Ero sivun ”Alexander Mackenzie (tutkimusmatkailija)” versioiden välillä

'''Sir Alexander Mackenzie''' ({{k-gd|Alasdair MacCoinnich}}; [[1764]] -– [[12. maaliskuuta]], [[1820]]) oli kanadanskotlantilainen [[Luettelo tutkimusmatkailijoista|tutkimusmatkailija]]. Hänen uskotaan ensimmäisenä ylittäneen Pohjois-Amerikan mantereen sen leveyssuunnassa.<ref name = beazley>{{Kirjaviite | Tekijä = Salonen, Lippo & Salonen, Sirkka (suom.) & Väänänen, Juha (toim.) | Nimeke =Kuka teki mitä, Kuvitettu elämäkerrallinen hakuteos | Vuosi =1986 | Luku = Mackenzie, Alexander | Sivu =162 | Selite = Alkuteos Howat, Gerald & Wallis, Frank (toim.): ''Who Did What? Mitchell Beazley Illustrated Biographical Dictionary''. Mitchell Beazley 1985 | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Suuri Suomalainen Kirjakerho | Tunniste = ISBN 951-643-251-4 }}</ref>

Hän matkusti takaisin [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniaan]] 1791 opiskelemaan maanmittauksen uusia keksintöjä, joilla määriteltiin [[pituuspiiri]]. Seuraavana vuonna palattuaan takaisin Kanadaan hän perusti uuden tutkimusryhmän löytämään reittiä Tyynellemerelle. Mackenzie lähti [[Fort Fork]]istä mukanaan ranskalaiset ''[[Coureur des bois]]'' (turkiskauppias) ja intiaanioppaat. He seurasivat [[Peace|Peacejokea]] alavirtaan ja löysivät sen yhtymäkohdan [[Fraser|Fraserjokeen]]. Paikalliset intiaanit varoittivat häntä joen alajuoksun läpipääsemättömistä koskista ja vihamielisistä intiaaniheimoista. <ref>[http://www.bcgrizzlytours.com/mackenzie.htm Journey of Sir Alexander Mackenzie -– Bella Coola Grizzly Tours -– Mackenzie Heritage Trail, BC]</ref> Häntä kehotettiin kulkemaan useasti käytettyä kauppareittiä [[West Road River|West Road jokea]] ylävirtaan, ylittämään [[Rannikkovuoret]] ja alavirtaan [[Bella Coola River|Bella Coola jokea]] merelle saakka. Hän noudatti neuvoa ja saavutti rannikon 20. heinäkuuta 1793 (paikassa, jossa sijaitsee nykyinen [[Bella Coola]]n kylä, [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläisessä Kolumbiassa]]) [[North Bentinck Arm]] nimisessä [[vuono]]ssa. Hän olisi halunnut jatkaa matkaa saavuttaakseen avoimen meren, mutta [[Bella coolat|Nuxalk]]-intiaanien hyökkäykset tekivät tämän mahdottomaksi ja hän kääntyi paluumatkalle. Matka teki hänestä ensimmäisen eurooppalaisen, joka ylitti [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikan]] mantereen [[Meksiko]]n pohjoispuolella. Tutkimusmatkailija [[George Vancouver]]in laiva oli vieraillut Bella Coolan paikalla vain 48&nbsp; päivää aikaisemmin. Ennen paluumatkaansa Mackenzie jätti matkansa läntisimpään kohteeseen ([[Dean Channel]]) (22 heinäkuuta 1793) punaväristä ja karhun ihrasta valmistetulla maalilla kirjoitetun viestin: ''Alexander Mackenzie from Canada, by land, the twenty-second of July, one thousand seven hundred and ninety-three!'' ({{k-fi|Alexander Mackenzie Kanadasta, maateitse, 22. heinäkuuta 1793!}}). Hän kääntyi paluumatkalle Kanadaan. <ref name="Morton">{{Cite book | last =Morton | first =Arthur S | coauthors = (Lewis G Thomas) | title =A History of the Canadian West to 1870-711870–71 | place=Toronto | publisher =University of Toronto Press | year =1973 | origyear=1939 | location =Toronto | edition =2nd ed | isbn = 0-8020-4033-0}}</ref> Lohkareessa veden äärellä Dean Channellissa on edelleen kaiverrettuna samantyyliset sanat, jotka myöhemmät tutkimusmatkailijat ovat kaivertaneet pysyvästi. Paikalla on nykyään [[Sir Alexander Mackenzie Provincial Park]] -luonnonpuisto.

Mackenzie lyötiin ritariksi vuonna 1802 saavutuksistaan, ja hän toimi [[Ala-Kanada]]n parlamentissa vuosina 1804-18081804–1808. Vuonna 1812 hän meni naimisiin ja palasi kotimaahansa Skotlantiin. Mackenzie kuoli vuonna 1820 munuaissairauteen ([[Brightin tauti]]). Hänet on haudattu [[Avoch]]in kylään, [[Black Isle (Skotlanti)|Black Isle]]n alueelle, [[Ross and Cromarty]]yn.