Ero sivun ”Astatiini” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KAIKEN |
Crt (keskustelu | muokkaukset) p Käyttäjän 143.51.113.180 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän 91.159.124.182 tekemään versioon. |
||
Rivi 43:
}}
[[Kuva:Decay Chain(4n+1, Neptunium Series).svg|thumb|right|Astatiinin paikka [[neptunium]]in hajoamissarjassa. At-217 syntyy neptunium-237:n hajotessa.]]
'''Astatiini''' eli astaatti on [[alkuaine]], jonka [[kemiallinen merkki]] on '''At''' ({{k-la|astatinum}}), [[järjestysluku (kemia)|järjestysluku]] 85 ja [[CAS-numero]] 7440-68-8. Se on [[halogeeni|halogeeneihin]] kuuluva erittäin [[radioaktiivisuus|radioaktiivinen]] alkuaine.
Astatiininin [[isotooppi|isotooppeja]] At-218 ja At-219 syntyy luonnossa välivaiheina [[uraani]]n [[radioaktiivisuus#radioaktiiviset hajoamisketjut|radioaktiivisessa hajoamisessa]]. Molemmat ovat hyvin lyhytikäisiä.<ref name=stuk>{{verkkoviite | Osoite = http://www.stuk.fi/julkaisut_maaraykset/fi_FI/stuk_tiedottaa/_files/12222632510022275/default/luonnon_radioaktiivisia_aineita_sisaltavat_materiaalit.pdf | Nimeke = Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät mineraalit | Sivu = 5 | Julkaisija = Säteilyturvakeskus | Tiedostomuoto = pdf | Viitattu = 13.7.2010}}</ref> Pitkäikäisin isotooppi on At-210, jonka [[puoliintumisaika]] on 8,1 tuntia. Astatiinin nimikin johtuu [[kreikan kieli|kreikan]] sanasta αστατος (astatos), joka tarkoittaa epävakaata. Maapallon kuoressa astatiinia on arvioitu olevan yhteensä korkeintaan teelusikallinen, vähemmän kuin 30 grammaa.<ref name=HS>{{verkkoviite | Osoite = http://www2.hs.fi/extrat/teemasivut/tiedeluonto/alkuaineet/85.html | Nimeke = Astatiinia on maankuoressa vain kymmeniä grammoja | Tekijä = Timo Paukku | Julkaisija = Helsingin Sanomat 6.12.2006 | Viitattu = 13.7.2010}}</ref>
| |||