Wikipedia

Ero sivun ”Auschwitz” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hartz (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
37 257 muokkausta
+hae
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 163 muokkausta
p fix
Rivi 31:
[[Kuva:Arbeit macht frei.jpg|thumb|Ykkösleirin pääportti kuuluisine Arbeit macht frei (”työ vapauttaa") -kyltteineen.]]
 
Auschwitzin leirikompleksin ensimmäinen johtaja oli komendantti [[Rudolf Höss]], jonka Himmler nimitti päälliköksi toukokuussa 1940. Hänen aloitteestaan leirin portille kiinnitettiin iskulause ”[[Arbeit macht frei|työ tekee vapaaksi]]”, joka komeili myös joidenkin muiden keskitysleirien porteilla. Höss johti SS-valvontajoukkoja, oli vastuussa leirin turvallisuudesta ja hoiti sen kaikkia sisäisiä asioita.<ref>Steinbacher 2008, s. 30–31.</ref> Marraskuussa 1943 Hössin tilalle komentajaksi nimettiin [[Arthur Liebehenschel]]. Toukokuussa 1944 komentajaksi tuli [[Richard Baer]], joka oli leirin johtaja sen hylkäämiseen asti tammikuussa 1945.<ref name="encyclopedia-auschwitz">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10005189 | Nimeke = Auschwitz | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisu = Holocaust Encyclopedia | Julkaisija = United States Holocaust Memorial Museum | Viitattu = 27.7.2017 }}</ref> Auschwitz-Birkenaun päällikköinä sen ollessa itsenäinen leiri marraskuun 1943 ja marraskuun 1944 välillä olivat [[Friedrich Hartjenstein]] ja [[Josef Kramer]]. Monowitzin leirin päällikkö marraskuusta 1943 tammikuuhun 1945 oli [[Heinrich Schwarz]].<ref name="encyclopedia-auschwitz" />
 
Auschwitzin organisaatio oli samanlainen kuin muissakin leireissä. Esikuntaa johti komendantin adjutantti, ja se oli vastuussa SS-henkilöstöasioista, kirjeenvaihdosta ja sotilaiden asevarustuksesta. Osasto II oli poliittinen osasto, joka edusti [[Gestapo]]a ja rikospoliisia sekä vastasi esimerkiksi vankien kuulustelusta. Osasto III:n tehtäviin kuului internointileirin johtaminen ja työvoiman hankinta. Osasto IV oli hallinto-osasto, osasto V lääkärit ja muut lääkintähenkilöstö, ja osasto VI:lle kuuluivat huoltotehtävät, koulutus ja sotilaista huolehtiminen.<ref>Steinbacher 2008, s. 31–34.</ref>
Rivi 81:
[[Kuva:Birkenau Jewish mothers and their children walking to the gas chambers.jpg|thumb|Äitejä ja lapsia matkalla kaasukammioon]]
 
Ensimmäinen väliaikainen kaasukammio otettiin käyttöön alkuvuonna 1942. Toukokuussa käytössä oli kaksi kaasukammiota, ”bunkkeri 1” ja ”bunkkeri 2”, joissa murhattiin vankeja kevääseen 1943 saakka.<ref name="Steinb101">Steinbacher 2008, s. 101–103.</ref>
 
Vangit tuotiin paikalle ahtaissa tavarajunissa ja luokiteltiin työkykyisiksi tai työkyvyttömiksi. Työkyvyttömiksi luokitellut kävelytettiin ilmatiiviisiin kaasukammiobunkkereihin, missä heidät kaasutettiin Zyklon B:llä kuoliaaksi. Ruumiit vietiin pääleirin krematorioon tai heitettiin läheisiin joukkohautoihin.<ref>Steinbacher 2008,name="Steinb101" s. 101–103.</ref> Pakkotyö oli vain hitaampi kuolema, sillä siihen määrätyt yleensä kuolivat muutamassa kuukaudessa.<ref>Steinbacher 2008, s. 66–67.</ref>
 
Kesän 1942 jälkeen Birkenauhun alettiin rakentaa uusia krematorioita, ja seuraavana kesänä krematorioita oli rakennettu jo viisi. Molempien leirien krematorioiden polttokapasiteetti oli ne rakentaneen yhtiön mukaan 4756 ruumista päivässä. Maan päällä oli ruumiidenpolttohuone, ja kellarissa pukuhuone, kaasukammio ja ruumiskellari. Pukuhuoneeseen johtavassa portaikossa roikkui kyltti, joka neuvoi tulijoille eri kielillä tien ”kylpyyn” ja ”desinfiointitiloihin”. Erilaisilla järjestelyillä yritettiin vakuuttaa vangit siitä, että heidät vain puhdistettaisiin, minkä jälkeen he saisivat tavaransa takaisin. Joissain kaasukammioissa oli valesuihkut. Kaasu johdettiin suurimpien krematorioiden huoneisiin neljän onton erityispylvään kautta, jotka näyttivät tukipylväiltä ja kulkivat katon läpi. SS-miehet kaatoivat myrkyn katolta tai seinien aukoista sisään ja sulkivat aukot sementtilevyillä. Oven kurkistusaukosta SS-lääkärit tarkkailivat kuolemista, joka saattoi kestää yli 20 minuuttia. Kun uhrit olivat kuolleet, tuulettimet poistivat myrkkykaasun, tai ulkoilmaan johtavat ovet avattiin.<ref>Steinbacher 2008, s. 103–106.</ref>
Rivi 103:
Nykykäsityksen mukaan Auschwitzissa surmattiin vähintään 1,1 miljoonaa ihmistä, mahdollisesti jopa 1,5 miljoonaa. Auschwitzissa murhattiin noin 960&nbsp;000 juutalaista, mikä on noin 90&nbsp;prosenttia kaikista murhatuista. Heistä Unkarista tuli 438&nbsp;000, Puolasta 300&nbsp;000, Ranskasta 69&nbsp;000, Alankomaista 60&nbsp;000, Kreikasta 55&nbsp;000, Böömistä ja Määristä 46&nbsp;000, Slovakiasta 27&nbsp;000, Belgiasta 25&nbsp;000, Saksasta 23&nbsp;000, Kroatiasta 10&nbsp;000, Italiasta 6&nbsp;000, Valko-Venäjältä 6&nbsp;000, Itävallasta 1&nbsp;600 ja Norjasta 700. Juutalaisten lisäksi Auschwitzissa tapettiin 70&nbsp;000 – 75&nbsp;000 ei-juutalaista puolalaista, 21&nbsp;000 mustalaista, 15&nbsp;000 puna-armeijan sotavankia ja 10&nbsp;000 – 15&nbsp;000 muiden kansojen edustajia. Noin 200&nbsp;000 muuta vankia kuoli nälkään, sairauksiin ja epäinhimillisiin työoloihin.<ref name=uhrit />
 
Tarkan uhrimäärän selvittäminen on monimutkaista useasta syystä. Leiri-SS rekisteröi ja numeroi vain pienen määrän vangeista: vankinumeron sai vain noin 400&nbsp;000 eri kansallisuuksiin kuulunutta vankia, joista puolet oli juutalaisia. Teloitusten uhreista ei pidetty kirjaa, ja vuonna 1941 perustetun leiriväestörekisterin kuolinkirjat sisältävät vain 69 &nbsp;000 nimeä. Työkyvyttömiksi luokitellut ja leiriin teloitettavaksi kuljetetut vangit ([[puna-armeija]]n sotavangit, pikaoikeudessa tuomitut ja muiden leirien vangit) tapettiin kirjoihin viemättä.<ref name=uhrit>Steinbacher 2008, s. 136–139.</ref>
 
Pian leirin vapauttamisen jälkeen Auschwitzin uhrien määrästä liikkui hyvin vaihtelevia tietoja alle miljoonasta yli kuuteen miljoonaan. Uhrien määrä on pystytty laskemaan tarkemmin vasta myöhemmin erilaisista dokumenteista. Näitä ovat esimerkiksi karkotettujen juutalaisten saapumislistojen kopioiden palaset, joista käy ilmi tuhoamiskuljetusten päivämääriä ja lähtöpaikkakuntia. Muita dokumentteja ovat Tesch und Stabenow -firman Zyklon B:n toimituslomakkeet, leiri-SS:n Berliinin viranomaisille lähettämät ilmoitukset, eloon jääneiden hahmotelmat ja piirustukset, erikoiskommandon vankien tekemät muistiinpanot sekä vankien alkuperämaiden viranomaisten kanssa käyty kirjeenvaihto, johon on dokumentoitu kuljetusten valmistelu, juna-aikataulut sekä juutalaisten määrät ja tarkat nimilistat.<ref name=uhrit /> Auschwitz-Birkenaun muistopaikka piti kiinni neljän miljoonan uhrin lukumäärästä aina 1990-luvun alkuun saakka, kunnes se otti käyttöön uusimman arvion 1,1 miljoonasta uhrista.<ref name=uhrit />
Rivi 123:
=== Purkaminen ja evakuointi ===
 
Kun [[puna-armeija]] oli heinäkuussa 1944 enää 200 kilometrin päässä Auschwitzista, saksalaiset alkoivat purkaa leiriä järjestelmällisesti. Tuhansia vankeja, henkilökohtaista omaisuutta sekä rakennus- ja asennusmateriaalia kuljetettiin länteen kesän 1944 ja tammikuun 1945 välisenä aikana. Syksyyn 1944 mennessä puolet 155&nbsp;000 vangista oli kuljetettu läntisiin keskitysleireihin, missä monet heistä kuolivat, yhtenä heistä [[Anne Frank]]. Purkutöiden aikana leirin päärutiinit jatkuivat kuitenkin ennallaan.<ref>Steinbacher 2008, s. 127.</ref>
 
Vankien muodostama [[sonderkommando]] kapinoi lokakuussa 1944. Vaikka kapina epäonnistui ja sadat kapinoitsijat teloitettiin, vankien onnistui surmata kolme vartijaa, räjäyttää krematorio IV:n ja salakuljettaa leiristä neljä valokuvaa.<ref>Steinbacher 2008, s. 124–125.</ref>
Rivi 149:
[[Kuva:Img2179-1.jpg|thumb|Auschwitzin uhrien kenkiä Auschwitz-Birkenau-museossa.]]
 
Nykyään Auschwitz toimii museona. Vuonna 2016 paikalla kävi yli kaksi miljoonaa vierailijaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://auschwitz.org/en/museum/news/over-2-million-visitors-at-the-auschwitz-memorial-in-2016,1232.html | Nimeke = Over 2 million visitors at the Auschwitz Memorial in 2016 | Tekijä = | Ajankohta = 1.2.2017 | Julkaisija = Państwowe Muzeum Auschwitz-Birkenau | Viitattu = 20.7.2017 }}</ref>
 
[[Yad Vashem]]in holokaustimuseossa [[Israel]]issa on Auschwitz-albumi, 193 valokuvan kokoelma Auschwitzista. Kuvat ovat ainoita kuvallisia todisteita Auschwitz-Birkenaun tuhoamisprosessista. Kuvien ottajat olivat todennäköisesti SS-miehiä, jotka olivat vastuussa tunnistuskorttien kuvien ottamisesta leirillä.<ref>[http://www.yadvashem.org/yv/en/exhibitions/album_auschwitz/index.asp The Auschwitz Album] Yad Vashem</ref>
 
== Lähteet ==
* {{ Kirjaviite | Tekijä=Steinbacher, Sybille | Nimeke=Auschwitz: Lyhyt historia | Selite= (Auschwitz: Geschichte und Nachgeschichte, 2004.) | Suomentaja = Kauko, Tuomas | Julkaisupaikka= | Julkaisija=Like | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-952-01-0081-0 }}
 
===Viitteet===
Rivi 163:
* {{Kirjaviite | Tekijä=Borowski, Tadeusz | Nimeke=Kotimme Auschwitz | Selite=Valikoima kertomuskokoelmasta Byliśmy w Oświęcimiu, 1946. Toimittanut ja puolan kielestä suomentanut Martti Puukko | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Like | Vuosi=2005 | Tunniste=ISBN 952-471-488-4}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Fenelon, Fania | Nimeke=Auschwitzin tyttöorkesteri | Selite=(Sursis pour l’orchestre, 1976.) Koonnut Marcelle Routier. Suomentanut Pertti Kuisma. 3. painos (1. painos 1981) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Fenix-Kustannus | Vuosi=2010 | Tunniste=ISBN 978-951-862-187-7}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Holden, Wendy | Nimeke = Äidiksi keskitysleirillä: kolme selviytymistarinaa | Vuosi = 2015 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva | Suomentaja = Soro, Maikki | Tunniste = ISBN 9789523121942 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Höss, Rudolf | Nimeke=Auschwitzin komendantti: Omaelämäkerta | Selite=(Kommandant in Auschwitz: Autobiographische Aufzeichnungen, 1958.) Johdanto ja selitykset: Martin Broszat. Suomentanut Reijo Wilenius. 3. painos (1. painos 1959) | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Tammi | Vuosi=2007 | Tunniste=ISBN 978-951-31-3914-8}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kielar, Wieslaw | Nimeke=Anus mundi: Auschwitzin vanki n:o 290 | Selite=(Anus mundi, 1966.) Saksankielisestä teoksesta Anus mundi: Fünf Jahre Auschwitz suomentanut Taisto Nieminen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Kirjayhtymä | Vuosi=1979 | Tunniste=ISBN 951-26-1714-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Koren, Yehuda & Negev, Eilat | Nimeke = Auschwitzin seitsemän kääpiötä: Ovitzin perheen selviytymistarina | Vuosi = 2017 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva | Suomentaja = Talvitie, Jyrki K. | Tunniste = ISBN 9789523124158 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Lang, Hans-Joachim | Nimeke = Parakki 10: naiset Auschwitzin koe-eläiminä | Vuosi = 2013 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva | Suomentaja = Soro, Maikki | Tunniste = ISBN 9789524927116 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä = Pilecki, Witold | Nimeke = Vapaaehtoisena Auschwitziin: vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina | Vuosi = 2016 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Minerva | Suomentaja = Soro, Maikki | Tunniste = ISBN 9789523122574 }}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Pogožev, Andrei | Nimeke=Pako Auschwitzista: Neuvostosotilaan tarina | Selite=Englanninkielisestä laitoksesta Escape from Auschwitz (2007) suomentanut Pirjo Lintuniemi | Julkaisupaikka=Helsinki Jyväskylä | Julkaisija=Minerva | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-952-492-172-5}}
* {{Kirjaviite | Tekijä=Venezia, Shlomo | Nimeke=Sonderkommando: Tarinani Auschwitzista | Selite=(Sonderkommando: Dans l’enfer des chambres à gaz, 2007.) Shlomo Venezia Béatrice Prasquierin haastattelemana. Suomentanut Lotta Toivanen | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Like | Vuosi=2008 | Tunniste=ISBN 978-952-01-0059-9}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Auschwitz”