Ero sivun ”Jean-Paul Marat” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
laajennus |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Jean-paul marat 1.jpg|thumb|Jean-Paul Marat]]
'''Jean-Paul Marat''' [ʒɑ̃pɔl maʁa] ([[24. toukokuuta]] [[1743]] [[Boudry]], [[Sveitsi]] – [[13. heinäkuuta]] [[1793]] [[Pariisi]], [[Ranska]])<ref name="brit">Jean Vidalenc [https://www.britannica.com/biography/Jean-Paul-Marat Jean-Paul Marat] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 11.2.2019.</ref> oli sveitsiläissyntyinen ranskalainen poliitikko, toimittaja ja lääkäri. Hän oli [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] aikana radikaalien [[jakobiinit|jakobiinien]] ja [[vuoripuolue]]en näkyvä vaikuttaja, joka kiivaissa lehtikirjoituksissaan vaati edistämään vallankumousta ja puolustamaan kansan vapautta poliittisella terrorilla ja teloituksilla. [[Girondistit|Girondisteja]] kannattanut [[Charlotte Corday]] murhasi Marat’n vuonna 1793, minkä jälkeen häntä palvottiin jonkin aikaa vallankumouksen marttyyrina. Hänen henkilönpalvontansa lopetettiin [[Terrorin aika|terrorin ajan]] päätyttyä.
[[Tiedosto:Death of Marat by David.jpg|thumb|''[[Marat’n kuolema]]'', [[Jacques-Louis David]]in maalaus.]]▼
==Elämä==
===Ennen vallankumousta===
Marat’n isä Jean Paul Marat oli [[Sardinia]]n [[Cagliari]]sta kotoisin ollut käsityöläinen, joka muutti Sveitsiin ja kääntyi [[katolinen kirkko|katolilaisuudesta]] [[kalvinismi]]in. Hänen äitinsä Louise Cabrol oli sveitsiläinen protestantti, kotoisin [[Geneve]]stä.<ref name="brit1911">[[:s:en:1911 Encyclopædia Britannica/Marat, Jean Paul|Marat, Jean Paul]] {{en}} ''Encyclopædia Britannica'' (1911), Wikisource. Viitattu 11.2.2019.</ref> Perheen sukunimi kirjoitettiin alun perin muodossa ''Mara''.<ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbq/0458.html ''Nordisk familjebok'' (1912), s. 859–861] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 11.2.2018.</ref> Marat syntyi [[Neuchâtel]]in Boudryssa, jossa hän aloitti koulunkäyntinsä. Äitinsä kuoltua vuonna 1759 hän matkusti Ranskaan, opiskeli kahden vuoden ajan [[Bordeaux|Bordeaux’ssa]] yksityisopettajan johdolla ja asui vuodesta 1762 Pariisissa, jossa hän täydensi lääketieteen opintonsa.<ref name="brit1911" /><ref name="larousse1">[https://www.larousse.fr/archives/histoire_de_france/page/779 Marat (Jean-Paul)] {{fr}} ''Dictionnaire de l'Histoire de France'', s. 779, Encyclopédie Larousse. Viitattu 11.2.2019.</ref> Vuodesta 1765 Marat asui [[Lontoo]]ssa Englannissa, jossa hän harjoitti lääkärin ammattia ja julkaisi englanninkielisiä filosofisia teoksia. Vuosina 1777–1783 hän oli Ranskassa [[Kaarle X (Ranska)|Artois’n kreivin]], kuningas [[Ludvig XVI|Ludvig XVI:n]] nuoremman veljen (tuleva kuningas Kaarle X) henkivartijoiden lääkärinä ja piti samalla varakkaille potilaille suunnattua yksityisvastaanottoa.<ref name="brit" />
Vuonna 1773 Lontoossa ilmestyneessä esikoisteoksessaan ''Philosophical Essay on Man'' Marat puolusti näkemystä, jonka mukaan [[sielu]]n ja ruumiin suhde voitiin selittää [[fysiologia]]n keinoin, ”hermonesteen” avulla. Teos käännettiin myöhemmin myös ranskaksi. [[Voltaire]] pahastui siinä esitetystä kritiikistä [[Helvétius]]ta kohtaan.<ref name="brit1911" /> Vuonna 1780 Marat julkaisi Ranskassa rikoslainsäädäntöä käsitelleen teoksen ''Plan de législation criminelle'', jossa näkyi valistusfilosofien kuten [[Montesquieu]]n ja [[Jean-Jacques Rousseau]]n ajatusten vaikutus. Hän kävi kirjeenvaihtoa amerikkalaisen [[Benjamin Franklin]]in kanssa.<ref name="brit" /> Marat oli tunnettu harrastelijatiedemies, joka teki [[optiikka]]an, [[lämpöoppi]]in ja [[sähköoppi]]in liittyneitä tieteellisiä kokeita ja julkaisi selostuksia niistä.<ref name="brit" /><ref name="EWB">[https://www.encyclopedia.com/people/history/french-history-biographies/jean-paul-marat Jean Paul Marat] {{en}} ''Encyclopedia of World Biography'' (2004), Encyclopedia.com. Viitattu 11.2.2019.</ref> Hän jätti lääkärin ammatin vuonna 1783 keskittyäkseen tieteilijän uraansa. Rouenin kuninkaallinen akatemia palkisti samana vuonna hänen julkaisemansa sähköä käsitelleen artikkelin. Harmikseen häntä ei kuitenkaan valittu jäseneksi [[Ranskan tiedeakatemia]]an, minkä on arveltu katkeroittaneen häntä.<ref name="brit" /> Torjunta johtui siitä, että hän esitti [[fysiikka]]a koskevia erikoisia ja kritiikittömiä väitteitä uskoen kumonneensa [[Isaac Newton]]in teorioita.<ref name="NFB" /><ref name="brit" />
<blockquote>”Jos viisi- tai kuusisataa kaulaa olisi katkaistu heti, olisitte saaneet aikaan muutosta, vapautta ja onnea. Väärä [[humaanisuus]] on pidättänyt käsiänne; nyt miljoonat veljenne ovat kuoleman omat.”</blockquote>▼
Marat’n ensimmäinen poliittinen [[pamfletti]] oli vuonna 1774 julkaistu, brittiläiselle äänestäjäkunnalle suunnattu ''The Chains of Slavery'' (”Orjuuden kahleet”), jossa hän puolusti [[kansansuvereniteetti]]a ja tuomitsi kansan etuja vastaan juonittelevan Englannin monarkian ja hovin.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> [[Ranskan säätyjen yleiskokous 1789|Ranskan säätyjen yleiskokouksen]] alla vuoden 1789 alussa hän julkaisi poliittisen pamfletin ''Offrande à la patrie'' (”Uhri isänmaalle”), jossa hän vaikutti vielä uskovan, että Ranskan ongelmat voitaisiin ratkaista monarkian puitteissa. Jo muutamaa kuukautta myöhemmin hän muutti mielensä ja totesi, ettei hovi ollut kiinnostunut tavallisen kansan kärsimästä puutteesta. Hän julkaisi kesä- ja syyskuussa 1789 pamfletit ''La constitution'' ja ''Tableau des vices de la constitution d'Angleterre'', joista jälkimmäisessä hän tuomitsi ajatuksen brittiläistyylisen valtiosäännön säätämisestä Ranskaan, koska hänen mukaansa se jättäisi liikaa valtaa hallitsijalle.<ref name="brit" /><ref name="brit1911" />
===Vallankumouksellinen lehtimies ja poliitikko===
Vallankumouksen tuotua Ranskaan lehdistönvapauden Marat alkoi syyskuussa 1789 julkaista Pariisissa omaa sanomalehteään ''[[L’ami du peuple]]'' (”Kansan ystävä”), jonka painosmäärä oli noin 2 000 kappaletta. ”Yhdeksi pitkäksi pääkirjoitukseksi” luonnehditussa sensaationhakuisessa lehdessään hän kiihotti kansaa hovia, [[aateli]]sia ja rikkaita vastaan.<ref name="brit" /><ref name="larousse1" /> Marat’n mielestä itsevaltiuden päättymisestä huolimatta valta Ranskassa oli edelleen aristokratialla, joten köyhälistö saisi oikeutta vain uuden kansannousun avulla. Hänet itse tunnettiin kansanomaisesta esiintymisestään ja vaatimattomasta pukeutumisestaan.<ref name="EWB" /> Marat’n kirjoitukset hovista vaikuttivat lokakuussa 1789 tapahtuneeseen spontaaniin [[Naisten marssi Versailles’hin|kansanjoukkojen marssiin]] [[Versailles’n palatsi]]in, minkä seurauksena kuningasperhe pakotettiin muuttamaan Pariisiin.<ref name="brit" /> Vastavallankumouksen uhkaa pelännyt Marat kannatti jo varhain ajatusta vallankumouksellisesta terrorista, ja hän vaati [[Kuolemanrangaistus|kuolemanrangaistuksia]] johtaville vallankumouksen vihollisille. Heinäkuussa 1790 hän kirjoitti lehdessään:<ref name="brit" />
▲
Marat alkoi vaikuttaa Pariisin [[jakobiiniklubi]]n ja [[kordelieeriklubi]]n piireissä,<ref name="NFB" /> mutta pysytteli itsenäisenä ja erillään puolueista.<ref name="brit1911" /> Hän kääntyi vallankumouksen alkuvaiheen maltillisia johtajia kuten markiisi [[La Fayette]]a, [[Honoré Mirabeau]]ta ja [[Jean-Sylvain Bailly]]a vastaan. Hän sai paljon kannatusta alempien kansankerrosten parissa, mutta vallanpitäjät pitivät häntä vaarallisena ja yrittivät useasti vaientaa hänet.<ref name="EWB" /> Hän oli ensin kuukauden ajan vangittuna loka–marraskuussa 1789, ja joutui asumaan tammikuusta toukokuuhun 1790 maanpaossa Lontoossa arvosteltuaan ankarasti La Fayettea ja valtiovarainministeri [[Jacques Necker]]iä.<ref name="brit1911" /> Vangitsemismääräysten yhteydessä Marat meni useasti maan alle ja jatkoi lehtensä julkaisua palattuaan. ''L’ami du peuple'' lakkautettiin lyhyesti myös [[Marskentän verilöyly]]ä heinäkuussa 1791 seuranneen tukahduttamisreaktion yhteydessä.<ref name="alpha">[https://alphahistory.com/frenchrevolution/jean-paul-marat/ Jean Paul Marat] {{en}} Alphahistory.com. Viitattu 11.2.2019.</ref> Vuoteen 1791 mennessä Marat kääntyi kiihkeäksi tasavaltalaiseksi ja hän tuomitsi [[Ranskan perustuslakia säätävä kansalliskokous|kansalliskokouksen]] pyrkimykset säilyttää kuningas Ludvig XVI valtaistuimella.<ref name="brit" /> Marat oleskeli uudelleen Lontoossa joulukuusta 1791 huhtikuuhun 1792. Palattuaan hän tuomitsi julkisesti Ranskan sodanjulistuksen [[Habsburgien valtakunta|Itävallalle]] ja joutui jälleen piileskelemään elokuuhun saakka.<ref name="brit1911" />
Marat vaikutti taustalla elokuun 1792 [[Tuileries’n palatsin valtaus|Tuileries’n palatsin valtaukseen]], jonka seurauksena Ranskan monarkia kumottiin.<ref name="NFB" /> Hänet valittiin uuden [[Pariisin kommuuni (Ranskan vallankumous)|Pariisin kommuunin]] asettamaan pahamaineiseen ”valvontakomiteaan”,<ref name="larousse2">[http://www.larousse.fr/encyclopedie/personnage/Jean-Paul_Marat/131647 Jean-Paul Marat] {{fr}} Encyclopédie Larousse. Viitattu 11.2.2019.</ref> jonka tehtävä oli etsiä ja kitkeä vastavallankumouksellisia.{{lähde}} Pian tämän jälkeen tapahtuivat niin sanotut [[syyskuun murhat]] kun väkijoukot surmasivat Pariisin vankiloissa tuhansia vangittuja yläluokan ja papiston edustajia vallankumouksen vihollisina. Vaikka Marat’n ei tiedetä olleen suoraan vastuussa näistä tapahtumista, monet pitivät häntä syyllisenä joukkomurhiin, sillä hän oli yllyttänyt lehtikirjoituksissaan ihmisiä vastaavaan väkivaltaan.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Marat valittiin Pariisin edustajana uuteen parlamenttiin, [[kansalliskonventti]]in, jossa hän oli lähellä radikaalien tasavaltalaisten muodostamaa vuoripuoluetta. Hän kohosi yhdeksi konventin tunnetuimmista nimistä, joskin vuoripuolueen johtajat eivät halunneet antaa hänelle todellista valtaa. Hän puolusti konventissa sosiaalisia reformeja kuten [[Progressiivinen vero|progressiivista tuloveroa]], valtion ammattikouluja ja asepalveluksen lyhentämistä. Hän kannatti myös tilapäisen diktatorisen hallituksen perustamista [[Ranskan vallankumoussodat|vallankumoussodasta]] selviämiseksi.<ref name="brit" /> Muutamaa päivää [[Ranskan ensimmäinen tasavalta|tasavallan]] julistamisen jälkeen, 25. syyskuuta 1792, Marat muutti lehtensä nimeksi ''Journal de la république française'' (”Ranskan tasavallan lehti”).<ref name="brit1911" /> Hän äänesti konventissa Ludvig XVI:n kuolemantuomion puolesta.<ref name="larousse2" />
Keväällä 1793 Marat joutui vuoripuolueen ja sen kanssa kilpailleen maltillisemman puolueen, girondistien, välisen valtataistelun keskiöön. Girondistit vaativat kansalliskonventissa häntä vangittavaksi ja järjestivät hänet huhtikuussa 1793 syytetyksi hiljattain perustettuun [[Vallankumoustuomioistuin (Ranska)|vallankumoustuomioistuimeen]]. Marat puolusti itseään oikeudessa mestarillisella puheella ja tuomioistuin vapautti hänet syyttömänä lyhyen käsittelyn jälkeen 24. huhtikuuta.<ref name="brit" /><ref name="EWB" /> Tämän jälkeen hän johti lehtensä sivuilla girondisteihin kohdistettua hyökkäystä, joka huipentui 31. toukokuuta – 2. kesäkuuta 1793 [[Pariisin kansannousu 1793|Pariisin girondistivastaiseen kansannousuun]] ja sen yhteydessä girondistijohtajien erottamiseen kansalliskonventista. Tätä on pidetty hänen poliittisen uransa huippukohtana.<ref name="EWB" /><ref name="NFB" />
Jean-Paul Marat’n mukaan nimettiin vuonna 1921 [[neuvostoliitto]]lainen [[Marat (taistelulaiva)|taistelulaiva Marat]]. [[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] aikana alus sai takaisin alkuperäisen nimensä Petropavlovsk, kun vallankumoussankarien nimet menivät pois muodista ja isänmaallisuuteen viittaavat nimet palasivat.<ref>Parvilahti: ''Berijan tarhat'' II: Dudinka, "kovien kasvojen kaupunki", luku "Uusi suuntako?"</ref>▼
Marat teki kuolemanlistoja, joilta teloitettiin sekä syylliset että syyttömät.{{lähde}}
===Murha===
▲[[Tiedosto:Death of Marat by David.jpg|thumb|
Girondisteja kannattanut Charlotte Corday -niminen 24-vuotias [[normandia]]lainen nainen murhasi Marat’n tämän kotona Pariisissa 13. heinäkuuta 1793. Corday halusi kostaa girondisteihin kohdistetun vainon ja puhdistukset sekä ”vapauttaa” Ranskan hirviönä pitämästään miehestä. Ensimmäisellä yrittämällä häntä ei päästetty sisälle Rue de Cordelier -kadulla sijainneeseen Marat’n asuntoon, mutta hän palasi samana iltana Marat’lle osoitetun kirjeen kanssa väittäen tuovansa hyödyllisiä tietoja girondistien salahankkeista Normandian [[Caen]]issa.<ref name="alpha" /><ref name="EWB" /> Cordayn saapuessa Marat istui kylpyammeessa hoitamassa vaikeaa ja pitkäaikaista ihosairauttaan [[ihokeliakia]]a,<ref>{{Lehtiviite |Tekijä = Jelinek JE|Otsikko = Jean-Paul Marat: The differential diagnosis of his skin disease |Julkaisu = American Journal of Dermatopathology |vuosikerta = 1 |Numero = 3 |Sivut = 251–2 |Ajankohta = 1979 |Pmid = 396805 |Doi = 10.1097/00000372-197900130-00010 }}</ref> jonka hänen kerrotaan saaneen jouduttuaan vallankumouksen alkuaikoina piileskelemään Pariisin kellareissa ja viemäreissä. Corday saneli Marat’lle luettelon ”salaliittolaisista” Caenissa, ja Marat’n kirjoitettua nimet ylös Corday puukotti yllättäen häntä veitsellä rintaan.<ref name="brit1911" /> Marat’n ihosairaus oli yltynyt niin pahaksi, että hänen on sanottu olleen jo muutenkin kuolemaisillaan eikä hän kyennyt enää syömään kiinteää ruokaa.<ref name="alpha" />
Corday tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin neljä päivää Marat’n murhan jälkeen [[giljotiini]]lla. Niin rojalisteja kuin girondisteja teloitettiin väitetystä salaliitosta epäiltyinä. Tapahtuma kiihdytti siirtymistä niin sanottuun terrorin aikaan.<ref name="alpha" />
Marat oli siviiliavioliitossa Simone Évrard -nimisen naisen kanssa, jota kutsuttiin myöhemmin hänen leskekseen.<ref name="NFB" />
==Muistaminen==
Vuoripuolue teki Marat’sta välittömästi tämän kuoleman jälkeen palvotun marttyyrin. Hänen mukaansa nimettiin 21 Ranskan kaupunkia.<ref name="brit" /> Kansalliskonventti määräsi 4. marraskuuta 1793, että Marat tulisi uudelleenhaudata Pariisin [[Panthéon]]iin, mikä saatiin toteutettua vasta 21. syyskuuta 1794. Hänen rintakuvansa määrättiin marraskuussa 1793 sijoitettavaksi konventin istuntosaliin ja niitä sijoitettiin myös muihin Ranskan julkisiin rakennuksiin.<ref name="NFB" /> Pariisin [[place du Carrousel]]ille pystytettiin hänen muistokseen pyramidi, jossa säilytettiin hänen kylpyammettaan, veren tahrimaa kirjettä ja pikkuesineitä.{{lähde}} Terrorin ajan loputtua [[Thermidorin vallankaappaus|thermidorin vallankaappaukseen]] heinäkuussa 1794 Marat’n henkilönpalvonta vähitellen lopetettiin. Hänen jäännöksensä siirrettiin konventin 8. helmikuuta 1795 tekemällä uudella päätöksellä pois Panthéonista<ref name="NFB" /> ja ne haudattiin syrjäiseen Sainte-Genevièven hautausmaahan. Myös patsaat ja muistomerkit hävitettiin.<ref>Aubry, Octave: ''Ranskan suuri vallankumous'' II. Jakso "Epäonnistunut suojelija".</ref>
Marat’n ystävä, taidemaalari [[Jacques-Louis David]] maalasi vain muutamaa päivää hänen murhansa jälkeen maalauksen ''[[Marat’n kuolema]]'', jota pidetään mestariteoksena.<ref name="brit" />
▲
== Lähteet ==
Rivi 25 ⟶ 42:
== Aiheesta muualla ==
{{
*[http://www2.assemblee-nationale.fr/sycomore/fiche/(num_dept)/12321 Jean-Paul Marat] {{fr}} Ranskan kansalliskokous
{{AAKKOSTUS:Marat, Jean-Paul}}
Rivi 32 ⟶ 50:
[[Luokka:Ranskan suuren vallankumouksen henkilöt]]
[[Luokka:Ranskalaiset henkirikosten uhrit]]
[[Luokka:Ranskalaiset toimittajat]]
[[Luokka:Vuonna 1743 syntyneet]]
[[Luokka:Vuonna 1793 kuolleet]]
| |||