Ero sivun ”Mauno Rosendal” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 69:
 
===Teoksen kirjoittaminen ja vastaanotto===
Opettajantoimi ja poliittinen toiminta veivät Rosendalin aikaa niin paljon, että sai sen ensimmäisen osan painokuntoon vasta syksyllä 1901. Kirja ilmestyi 1902. Sen ruotsinkielinen käännös ilmestyi 1903. Teos sai pääasiassa kiittäviä arvioita sekä herännäisyyden piiristä että sen ulkopuolelta. [[Uusi Suomi|Uudessa Suomettaressa]] kirjan arvosteli [[Yrjö Koskinen|Yrjö-Koskinen]] ja [[Päivälehti|Päivälehdessä]] Juhani Aho. Kummankin arvion sävy oli myönteinen. Yrjö-Koskinen katsoi kuitenkin [[Matthias Akiander]]in aineskokoelman nojalla, että että Rosendal yliarvioi Lapinlahden [[Telppäs-niityn ihme|Savojärvellä vuonna 1796]] ilmenneen hurmoskohtauksen merkitystä. Aho oli omassa arviossaan samalla kannalla. [[Vartija (lehti)|Vartijassa]] kirjoittanut kirkkohistorioitsija, [[piispa]] [[Herman Råbergh]] olisi odottanut [[pietismi]]n historiallisen taustan parempaa selvitystä.<ref>Oravala 1922, s.&nbsp;109–120, 131–134 ja Kares 1947, s.&nbsp;166–171</ref>
 
Historiateoksen toisen osan valmistelua haittasi Rosendalin karkotus maasta vuonna 1902 tammikuuhun 1905 asti. Mukaansa [[Uppsala]]an Rosendal sai kirjoitustyöhön tarvittavat kirjat ja lähdeaineistot. Toinen osa ulottuu vuoteen 1844 eli [[Evankelinen herätysliike|evankelisen suunnan]] eroon asti. Osa ilmestyi vihkoina, joista viimeinen julkaistiin 1911. Arvostelut olivat suopeita.<ref>Kares 1947, s.&nbsp;171–174</ref>