Ero sivun ”IBM Selectric” versioiden välillä

Vuonna 1966 esitelty, Selectricistä kehitetty IBM Composer -”kylmäladontakone” yritti kilpailla tuolloin yleistyneen [[valoladonta|valoladonnan]] kanssa tuottamalla paperille tasavälisen kirjoituskonetekstin sijasta suhteutettua tekstiä perinteisillä fonteilla. Se ei kuitenkaan yltänyt kuumaladonnan eikä valoladonnan laatuun, koska sen tarjoamat välistys- ja kokovaihtoehdot ja muut typografiset säätömahdollisuudet olivat niukat.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Adrian Frutiger – Typefaces: The Complete Works| Julkaisija = Walter de Gruyter| Vuosi =2012 | Tekijä =Osterer, Heidrun ym. | Suomentaja = | Luku = | Sivu =189 | Isbn = 9783034609906 | www = https://books.google.fi/books?id=sB1WWNLIqRMC&pg=PA189&lpg=PA189&dq=%22ibm+composer%22&source=bl&ots=9pWj2wdGj-&sig=ACfU3U3ZLon_MMqSCZ0j3sYnZ66QA_5NfA&hl=fi&sa=X&ved=2ahUKEwiIpOzBqLHgAhVHwqYKHZhKDjw4ChDoATAAegQIBhAB#v=onepage&q=%22ibm%20composer%22&f=false| www-teksti = Google Books| Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> Silti siitä tuli monien [[saksitaitto]]a käyttävien pienten kustantamoiden ja offsetpainojen suosima, ladontavälinevaloladontaa halvempi [[ladonta]]väline, jonka syrjäyttivät vasta 1980-luvun keskivaiheilla Applen [[Macintosh]]-tietokoneet ohjelmistoineen ja terävää mustaa jälkeä tuottavat [[lasertulostin|lasertulostimet]].