Ero sivun ”Eugen Schauman” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Tausta: kh |
→Jälkimaine: - elokuva- ja tv-esiintymiset omaksi osiokseen, lisätään viimeisin |
||
Rivi 89:
Eugen Schauman sai teolleen hyväksynnän niiltä suomalaisilta, jotka sortovuodet olivat vihastuttaneet.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=|Nimeke=Suuret Suomalaiset|Vuosi=2004|Selite=Yleisradiossa vuonna 2004 tehdyn Suuret Suomalaiset -äänestykseen perustuva kirja|Julkaisupaikka=Helsinki|Sivu=248|Julkaisija=Otava|Tunniste=ISBN 951-1-19538-7}}</ref> Ylioppilaat tekivät hänen haudalleen pyhiinvaelluksia ja käynnistivät keräyksen muistomerkin hankkimiseksi jo ennen ruumiin siirtämistä Porvooseen.<ref name="kultti">Marja Vuorinen: [http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=680 Uusmaalaisia henkilökultteja (kirja-arvostelu)] Agricolan kirja-arvostelut 25.2.2005. Viitattu 27.8.2012.</ref> Schaumanin kulttia ylläpidettiin varsinkin yliopiston [[Nylands Nation|Uusmaalaisessa osakunnassa]] ja [[Helsingin yliopiston ylioppilaskunta|ylioppilaskunta]] pystytti hänen haudalleen Porvooseen komean hautamuistomerkin.<ref name="KB" /> [[Valter Jung]]in suunnittelema muistomerkki valmistui vuonna 1910.<ref name="kuka" /> Myös Schaumanin alkuperäiselle hautapaikalle Malmin hautausmaalle pystytettiin [[Robert Stigell]]in suunnittelema muistomerkki, jossa kerrotaan hänen olleen haudattuna siihen 15.6.1904–4.5.1906.<ref>Marja Pehkonen: ''Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta'', s. 139–141. Helsingin kaupunginmuseo (Narinkka-sarja) 2008.</ref>
[[Jean Sibelius]] sävelsi hautajaismarssin ''[[In memoriam (Sibelius)|In memoriam]]'' Schaumanin muistoksi.<ref name="Sibelius">{{Verkkoviite | osoite = http://www.sibelius.fi/english/musiikki/ork_muita_inmemoriam.htm| nimeke = Other orchestral works / In Memoriam| julkaisija = Finnish Club of Helsinki| viitattu = 8.12.2017}}</ref>
Schaumanin veristä paitaa pidettiin vuosina 1907–1909 näytteillä [[Porvoon raatihuone]]ella [[Porvoon valtiopäivät|vuoden 1809 valtiopäiviä]] esittelevässä näyttelyssä. [[Toinen sortokausi|Toisen sortokauden]] alettua vaatteet palautettiin hänen isälleen, joka lähetti ne turvaan Tukholmaan. Vuodesta 1924 ne ovat olleet [[Kansallismuseo]]ssa.<ref name="kultti" /> Schaumanin henkilökulttiin liitettiin jopa hänen metsästyskoiransa, puhdasverinen [[englanninsetteri]] Lucas, josta tehtiin uskollisuuden symboli. Omistajaansa etsien harhaillut koira lopetettiin neljä päivää Schaumanin itsemurhan jälkeen ja jopa sen hautajaisista suunniteltiin kansallista surujuhlaa. Schaumania ja Lucasta esittävää valokuvaa myytiin postikortteina suuria määriä.<ref name="kuka" /><ref name="kultti" />
Rivi 101 ⟶ 96:
Murhapaikalle, nykyisen [[Valtioneuvoston linna]]n eli entisen Senaatinlinnan toisen kerroksen tasanteen seinään kiinnitettiin elokuussa 1933 presidentti [[P. E. Svinhufvud]]in aloitteesta kyltti, jossa lukee: ”Eugen Schauman – 19 16/6 04 – Se Pro Patria Dedit” ({{k-fi|”Antanut itsensä isänmaan puolesta”}}).<ref name="SVT" />
Helsingin [[Kulosaari|Kulosaareen]] kaupunginosan alkuperäiseen rakennussuunnitelmaan sisältyi Eugen Schaumanin katu, joka kulki Schaumanin entisen hiihtoladun paikkeilla. Koska tämä katu hävisi myöhemmässä asemakaavassa, nimettiin 1958 saaren eteläpään entinen Kluuvipuisto Eugen Schaumanin puistoksi.<ref>''Helsingin kadunnimet'', korjattu toinen painos, s. 198. Helsingin kaupunki 1981.</ref> Yleisradion [[Suuret suomalaiset]] -äänestyksessä vuonna 2004 Eugen Schauman äänestettiin kaikkien aikojen 34. suurimmaksi suomalaiseksi<ref>[http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/ehdokkaat/ehdokkaat.php?list=all&id=76]</ref>.
Eugen Schaumanin hahmo esiintyi kotimaisissa elokuvissa ''[[Kajastus]]'' (1930) ja ''[[Helmikuun manifesti (vuoden 1939 elokuva)|Helmikuun manifesti]]'' (1939), joissa molemmissa Schaumania esitti tämän sukulainen [[Runar Schauman]]. Myös vuonna 1976 ystävyyden ja yhteistyön hengessä ohjattu suomalais-neuvostoliittolainen elokuva ''[[Luottamus (elokuva)|Luottamus]]'' esitteli Schaumanin sekä suomalaisena isänmaanystävänä että tsarismin vastustajana. Luottamus-elokuvassa roolin esitti Runar Schaumanin poika [[Göran Schauman]]. Sittemmin on kiinnostus Eugen Schaumania kohtaan lisääntynyt. Esimerkkejä tästä ovat [[Seppo Zetterberg]]in kirjoittama elämäkerta ''Viisi laukausta senaatissa – Eugen Schaumanin elämä ja teko'' (1986) sekä [[Åke Lindman]]in sen pohjalta ohjaama televisiodraama ''[[Viisi laukausta senaatissa]]'' (''Fem skott i senaten'', 1992). Yleisradion [[Suuret suomalaiset]] -äänestyksessä vuonna 2004 Eugen Schauman äänestettiin kaikkien aikojen 34. suurimmaksi suomalaiseksi<ref>[http://www.yle.fi/suuretsuomalaiset/ehdokkaat/ehdokkaat.php?list=all&id=76]</ref>.▼
Schaumanin merkitys historiassa jakaa kuitenkin mielipiteitä. Kesällä 2004, jolloin Bobrikovin murhasta oli kulunut sata vuotta, [[pääministeri]] [[Matti Vanhanen]] tuomitsi teon nimittäen Schaumania [[Terrorismi|terroristiksi]]. Hänen mukaansa Bobrikovin murhan kaltaisia tapahtumia ei ole soveliasta juhlia [[Terrorismin vastainen sota|terrorismin vastaisen sodan]] aikakautena.<ref>{{Lehtiviite | Otsikko = Bobrikovin murha kuohutti Suomea sata vuotta sitten. | Julkaisu = Helsingin sanomat | Vuosi = 15.6.2004 }}</ref> Lausunnosta heräsi keskustelu, jossa Matti Vanhasen kanssa samaa mieltä oli rauhan- ja konfliktintutkimuslaitoksen amanuenssi Unto Vesa.<ref>[http://www.mil.fi/ruotuvaki/index.dsp%3Fpid%3D5438?action=read_page&pid=69&aid=1098 Ruotuväki 8/2006], Joonas Nordman: "Pahat pojat ja tytöt".</ref>
===Populaarikulttuurissa===
▲Eugen Schaumanin hahmo
== Lähteet ==
| |||