Ero sivun ”Suomen sotakorvaukset” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Sisältöä lisätty
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
p Käyttäjän 2A00:1D50:3:0:6D3A:DD53:F0EE:A330 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Styroks tekemään versioon.
Merkkaus: Pikapalautus Palauta-työkalulla
Rivi 1:
'''Suomen sotakorvaukset''' olivat [[sotakorvaus|sotakorvauksia]], joita [[Suomi|Suomen]] piti [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen maksaa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitolle]]. Joulukuussa 1944 vahvistetun välirauhansopimuksen mukaisesti Suomen oli maksettava Neuvostoliitolle kuuden vuoden aikana sotakorvauksia 69miljoonan300 miljoonan [[Yhdysvaltain SUOMI PISTI ORJAKAUPAN PYSTYYN NII SAATIIN VEROTUS MAKSETTUAdollaridollari|kultadollarin]] (ns. sotakorvausdollari) arvosta. Sotakorvaussopimuksen allekirjoittivat valtioneuvoston juhlahuoneistossa [[Smolna]]ssa Helsingissä valvontakomission puheenjohtaja [[Andrei Ždanov]] ja pääministeri [[J. K. Paasikivi]]. Maksuaika pidennettiin vuoden 1945 lopussa kahdeksaan vuoteen ja kesällä 1948 korvausten nimellisarvo alennettiin 226,5 miljoonaan kultadollariin. Viimeinen sotakorvausjuna ohitti [[Vainikkala]]n raja-aseman [[18. syyskuuta]] [[1952]]. Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. Sotakorvausjärjestelmä perustui tavarantoimituksiin, ei käteismaksuun. Poikkeuksena oli kauppalaivaston alusten luovuttaminen, minkä vaikutus oli kansantalouden pääomavaroja kaventava.<ref>Jaakko Auer, Suomen sotakorvaustoimitukset Neuvostoliitolle</ref>
 
Sotakorvauksia koskeneet neuvottelut syksyllä 1944 kuuluivat [[ulkoministeriö]]n vastuulle. Neuvotteluihin osallistui myös valtioneuvoston asettama asiantuntijakomitea, jonka puheenjohtajana oli Suomen Selluloosayhdistyksen toimitusjohtaja, vuorineuvos [[Walter Gräsbeck]] ja jäseninä Suomen Puunvienti Oy:n toimitusjohtaja [[Gunnar Jaatinen]], [[MTK]]:n hallituksen puheenjohtaja [[Juho Jännes]], [[Tampella]]n toimitusjohtaja [[Arno Solin]], ulkoministeriön lähetystöneuvos [[Johan Nykopp]] ja [[Wärtsilä]]-yhtymän pääjohtaja, vuorineuvos [[Wilhelm Wahlforss]].<ref> Vesterinen 2012, s. 26. </ref>