Ero sivun ”Albert Costa” versioiden välillä

'''Albert Costa Casals''' (s. [[25. kesäkuuta]] [[1975]] [[Lleida]], [[Katalonia]]) on entinen [[espanja]]lainen [[tennis]]ammattilainenpelaaja. Hänen uransa suurin voitto on [[Ranskan avoin tennisturnaus|Ranskan avointen]] kaksinpelin mestaruus vuodelta [[2002]].

Costa alkoi pelata tennistä viiden vuoden iässä. Juniorivuosinaan hän ylsi vuonna [[1993]] Ranskan avointen poikien kaksinpelin loppuotteluun, jossa hän hävisi maanmiehelleen [[Roberto Carretero]]lle. Hän aloitti ammattilaisuransa myöhemmin samana vuonna.

Vuonna [[1994]] Costa voitti kaksi haastajatason massakenttäturnausta, vuoden alussa [[Mar del Plata]]ssa [[Argentiina]]ssa ja kesällä [[Torino]]ssa [[Italia]]ssa, ja teki debyyttinsä kolmen Grand Slam -turnauksen, Ranskan avointen, [[Wimbledonin tennisturnaus|Wimbledonin tennisturnauksen]] ja [[Yhdysvaltain avoin tennisturnaus|Yhdysvaltain avointen]] kaksinpelin pääsarjassa. Hänen ensimmäinen ottelunsa Ranskan avoimissa oli ykkössijoitettua [[Pete Sampras]]ia vastaan, joka voitti ottelun suoraan kolmessa erässä.

Costa otti vuonna [[1995]] [[Kitzbühel]]issä ensimmäisen ATP-tason turnausvoittonsa. Massalla pelatun turnauksen loppuottelussa hän kaatoi [[Itävalta|Itävallan]] [[Thomas Muster]]in viiden erän kamppailun jälkeen. Aiemmin samana vuonna hän oli kohdannut Musterin kahdesti, [[Estoril]]in massakenttäturnauksen loppuottelussa ja Ranskan avointen puolivälierissä, ja hävinnyt. Estorilin turnauksen lisäksi hän oli myös [[Casablanca]]n turnauksen loppuottelun häviävänä osapuolena. Costa nousi kaksinpelin maailmanlistan 30:n kärkeen ensi kerran kesäkuussa 1995 ja oli kauden aikana parhaimmillaan sijalla 21.

Kaudella [[1996]] Costa vei voiton kolmessa turnauksessa, [[Gstaad]]issa, [[San Marino]]ssa ja [[Bournemouth]]issa, jotka kaikki pelattiin massalla, ja kärsi loppuottelutappion kahdessa turnauksessa, [[Monte Carlo]]n Mercedes-Benz Super 9 -sarjaan (nykyisin [[ATP Masters Series]]) kuuluneessa turnauksessa ja [[Dubai]]ssa kovalla kentällä pelatussa turnauksessa. Dubain turnaus on ainoa kovalla alustalla pelattu kaksinpeliturnaus, jonka loppuottelussa hän ammattilaisurallaan pelasi. Vuoden 1996 alussa Costa pelasi ensimmäisen kerran [[Australian avoin tennisturnaus|Australian avoimissa]] ja heinäkuussa hän pelasi ensimmäisessä olympiaturnauksessaan, jossa hän putosi toisella kierroksella. Costa oli vuonna 1996 kaksinpelin maailmanlistalla korkeimmillaan sijalla 13.

Vuonna [[1997]] Costa otti kaksi turnausvoittoa, [[Barcelona]]ssa ja [[Marbella]]ssa, ja oli osa Espanjan voittoisaa [[World Team Cup]] -joukkuetta. Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Australian avoimissa, joissa hän pääsi puolivälieriin, joissa Pete Sampras voitti hänet viiden erän jälkeen. Huhtikuussa 1997 hän nousi maailmanlistan kymmenen kärkeen, sijalle yhdeksän, jolla hän pysyi yhden viikon. Sijoitus oli vuoteen 2002 asti hänen parhaansa. Kaudella [[1998]] Costa voitti niin ikään kaksi turnausta, Kitzbühelissä ja [[Hampuri]]ssa. Hampurin toukokuinen turnaus. jonka loppuottelussa hän voitti maanmiehensä [[Àlex Corretja]]n, on ainoa Masters-sarjan turnaus (silloin vielä Mercedes-Benz Super 9 -sarjan), jonka hän urallaan voitti. Costa ylsi myös [[Rooma]]n Super 9 -turnauksen loppuotteluun, mutta ei pystynyt pelaamaan [[Marcelo Ríos]]ia vastaan loukkaantumisen vuoksi, ja Bournemouthin turnauksen loppuotteluun.

Kaudella [[1999]] Costa voitti kolme ATP-turnausta, Estorilissa, Gstaadissa ja Kitzbühelissä. Nämä olivat hänen viimeiset turnausvoittonsa ennen vuotta 2002. Syyskuussa [[2000]] hän voittisaavutti maalleen pronssia [[Kesäolympialaiset 2000|Sydneyn olympialaisten]] nelinpelissä Álex Corretjan kanssa. He hävisivät välierissä isäntämaan [[Todd Woodbridge]]lle ja [[Mark Woodforde]]lle ja voittivat pronssiottelussa [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan]] David Adamsin ja John-Laffnie de Jagerin luvuin 2–6, 6–4, 6–3. Samana vuonna hän oli voittamassa Espanjan ensimmäistä [[Davis Cup]]in mestaruutta. Kauden kaksinpeliturnauksista hän pelasi kolmen välierissä ja Grand Slam -turnauksista hän menestyi parhaiten Ranskan avoimissa, joissa hän eteni puolivälieriin.

Costan vuoden [[2001]] parhaita tuloksia olivat loppuottelupaikka Kitzbühelissä ja välieräpaikka Hampurissa. Syksyn Yhdysvaltain avoimissa hän pääsi neljännesvälieriin, pitemmälle kuin minään muuna vuonna. Hänen kauden 2002 alun parhaita saavutuksiaan olivat loppuottelupaikka Barcelonassa ja yltäminen neljännesvälieriin Australian avoimissa. Ranskan avoimissa touko-kesäkuussa Costa yllätti ensin voittamalla neljännesvälierissä turnauksen kolminkertaisen voittajan ja hallitsevan mestarin [[Gustavo Kuerten]]in suoraan kolmessa erässä. Puolivälierissä hän voitti [[Guillermo Cañas]]in viiden erän jälkeen ja välierissä Álex Corretjan neljässä erässä. Loppuottelussa hän sai vastaansa toisen maanmiehensä [[Juan Carlos Ferrero]]n, jota pidettiin ottelun ennakkosuosikkina. Costa voitti kuitenkin mestaruuden selvin luvuin 6–0, 6–1, 4–6, 6–3. Voitto nosti hänet kaksinpelin maailmanlistan kymmenen kärkeen ja [[22. heinäkuuta]], [[Amersfoort]]in turnauksen loppuottelupaikan jälkeen, hän nousi viikoksi listan sijalle kuusi, mikä jäi hänen uransa parhaaksi sijoitukseksi.

Ranskan avointen voitto jäi Costan uran viimeiseksi kaksinpelin turnausvoitoksi. Kaudella [[2003]] hän menestyi parhaiten [[Miami]]n Masters-turnauksessa ja Ranskan avoimissa, joissa hän eteni välieriin. Ranskan avoimissa 2003 neljä Costan voittamista viidestä ottelusta kesti täydet viisi erää. Välierissä hän kohtasi edellisvuotisen loppuotteluvastustajansa Ferreron, joka voitti ottelun suoraan kolmessa erässä ja eteni lopulta turnauksen voittoon. [[26. toukokuuta]] julkaistulla maailmanlistalla Costa oli viimeisen kerran listan kymmenen kärjessä.

Kaudella [[2004]] eteneminen välieriin Rooman Masters-turnauksessa oli Costan paras saavutus ja kaudella [[2005]] kaksinpelissä välieräpaikat [[Doha]]ssa ja [[Valencia]]ssa ja nelinpelissä Dohan turnauksen voitto [[Rafael Nadal]]in kanssa. Dohan turnausvoitto on Costan ainoa nelinpelissä.

Costa päätti ammattilaisuransa kauteen [[2006]]. Viimeiset ottelunsa hän pelasi huhtikuussa Barcelonassa 30-vuotiaana. Viimeisen voittonsa hän otti turnauksen toisella kierroksella [[Dominik Hrbatý]]a vastaan ja viimeisen ottelunsa hän pelasi turnauksen neljännesvälierissä Juan Carlos Ferreroa vastaan, joka voitti luvuin 6–1, 5–7, 7–5.