Ero sivun ”Maarianverijuuri” versioiden välillä

Maarianverijuurta esiintyy lähes koko Euroopassa pohjoisimpia alueita lukuun ottamatta. [[Skotlanti|Skotlannissa]] ja [[tammi|tammen]] pohjoisrajan pohjoispuolella Pohjoismaissa se on harvinainen. Pohjoisimmat kasvupaikat ovat [[Norja]]ssa [[Trondheim]]in tienoilla. Lännessä sitä tavataan myös [[Azorit|Azoreilla]] ja [[Kanariansaaret|Kanariansaarilla]] sekä etelässä Pohjois-Afrikassa [[Marokko|Marokossa]] ja [[Tunisia]]ssa. Idässä levinneisyysalue ulottuu vastaavalla ilmastovyöhykkeellä [[Himalaja]]n ja [[Altai (vuoristo)|Altain]]n vuoristojen länsireunoille.<ref name="Suuri kasvikirja" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://linnaeus.nrm.se/flora/di/rosa/agrim/agrieupv.jpg| Nimeke = Agrimonia eupatoria| Tekijä = Anderberg, Arne | Tiedostomuoto = | Selite = levinneisyyskartta| Julkaisu = Den virtuella floran| Ajankohta = 1999| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Naturhistoriska riksmuseet | Viitattu = 19.9.2008| Kieli = {{sv}}}}</ref>

Suomessa maarianverijuuri kasvaa Lounais-Suomen lehtoniityillä sekä muuten kuivahkoilla niityillä ja pientareilla. Se on [[kalkinsuosija]]. Se on Suomessa yleinen ja alkuperäinen [[Ahvenanmaa]]lla ja Varsinais-Suomessa, viimeksi mainitussakin lähinnä rannikolla. Rannikon lähellä se esiintyy idässä Helsingin tienoille ja pohjoisessa [[Rauma]]lle asti. Etelä-Suomen sisämaassa sitä tavataan harvinaisena lisäksi paikoin Satakunnassa, Etelä-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä sekä Etelä-Karjalassa Lappeenrannan ja Imatran tienoilla, yleensä seuduilta, joilla maanviljelysasutus on vanhaa. Sisämaassa maarianverijuuri on ilmeisesti [[muinaistulokas]]. Sitä on ehkä viljeltykin [[Rohdos|rohdokseksi]].<ref name="Retkeilykasvio" /><ref name="Suuri kasvikirja" /><ref>Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. {{Kasviatlas |lajin=Maarianverijuuren (''Agrimonia eupatoria'') |id=41774 }} Viitattu 29.01.2018.</ref>