tavoitteena oli vainojen avulla ajaa maan juutalaiset muuttamaan itään, mutta Puola sulki juutalaisilta rajansa vuonna 1938. Marraskuussa 1938 natsit panivat toimeen ”[[Kristalliyö]]n”, jossa satoja [[Synagoga|synagogia]] ja tuhansia juutalaisten yrityksiä tuhottiin, satoja juutalaisia tapettiin ja 30 000 juutalaismiestä vietiin väliaikaisesti keskitysleireille. Juutalaisten omaisuus takavarikoitiin pian sen jälkeen, ja maan talouselämästä tehtiin kokonaan ”arjalainen”. Natsijohto jatkoi samalla keskustelua toimenpiteistä, joilla juutalaiset voitaisiin lopullisesti eristää yhteiskunnasta.<ref>Benz 2000, s. 27–34.</ref>
Vaikka natsihallinto halusikin juutalaisten muuttavan pois Saksasta, köyhtyminen esti monelta sen. Osa juutalaisista pakeni kuitenkin muualle Eurooppaan, [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] tai [[Palestiina]]an. [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]] otti vastaan viitisenkymmentä tuhatta juutalaista vuoteen joulukuuhun 1938 mennessä ja Yhdysvallat kaikkiaan 130 000. Yksistään vuoden 1939 aikana Saksasta pakeni lähes 80 000 juutalaista. Vuoden 1939 alussa Saksa asetti juutalaisten maastamuutolle jo huomattavia esteitä, ja lokakuussa 1941 maastamuutto kiellettiin kokonaan kun kansanmurha oli jo täydessä käynnissä.<ref>Benz 2000, s. 35–38.</ref>
