{{tämä artikkeli|käsittelee sähkömagneettisen spektrin aluetta. Sanan muista merkityksistä katso [[Valo (täsmennyssivu)|täsmennyssivu]].}}
[[Tiedosto:Chicago Union Station fsa.8d24901u.jpg|right|300px|thumb|Valoa ja [[varjo]]ja.]]
'''Valo''' on [[sähkömagneettinen spektri|sähkömagneettisen spektrin]] ihmissilmällä nähtävä osa.
'''Valo'''Näkyvä onvalo asettuu noin [[sähkömagneettinen spektriaallonpituus|sähkömagneettisen spektrin]] ihmissilmällä loöjetkrbtyenthbyrjrybgtkryjrhbrhbhrbfhbhrjbyrhbrtybebdyjdjdybdybdbdybdjyejeybhebyejyejyejyejetjksilleaallonpituuksille]] 400–780<ref name=envisat>[http://www.ava.fmi.fi/oppimateriaali/envisat/valonsade/spektri.html Envisat] Ilmatieteen laitos</ref> [[nanometri]]ä (nm), mikä vastaa [[taajuus|taajuusaluetta]] n. 750–380 [[hertsi|terahertsiä]] (THz). Ihmissilmä näkee parhaiten keltaista tai kellanvihreää valoa aallonpituudella 555 nm, sekä pimeässä erittäin valoherkän rodopsiini molekyylin ansiosta alueella 500 nm. Valoa lyhytaaltoisempaa säteilyä kutsutaan [[ultravioletti|ultravioletiksi]], ja pitempiaaltoista [[infrapuna|infrapunaksi]]. Valoaaltojen kolme perusominaisuutta ovat kirkkaus (eli [[amplitudi]]), [[väri]] (eli [[aallonpituus]]) ja [[polarisaatio]] (eli värähtelykulma). [[Aalto-hiukkasdualismi]]n vuoksi valolla on sekä hiukkasten että aaltojen ominaisuudet ja valo etenee valokvantteina eli [[fotoni|fotoneina]]. Näkyvän valon fotonin energia on noin 1,5-3,1 [[elektronivoltti|eV]].
Valoa käytetään tiedonsiirtoon [[valokuitu|valokuiduissa]].
