Ero sivun ”Tanger” versioiden välillä

[[Karthago]]laiset perustivat [[400-luku eaa.|400-luvun eaa.]] alussa ''Tingis''-nimisen asutuksen, joka sitten siirtyi [[Rooman valtakunta|roomalaisten]] hallintaan. He kutsuivat sitä nimellä ''Tingitana''. Oltuaan välillä [[vandaalit|vandaalien]] ja [[Bysantin valtakunta|Bysantin valtakunnan]] hallussa, Tangerista tuli [[arabi]]en hallinnoima vuonna [[702]].

 

 

1900-luvulla [[Ranska]] rupesi kiinnostumaan [[Marokko|Marokosta]] sotilaallisessa ja taloudellisessa mielessä. 31. maaliskuuta 1905 [[Saksa]]n keisari [[Vilhelm II (Saksa)|Vilhelm II]] teki silloisen kansleri Von Bülowin kehotuksesta [[Välimeri|Välimeren]] matkansa aikana vierailun kaupunkiin. Keisarin tarkoitus oli saada Ranska epäilemään [[Entente cordiale]]n hyödyllisyydestä. Tätä vierailua kutsutaan [[Ensimmäinen Marokon kriisi|Ensimmäiseksi Marokon kriisiksi]].

7. huhtikuuta 1906 Saksa ja Ranska sopivat Algecirasissa, että molemmat maat saavat vapaasti harjoittaa kauppaa Marokon kanssa ja sallivat ulkomaalaisten pankkien ja yritysten tulon Marokkoon. Marokkoon perustettiin samassa yhteydessä [[espanja]]laisten ja ranskalaisten upseerien johtamat [[poliisi]]voimat. Algecirasin konferenssissa tehty sopimus takasi Marokon itsenäisyyden.

 

 

Espanja sai alueita Marokon pohjoisosista. Näin Marokko jaettiin kahtia: pohjoisessa oli [[Espanjan Marokko]] ja etelässä Ranskan Marokko. Allekirjoituksen jälkeen Marokon sulttaani Abdelhafid luopui kruunusta veljensä [[Jusef ben Hassan]]in hyväksi.

Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britannia]]n virkamiehet. [[Italia]] liittyi sopimukseen vuonna 1928. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana espanjalaiset miehittivät Tangerin ja se palautettiin Marokolle vuonna 1956.

 

 

== Lähteet ==