Ero sivun ”Jean-Paul Marat” versioiden välillä

[[Tiedosto:Jean-paulPaul maratMarat 1portre.jpg|thumb|Jean-Paul Marat, [[Joseph Boze]]n maalaama muotokuva vuodelta 1793.]]

'''Jean-Paul Marat''' [ʒɑ̃pɔl maʁa] ([[24. toukokuuta]] [[1743]] [[Boudry]], [[Sveitsi]] – [[13. heinäkuuta]] [[1793]] [[Pariisi]], [[Ranska]])<ref name="brit">Jean Vidalenc [https://www.britannica.com/biography/Jean-Paul-Marat Jean-Paul Marat] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 11.2.2019.</ref> oli sveitsiläissyntyinen ranskalainen poliitikko, toimittaja ja lääkäri. Hän oli [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] aikana radikaalien [[jakobiinit|jakobiinien]] ja [[vuoripuolue]]en näkyvä vaikuttaja, joka kiivaissa lehtikirjoituksissaan vaati edistämään vallankumousta ja puolustamaan kansan vapautta poliittisella terrorilla ja teloituksilla. Äänitorvenaan hänellä oli julkaisemansa sanomalehti ''[[L’ami du peuple]]''. Marat myötävaikutti [[Girondistit|Girondistejagirondistipuolueen]] tuhoon, joten girondisteja kannattanut [[Charlotte Corday]] murhasi Marat’nhänet vuonna 1793,. minkäMarat’ta jälkeenpalvottiin häntätämän palvottiinjälkeen jonkin aikaa vallankumouksen marttyyrina., Hänenmutta hänen [[Henkilöpalvonta (politiikka)|henkilönpalvontansa]] lopetettiin [[Terrorin aika|terrorin ajan]] päätyttyä.

Vuonna 1773 Lontoossa ilmestyneessä esikoisteoksessaan ''Philosophical Essay on Man'' Marat puolusti näkemystä, jonka mukaan [[sielu]]n ja ruumiin suhde voitiin selittää [[fysiologia]]n keinoin, ”hermonesteen” avulla. Teos käännettiin myöhemmin myös ranskaksi. [[Voltaire]] pahastui siinä esitetystä kritiikistä [[Helvétius]]ta kohtaan.<ref name="brit1911" /> Vuonna 1780 Marat julkaisi Ranskassa rikoslainsäädäntöä käsitelleen teoksen ''Plan de législation criminelle'', jossa näkyi valistusfilosofien[[valistus]]filosofien kuten [[Montesquieu]]n ja [[Jean-Jacques Rousseau]]n ajatusten vaikutus. Hän kävi kirjeenvaihtoa amerikkalaisen [[Benjamin Franklin]]in kanssa.<ref name="brit" /> Marat oli tunnettu harrastelijatiedemies, joka teki [[optiikka]]an, [[lämpöoppi]]in ja [[sähköoppi]]in liittyneitä tieteellisiä kokeita ja julkaisi selostuksia niistä.<ref name="brit" /><ref name="EWB">[https://www.encyclopedia.com/people/history/french-history-biographies/jean-paul-marat Jean Paul Marat] {{en}} ''Encyclopedia of World Biography'' (2004), Encyclopedia.com. Viitattu 11.2.2019.</ref> Hän jätti lääkärin ammatin vuonna 1783 keskittyäkseen tieteilijän uraansa. Rouenin kuninkaallinen akatemia palkisti samana vuonna hänen julkaisemansa sähköä käsitelleen artikkelin. Harmikseen häntä ei kuitenkaan valittu jäseneksi [[Ranskan tiedeakatemia]]an, minkä on arveltu katkeroittaneen häntä.<ref name="brit" /> Torjunta johtui siitä, että hän esitti [[fysiikka]]a koskevia erikoisia ja kritiikittömiä väitteitä uskoen kumonneensa [[Isaac Newton]]in teorioita.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />

Vallankumouksen tuotua Ranskaan lehdistönvapauden Marat alkoi syyskuussa 1789 julkaista Pariisissa omaa sanomalehteään ''[[L’ami du peuple]]'' (”Kansan ystävä”), jonka painosmäärä oli noin 2&nbsp;000 kappaletta. ”Yhdeksi pitkäksi pääkirjoitukseksi” luonnehditussa sensaationhakuisessa lehdessään hän kiihotti kansaa hovia, [[aateli]]sia ja rikkaita vastaan.<ref name="brit" /><ref name="larousse1" /> Marat’n mielestämukaan itsevaltiuden päättymisestä huolimatta valta Ranskassa oli edelleen aristokratialla, joten köyhälistö saisi oikeutta vain uuden kansannousun avulla. Hänet itse tunnettiin kansanomaisesta esiintymisestään ja vaatimattomasta pukeutumisestaan.<ref name="EWB" /> Marat’n kirjoitukset hovista vaikuttivat lokakuussa 1789 tapahtuneeseen spontaaniin [[Naisten marssi Versailles’hin|kansanjoukkojen marssiin]] [[Versailles’n palatsi]]in, minkä seurauksena kuningasperhe pakotettiin muuttamaan Pariisiin.<ref name="brit" /> Vastavallankumouksen uhkaa pelännyt Marat kannatti jo varhain ajatusta vallankumouksellisesta terrorista, ja hän vaati [[Kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksia]] johtaville vallankumouksen vihollisille. Heinäkuussa 1790 hän kirjoitti lehdessään:<ref name="brit" />

Marat alkoi vaikuttaa Pariisin [[jakobiiniklubi]]n ja [[kordelieeriklubi]]n piireissä,<ref name="NFB" /> mutta pysytteli itsenäisenä ja erillään puolueista.<ref name="brit1911" /> Hän kääntyi vallankumouksen alkuvaiheen maltillisia johtajia kuten markiisi [[La Fayette]]a, [[Honoré Mirabeau]]ta ja [[Jean-Sylvain Bailly]]a vastaan. HänMarat sai paljon kannatusta alempien kansankerrosten parissa, mutta vallanpitäjät pitivät häntä vaarallisena ja yrittivät useasti vaientaa hänet.<ref name="EWB" /> Hän oli ensin kuukauden ajan vangittuna loka–marraskuussa 1789, ja joutui asumaan tammikuusta toukokuuhun 1790 maanpaossa Lontoossa arvosteltuaan ankarasti La Fayettea ja valtiovarainministeri [[Jacques Necker]]iä.<ref name="brit1911" /> Vangitsemismääräysten yhteydessä Marat meni useasti maan alle ja jatkoi lehtensä julkaisua palattuaan. ''L’ami du peuple'' lakkautettiin lyhyesti myös [[Marskentän verilöyly]]ä heinäkuussa 1791 seuranneen tukahduttamisreaktion yhteydessä.<ref name="alpha">[https://alphahistory.com/frenchrevolution/jean-paul-marat/ Jean Paul Marat] {{en}} Alphahistory.com. Viitattu 11.2.2019.</ref> Vuoteen 1791 mennessä Marat kääntyi kiihkeäksi tasavaltalaiseksi ja hän tuomitsi [[Ranskan perustuslakia säätävä kansalliskokous|kansalliskokouksen]] pyrkimykset säilyttää kuningas Ludvig XVI valtaistuimella.<ref name="brit" /> Marat oleskeli uudelleen Lontoossa joulukuusta 1791 huhtikuuhun 1792. Palattuaan hän tuomitsi julkisesti Ranskan sodanjulistuksen [[Habsburgien valtakunta|Itävallalle]] ja joutui jälleen piileskelemään elokuuhun saakka.<ref name="brit1911" />

Marat vaikutti taustalla elokuun 1792 [[Tuileries’n palatsin valtaus|Tuileries’n palatsin valtaukseen]], jonka seurauksena Ranskan monarkia kumottiin.<ref name="NFB" /> Hänet valittiin uuden [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunin]] asettamaan pahamaineiseen ”valvontakomiteaan” (''comité de surveillance''),<ref name="larousse2">[http://www.larousse.fr/encyclopedie/personnage/Jean-Paul_Marat/131647 Jean-Paul Marat] {{fr}} Encyclopédie Larousse. Viitattu 11.2.2019.</ref> jonka tehtävä oli etsiä ja kitkeä vastavallankumouksellisia.{{lähde}} Pian tämän jälkeen tapahtuivat niin sanotut [[syyskuun murhat]], kun väkijoukot surmasivat Pariisin vankiloissa tuhansia vangittuja yläluokan ja papiston edustajia vallankumouksen vihollisina. Vaikka Marat’n ei tiedetä olleen suoraan vastuussa näistä tapahtumista, monet pitivät häntä syyllisenä joukkomurhiin, sillä hän oli yllyttänyt lehtikirjoituksissaan ihmisiä vastaavaan väkivaltaan.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Marat valittiin Pariisin edustajana uuteen parlamenttiin, [[kansalliskonventti]]in, jossa hän oli lähellä radikaalien tasavaltalaisten muodostamaa vuoripuoluetta. Hän kohosi yhdeksi konventin tunnetuimmista nimistä, joskin vuoripuolueen johtajat eivät halunneet antaa hänelle todellista valtaa. Hän puolusti konventissa sosiaalisia reformeja kuten [[Progressiivinen vero|progressiivista tuloveroa]], valtion ammattikouluja ja asepalveluksen lyhentämistä. Hän kannatti myös tilapäisen diktatorisen hallituksen perustamista [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussodasta]] selviämiseksi.<ref name="brit" /> Muutamaa päivää [[Ranskan ensimmäinen tasavalta|tasavallan]] julistamisen jälkeen, 25. syyskuuta 1792, Marat muutti lehtensä nimeksi ''Journal de la république française'' (”Ranskan tasavallan lehti”).<ref name="brit1911" /> Hän äänesti konventissa Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.<ref name="larousse2" />

Marat äänesti konventissa tammikuussa 1793 Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.<ref name="larousse2" /> Keväällä 1793 Marathän joutui vuoripuolueen ja sen kanssa kilpailleen maltillisemman puolueen, girondistien, välisen valtataistelun keskiöön. Girondistit vaativat kansalliskonventissavihasivat häntä vangittavaksijo valmiiksi syyskuun murhien vuoksi ja järjestivätsaivat hänettarpeekseen huhtikuussahänen levitettyään kiertokirjettä, jossa vaadittiin kutsumaan takaisin kaikki ne maltilliset kansanedustajat, jotka olivat kannattaneet Ludvig XVI:n tuomion alistamista kansanäänestykselle. Girondistit saivat kansalliskonventin asettamaan Marat’n 14. huhtikuuta 1793 syytetyksi hiljattain perustettuun [[Vallankumoustuomioistuin (Ranska)|vallankumoustuomioistuimeen]]. Marat puolusti itseään oikeudessa mestarillisella puheella ja tuomioistuin vapautti hänet syyttömänä lyhyen käsittelyn jälkeen 24. huhtikuuta.<ref name="brit"Riemuitsevat />kansanjoukot kantoivat hänet ulos oikeussalista ja ympäri Pariisia.<ref>Micah nameAlpaugh: ''Non-Violence and the French Revolution: Political Demonstrations in Paris, 1787–1795'', s. 137–142. Cambridge University Press, 2015. [https://books.google.fi/books?id="EWB"_EqlBAAAQBAJ Google Books] {{en}}</ref> Tämän jälkeen hän johti lehtensä sivuilla girondisteihin kohdistettua hyökkäystä, joka huipentui 31. toukokuuta – 2. kesäkuuta 1793 [[Pariisin kansannousu 1793|Pariisin girondistivastaiseen kansannousuun]] ja sen yhteydessä girondistijohtajien erottamiseen kansalliskonventista. Tätä on pidetty hänen poliittisen uransa huippukohtana.<ref name="EWB" /><ref name="NFB" />