Ero sivun ”Talouskasvu” versioiden välillä

Talouskasvu voidaan jakaa työmäärän muutokseen ja työn [[tuottavuus|tuottavuuden]] kasvuun pitkällä aikavälillä (yli 5 vuotta). Työn määrä vaihtelee väestönkasvun, työhön osallistumisasteen[[osallistumisaste]]en ja [[työaika|työajan mukaan]]. Tuottavuuteen vaikuttaa taloudellisen toiminnan ympäristö ja teknologinen kehitys. Talouskasvu on eksponentiaalista eli pienetkin prosenttierot kertautuvat ajan kuluessa merkittäviksi. Esimerkiksi 5 % ja 3 % kasvuasteet vaikuttavat samanlaisilta, mutta 20 vuoden kuluttua ensimmäinen talous on kasvanut 165 % ja toinen vain 80 %.

Lyhyen aikavälin vaihtelua talouskasvussa kutsutaan [[suhdannevaihtelu]]ksi. Lähes kaikki taloudet kokevat [[taantuma]]jaksoja. Tämän vaihtelun ymmärtäminen ja ehkäisy on yksi [[makrotaloustiede|makrotaloustieteen]] keskeisiä kysymyksiä. Koska taantumiin liittyy usein [[työttömyys|työttömyyden]] kasvu, voi suhdannevaihtelun hillitseminen lisätä hyvinvointia.

Pitkän aikavälin talouskasvu on myös taloustieteen tärkeitä kysymyksiä. Huolimatta talouskasvun mittaamisen ongelmista katsotaan BKT:n lisäyksen yleensä nostavan ihmisten elintasoa. Uusklassinen kasvumalli, jonka [[Robert Solow]] kehitti 1950-luvulla, oli ensimmäisiä yrityksiä kuvata pitkän aikavälin kasvua analyyttisesti. [[Solow'n kasvumalli|Solow'n malli]] olettaa, että maat käyttävät resurssinsa tehokkaasti ja että pääomalla sekä työvoimalla on vähenevä [[rajatuottavuus]]. Näistä lähtökohdista mallista saadaan kolme merkittävää ennustetta: