Wikipedia

Ero sivun ”Katolinen kirkko” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Hylättiin viimeisin tekstimuutos sotkemisena (tehnyt 83.148.248.12) ja palautettiin versio 17851934, jonka on tehnyt Virtuus
muutamia lisähuomioita, yritetty tehdä tekstistä tietokirjamaisempaa
Rivi 24:
Katolinen kirkko katsoo olevansa se kirkko, jonka [[Jeesus Kristus]] itse perusti, ja joka ei ole koskaan menettänyt ykseyttään, vaikka muita kirkkokuntia on syntynyt eroamalla sen yhteydestä. Kirkon opetuksen mukaan kirkon piispat ovat [[Apostoli|apostolien]] seuraajia ja Paavi eli [[Rooman piispa]] on apostoli [[Pietari (apostoli)|Pietarin]] seuraaja. Paavi ja hänen hallintonsa, [[Pyhä istuin]] sijaitsevat Roomassa [[Vatikaanivaltio|Vatikaanivaltiossa]].
 
Katolinen kirkko tunnustaa [[Ortodoksinen kirkko|Ortodoksisetortodoksiset]] ja [[Orientaaliortodoksiset kirkot|Orientaaliortodoksisetorientaaliortodoksiset]] kirkot todellisiksi kirkoiksi, koska niillä on katolisen kirkon mukaan [[apostolinen suksessio]] ja [[sakramentit]]. Katolinen kirkko ei sen sijaan tunnusta kirkoiksi siitä 1500-luvun uskonpuhdistuksen aikana irroneita yhteisöjä (esim. [[Luterilaisuus|luterilaista]] kirkkoa) vaan kutsuu niitä "kristillisiksi yhteisöiksi". Luterilaisilta kirkoilta puuttuu katolisen kirkon mukaan apostolinen suksessio, pappeus ja tästä syystä myös oikea ja pätevä ehtoollinen.
 
== Historia ==
Rivi 38:
Katolinen kirkko katsoo olevansa se kirkko, jonka [[Jeesus Kristus]] itse perusti, ja joka ei ole koskaan menettänyt ykseyttään, vaikka muita kirkkokuntia on syntynyt eroamalla sen yhteydestä. Jo ensimmäisellä vuosituhannella muusta kristikunnasta erosivat eräät [[Nestoriolaisuus |nestoriolaiset]] ja [[Monofysitismi|monofysiittiset]] kirkot, muun muassa Egyptin [[koptilainen kirkko]]. Vuonna 1054 katolinen ja ortodoksinen kirkko erosivat toisistaan pääasiassa erään [[Pyhä Henki|Pyhää Henkeä]] koskevan oppiriidan (''[[filioque]]'') vuoksi. [[Protestanttisuus|Protestanttiset kirkot]] erosivat katolisesta kirkosta [[Uskonpuhdistus|reformaation]] aikana, vuodesta 1517 lähtien.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.catholic.fi/soc/csc/pilari.html | Nimeke=Tulen patsas, totuuden pylväs, Katsaus katoliseen uskoon | Julkaisija=Katolinen kirkko Suomessa | Viitattu=05.11.2007}}</ref>
 
Katolisella kirkolla on näistä kirkoista parhaat yhteydet ortodoksiseen kirkkoon, jonka kanssa oppierot ovat vähäisiä. Erot 1500-luvulta eteenpäin eronneisiin ”kristillisiin yhteisöihin”, kuten [[Luterilainen kirkko|luterilaiseen kirkkoon]] ovat suurempia, koska niillä ei muun muassa katolisen opin mukaan ole vihkimyksen sakramentissa [[Apostolinen suksessio|apostolista seuraantoa]], eivätkä ne siten ole katolisen kirkon näkemyksen mukaan voineet säilyttää täydellistä [[Ehtoollinen|eukaristian]] salaisuuden todellisuutta. Protestanttisilta liikkeiltä puuttuu lisäksi sakramentaalinen pappeus.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.catholic.fi/docs/cdf_070710.htm | Nimeke=Vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita on esitetty tietyistä kirkkoon liittyvistä opinkohdista | Julkaisija=Uskonopin kongregaatio | Viitattu=05.11.2007}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Paavi+Protestantit+ja+ortodoksit+vajavaisia/1135228614953 | Nimeke=Paavi: Protestantit ja ortodoksit vajavaisia | Julkaisu=Helsingin Sanomat | Ajankohta=10.7.2007 | Viitattu=18.8.2010}}</ref> Kuitenkin ekumenian avulla on löydetty yhteisiä näkemyksiä keskeisistäkin uskonkysymyksistä kuten [[Vanhurskaus|vanhurskauttamisesta.]]<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ekumenia.fi/etusivu/ajankohtaista_-_aktuellt/yhteinen_julistus_vanhurskauttamisopista_10_vuotta/|nimeke=Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista 10 vuotta|julkaisu=www.ekumenia.fi|viitattu=2019-01-28|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
 
Katolinen kirkko on yhtenäinen verrattuna protestanttisiin kirkkoihin, ortodoksiseen kirkkoon tai [[Orientaaliortodoksinen kirkko|orientaaliortodoksiseen kirkkoon]]. Yksi keskeisimpiä ajatuksia katoliselle kirkolle on ajatus siitä, että Jeesus uskoi apostoli [[Pietari (apostoli)|Pietarille]] kirkon ylimmän esipaimenen tehtävän, jota paavi tämän seuraajana hoitaa. <ref>{{Raamatunpaikka|Matt. 16:18}}</ref> Kirkon ykseyden tärkeimpänä takaajana on tämän vuoksi [[paavi]]. Vuonna 1870 [[Vatikaanin ensimmäinen kirkolliskokous|Vatikaanin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa]] [[Paavin erehtymättömyys|paavi julistettiin erehtymättömäksi]], kun hän puhuu viran puolesta (''[[ex cathedra]]'') uskon tai moraalin asioista. Kirkon oppi, seitsemän [[sakramentti]]a ja hallinto ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. [[Liturgia]]n eli jumalanpalvelustoimituksen luonne kuitenkin vaihtelee maantieteellisesti, ja [[Katoliset riitukset (liturgia)|latinalaista jumalanpalvelusjärjestystä]] eli riitusta käyttävien paikalliskirkkojen lisäksi katoliseen kirkkoon kuuluu 22 [[Idän katoliset kirkot|idän katolista osakirkkoa]], joiden hengellinen perintö, kirkkojärjestys ja liturginen elämä ovat pitkälti samankaltaisia [[Ortodoksisuus|ortodoksisen kirkon]] kanssa.
Rivi 54:
 
Katolisen kirkon [[katekismus]] on arvovaltaisin esitys kirkon uskosta ja opetuksesta.
Suomenkielinen katolisen kirkon katekismus saatiin käännettyä loppuun vuonna 2005 ja se löytyy kokonaisuudessaan netistä [httpinternetistä.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://katolinen.fi/?page_idkatolisen-kirkon-katekismus/|nimeke=7279Katolisen Suomenkirkon katolisenkatekismus|julkaisu=Katolinen kirkonkirkko kotisivuilta].Suomessa|viitattu=2019-01-28|ietf-kielikoodi=fi}}</ref>
=== Uskontunnustus ===
Katolisella kirkolla on muita kirkkokuntia enemmän opinkappaleita eli dogmeja (yhteensä 358) mutta kaksi uskon päätotuutta ovat koko katolisen uskon, kuten muidenkin kristillisten kirkkokuntien uskon perusta:
Rivi 62:
2) Jeesus, Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen, eli maan päällä, kärsi ja kuoli täydellisenä uhrilahjana kaikkien ihmisen syntien sovittamiseksi ja nousi ylös kuolleista kuolemastaan kolmantena päivänä.<ref>http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view.php?religionId=15 ja http://katolinen.fi/?page_id=5402</ref>
 
Kaikki kirkon opinkappaleet ovat muuttumattomia, mutta muutosta voi tapahtua niiden ymmärtämisessä ja kirkollisessa merkittävyydessä.<ref>Catholic Encyclopedia 2007</ref>
 
'''[[Apostolinen uskontunnustus]]'''<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://katolinen.fi/uskontunnustus/|nimeke=Uskontunnustus|tekijä=|julkaisu=evl.fi|ajankohta=|julkaisija=|viitattu=2019-01-28|ietf-kielikoodi=fi-FI}}</ref>''':'''
'''[[Apostolinen uskontunnustus]]:'''
 
Minä uskon Jumalaan,
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen, pyhän [[Katolisuus|katolisen]] kirkon, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.[http://katolinen.fi/?page_id=5428]
 
Isään, Kaikkivaltiaaseen,
 
taivaan ja maan Luojaan,
 
ja Jeesukseen Kristukseen,
 
Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme,
 
joka sikisi Pyhästä Hengestä,
 
syntyi neitsyt Mariasta,
 
kärsi Pontius Pilatuksen aikana,
 
ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
 
astui alas tuonelaan,
 
nousi kolmantena päivänä kuolleista,
 
astui ylös taivaisiin,
 
istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella
 
ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
 
ja Pyhään Henkeen,
 
pyhän yhteisen seurakunnan,
 
pyhäin yhteyden,
 
syntien anteeksiantamisen,
 
ruumiin ylösnousemisen
 
ja iankaikkisen elämän.
 
 
=== '''Oppi kirkosta ==='''▼
 
▲=== Oppi kirkosta ===
Kirkko on kaikessa moninaisuudessaan yksi alkuperänsä, perustajansa ja sielunsa kautta.<ref>Katolisen kirkon katekismus, #813</ref> Seuraavat näkyvät yhteyden siteet varmistavat kirkon yhteyden:
* Yhdenyhden ja saman uskon tunnustaminen
* yhteisen jumalanpalveluksen ja sakramenttien vietto ja hyvin tärkeänä
* '''usko apostoliseen suksessioon''' eli siihen, että Jeesus asetti opetuslapsensa Pietarin johtamaan seuraajiaan ja toimimaan sijaisenaan ja että ensimmäisen Rooman piispan eli siis Pietarin jälkeen nimitettiin aina alkukirkosta lähtien seuraava tähän tehtävään.<ref>Katolisen kirkon katekismus, #815</ref> Paavius on kirkon ylin opetusvirka ja paavi voi halutessaan julistaa koko kirkkoa sitovia dogmeja. <ref>Komulainen 2005, sivu 49</ref>
 
lainausLainaus katolisen kirkon katekismus #kohdasta 823:
 
''"Kirkko on uskon silmin nähtynä horjumattomasti pyhä. Sillä Kristus, Jumalan Poika, jota Isän ja Hengen kanssa ylistetään sanoilla ’Sinä yksin olet pyhä’, rakasti kirkkoa kuten morsiantaan ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä pyhittääkseen sen; hän yhdisti sen itseensä omana ruumiinaan ja rikastutti sen Pyhän Hengen lahjoilla Jumalan kunniaksi.”Näin'Näin kirkko on ”pyhä Jumalan kansa”kansa', ja sen jäseniä kutsutaan ”pyhiksi”'pyhiksi'"''
 
Katolisessa opissa itse kirkonkatolinen eli siis katolisen kirkon asemakirkko on tärkeässä roolissarollissa, johtuenkoska sensillä on tärkeästätärkeä roolistarooli Jumalan ilmoituksen määrittelemisessä. Protestanttisissa kirkoissa usein käytetty käsite näkymättömästä, universaalista katolisesta kirkosta on katolisille vieras.
 
Katolinen kirkko ei väitä, että ainoastaan katolilaiset voivat pelastua, mutta varmimmin pelastuksen voi saavuttaa olemalla sen piirissä ja elämällä sen opetuksen mukaan. Tähän katoliseen yhteyteen ovat kaikki ihmiset kutsuttuja<ref>Katolisen kirkon katekismus, #836</ref> ja se toivookin siitä eronneiden kirkkokuntien palaavan sen yhteyteen. Pelkkä kirkkoon kuuluminen ei kuitenkaan takaa pelastusta.<ref>Katolisen kirkon katekismus, #837</ref>
 
Katolinen kirkko ei poissulje ei-kristittyjenkään mahdollisuutta pelastukseen perustaen sen lähinnä ihmissuvun alkuperään ja päämäärään. Tämän lisäksi juutalaiset pelastuvat heille Jumalan antaman lupauksen johdosta, muslimit yhteisestä uskontunnustuksesta Luojaan pitäessään kiinni Abrahamin uskosta. <ref>Katolisen kirkon katekismus, #839–845</ref>
 
Kirkko on apostolinen, koska sen perustana ovat apostolit. Apostolit välittivät Jeesukselta saamaansa opetusta ja jotta heille uskottu lähetystehtävä jatkuisi heidänkin jälkeensä, antoivat he lähimmille työtovereilleen tehtävän täydentää ja lujittaa heidän aloittamaasa työtä. Apostolit siis asettivat tällaisia paimenia ja määräsivät, että näiden poismenon jälkeen taas toiset koetut miehet jatkaisivat heidän virkaansa. <ref>Katolisen kirkon katekismus, #861</ref> Juuri tämäTämä onymmärretään sitäkatolisessa kirkonkirkossa ymmärtämääapostolisena apostolista suksessiotasuksessiona.
 
Ja apostolinen kirkko on myös sen saaman [[Lähetyskäsky|lähetyskäskyn]] kautta. Kaikki sen jäsenet, siis myös maallikot, ovat velvoitettuja [[Apostolaatti|apostolaattiin]], mikä tosin saa mitä moninaisimpia muotoja Pyhän Hengen moninaisten lahjojen ja uskovien kutsumusten, ajankäyttömahdollisuuksien ja tilanteen mukaan.<ref>Katolisen kirkon katekismus, #864</ref>
Rivi 89 ⟶ 130:
=== Pyhimykset ===
Kirkko on "pyhien yhteys": Lainaus katekismuksesta kohta 962: ''”Uskomme kaikkien Kristukseen uskovien yhteyden: niiden, jotka ovat pyhiinvaelluksella täällä maan päällä; niiden, joita puhdistetaan maallisen elämän päätyttyä; ja niiden, jotka nauttivat taivaan autuutta; he kaikki yhdessä muodostavat yhden kirkon. Samoin uskomme, että tässä yhteydessä Jumalan ja hänen pyhiensä laupias rakkaus aina kuulee rukouksemme.”
''
Maan päällä vaeltavien yhteys edesmenneisiin uskon sisaruksiin, ei katkea millään tavoin, vaan kirkon ainaisen uskon mukaan se pikemminkin vahvistuu hengellisten rikkauksien keskinäisen vaihdon kautta.<ref>Katolisen kirkon katekismus, #995</ref>▼
 
▲Maan päällä vaeltavien yhteys edesmenneisiin uskon sisaruksiin, ei katkea millään tavoin, vaan kirkon ainaisen uskon mukaan se pikemminkin vahvistuu hengellisten rikkauksien keskinäisen vaihdon kautta.<ref>Katolisen kirkon katekismus, #995</ref>
Katoliset kunnioittavat hartaasti pyhimyksiä esikuvinaan kristillisestä elämästä<ref>1. Kor. 11:1</ref> mutta katolinen kirkko on kuitenkin hyvin tarkka ja tiukka opettaessaan, että ainoastaan kolmiyhteistä Jumalaa on lupa palvoa<ref>Lumen Gentium 62</ref>. Tämä on kirkon mukaan täysin sopusoinnussa raamatun kanssa <ref>esim. 1. Tim. 6:1, 1. Piet. 2:17, 1. Kor. 11:1</ref>▼
 
▲Katoliset kunnioittavat hartaasti pyhimyksiä esikuvinaan kristillisestä elämästä<ref>1. Kor. 11:1</ref> mutta katolinen kirkko on kuitenkin hyvin tarkka ja tiukka opettaessaan, että ainoastaan kolmiyhteistä Jumalaa on lupa palvoa<ref>Lumen Gentium 62</ref>. Tämä on kirkon mukaan täysin sopusoinnussa raamatunRaamatun kanssa <ref>esim. 1. Tim. 6:1, 1. Piet. 2:17, 1. Kor. 11:1</ref>
 
''”Palvomme Kristusta, koska hän on Jumalan Poika. Mutta marttyyreita rakastamme Herran opetuslapsina ja seuraajina, koska he vertaansa vailla olevalla tavalla ovat antautuneet Kuninkaalleen ja Mestarilleen. Tulisipa meistäkin heidän matka- ja opiskelutovereitaan!”'' <ref>Martyrium sancti Polycarpi, 17, 3: SC 10bis, 232.</ref>
Rivi 98 ⟶ 139:
Pyhimyksille osoitettu kunnioitus ”''eroaa olennaisesti siitä palvonnan kultista, joka osoitetaan lihaksi tulleelle Sanalle, samoin Isälle ja Pyhälle Hengelle''” <ref>Lumen Gentium 66</ref>
 
Pyhimyksiä ei myöskään rukoilla kuten Jumalaa rukoillaan, vaan heiltä voi pyytää esirukousta puolestaan. TämäTätä onverrataan verrattavissakirkossa siihen kun ystävää pyydetään rukoilemaan puolestaan paitsipaits siinä, koskaettä taivaaseen päässeet pyhät ovat täydellistyneet vanhurskaudessaan, eikä ikuisessa elämässä aika rajoita kuten ystäviämme, on heidän rukouksiaan erityisen hyödyllistä pyytää. <ref>https://hyviauutisia.net/2007/03/04/pyhien-rukoileminen-ja-kunnioittaminen/ Katolisen teologin blogikirjoitus pyhien kunnioittamisesta</ref>
 
===Maria===
[[Maria|Marian]], Jeesuksen äidin kunnioittamiseen pätee samat säännöt, kuin muidenkin pyhimysten kunnioittamiseen mutta hänellä on aivan erityinen asema katolisessa kirkossa ja sen tunnustamassa opissa. Kirkko kunnioittaa häntä Herransa Äitinä ja omana Äitinään<ref>Katolisen kirkon katekismus #972</ref> [[Teologia|Teologian]] aluetta, joka tutkii Neitsyt Mariaa ja hänen asemaansa pelastusjärjestyksessä kutsutaan [[Mariologia|mariologiaksi]].<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.ortodoksi.net/index.php/Mariologia|nimeke=Mariologia – Ortodoksi.net|julkaisu=www.ortodoksi.net|viitattu=2019-01-28}}</ref>
 
Eevan jälkeläisistä Jumala on valinnut Neitsyt Marian Poikansa äidiksi. Maria on vapaassa uskossa ja kuuliaisuudessa myötävaikuttanut ihmisten pelastukseen. Hän on lausunut myönteisen vastauksensa koko ihmisluonnon edustajana. Kuuliaisuudellaan hänestä on tullut uusi Eeva, elävien äiti<ref>Katolisen kirkon katekismus #511</ref>.
 
”Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi” (Luuk. 1:48). Kunnioitus autuasta Neitsyt Mariaa kohtaan kuuluu katolisen jumalanpalveluksen olemukseen. Jo kristinuskon varhaisimmista ajoista lähtien autuasta Neitsyttä on kunnioitettu arvonimellä ’Jumalansynnyttäjä’. Tämä kunnioitus on tosin katolisen kirkon mukaan täysin ainutlaatuinen, mutta eroaa olennaisesti sii- täsiitä palvonnan kultista, joka osoitetaan Jeesukselle sekä Isälle ja Pyhälle Hengelle, jajota seMarian kunnioittaminen edistää sitä suuresti. Kunnioitus saa ilmauksensa Marialle omistetuissa liturgisissa ja rukouksissa Marialle – esimerkiksi ruusukossa, joka on koko evankeliumin yhteenveto.<ref>Katolisen kirkon katekismus #971</ref> 971
 
Marian kunnioittamisessa on kirkon jäsenten oltava ekumeenisesti hienotunteisia niin, ettei kukaan koskaan saisi väärää käsitystä katolisen kirkon todellisesta opetuksesta, että ainoastaan Jeesus Kristus on ainoa välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä.<ref>Marialis cultus ja Father Thomas Rosica, C.S.B. videossa https://youtu.be/ATmz-pGvu6M </ref>
 
'''Ruusukkorukous'''
 
Ruusukon rukoileminen ei kirkon mukaan ole mitään muuta kuin Kristuksen kasvojen katselua Marian kanssa. Se on yksi perinteisistä kristillisen rukouksen teistä, jotka soveltuvat Kristuksen kasvojen kontemplaatioon. Näin sitä kuvasi paavi Paavali VI: ”Koska ruusukko perustuu evankeliumiin ja pitää keskuksenaan ihmiseksi tulemisen ja ihmisten pelastuksen salaisuuksia, on sitä pidettävä täysin kristologisia tunnuksia kantavana rukouksena. Sen luonteenomainen piirre, litaniamainen enkelin tervehdyksen ’Terve Maria’ toistaminen, tuo lakkaamatta kunniaa myös Kristukselle, johon viime kädessä kohdistuu enkelin sanoma ja Kastajan äidin tervehdys: ’siunattu sinun kohtusi hedelmä’ (Luuk. 1:42). Sanojen ’Terve Maria’ toistaminen on enemmänkin – se on kuin kangas, jolla salaisuuksien mietiskely kehittyy. Kristus, johon jokainen enkelin tervehdys viittaa, on nimittäin sama Kristus, jonka peräjälkeen lausutut salaisuudet osoittavat Jumalan Pojaksi ja Neitsyen Pojaksi.” <ref>Paavali VI, apostolinen kehotuskirje Marialis Cultus (2.2.1974), 42: AAS 66, 1974, 153. http://katolinen.fi/?page_id=5192</ref>
 
==== Mariaaniset dogmat= ===▼
 
 
▲====Mariaaniset dogmat====
 
=====Ikuinen neitsyt=====
Rivi 122 ⟶ 161:
Kirkko myös opettaa, että Maria pysyi aina todellisesti neitseenä, myös ihmiseksitulleen Jumalan Sanan syntymässä. Syntymällään hänen poikansa ”ei ollut vähentänyt hänen neitseellistä koskemattomuuttaan, vaan päinvastoin pyhittänyt sen”. Kirkon liturgia ylistää Mariaa ”ainaisena Neitsyenä” (semper Virgo; Aeiparthenos). <ref>Katolisen kirkon katekismus #499</ref>
 
Tähän väitetään monesti vastaan ja sanotaan, että Raamatussa puhutaan Jeesuksen veljistä ja sisarista. KirkkoKatolinen kirkko on ymmärtänyt nämä kohdat aina niin, etteivät ne tarkoita Marian muita lapsia. Jaakob ja Joosef, joita kutsutaan ”Jeesuksen veljiksi” (Matt. 13:55), ovatkin tosiasiassa erään Marian lapsia, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja jota kutsutaan kuvaavasti ”toiseksi Mariaksi” (Matt. 28:1). Vanhasta testamentista tutun ilmaisun mukaan näissä kohdissa on kyse Jeesuksen läheisistä sukulaisista.<ref>Katolisen kirkon katekismus #500</ref> 500
 
Jeesus on Marian ainoa lapsi. Marian hengellinen äitiys sen sijaan ulottuu kaikkiin ihmisiin, joita pelastamaan Jeesus tuli.<ref>Katolisen kirkon katekismus #501</ref>
 
=====Jumalansynnyttäjä=====
Maria on kirkon mukaan todellisesti ”Jumalanäiti”, sillä hän on Jumalan ihmiseksitulleen, ikuisen Pojan äiti, ja Poika on Jumala itse. Evankeliumeissa Mariaa kutsutaan ”Jeesuksen äidiksi” (<ref>Joh. 2:1;, 19:25).150 KR1992</ref> Pyhän Hengen innoittaessa hänestä lausutaan Raamatussa riemuiten jo ennen lapsen syntymää: ”Herrani äiti” (Luuk. 1:43.)<ref>Katolisen kirkon katekismus #509</ref>.
 
Eihän se, joka sikisi hänessä ihmiseksi Pyhästä Hengestä ja joka lihan puolesta on todella hänen poikansa, ole kukaan muu kuin Isän ikuinen Poika, pyhimmän Kolminaisuuden toinen persoona. Kirkko tunnustaa, että Maria on todellisesti Jumalanäiti (Deipara) (Theotokos; Jumalansynnyttäjä).<ref>Katolisen kirkon katekismus #495</ref>
 
=====Marian perisynnitön sikiäminen=====
Lukuisat kirkkoisät ja kirkon opettajat näkevät Kristuksen äidin, Marian, ”uutena Eevana”. Hän on tullut ensimmäisenä ja ainutlaatuisella tavalla kirkkoisien mukaan osalliseksi voitosta, jonka Kristus sai synnistä: hänet varjeltiin puhtaana kaikista perisynnin tahroista ja Jumalan erityisestä armosta hän ei tehnyt koko maallisen elämänsä aikana yhtään syntiä.<ref>Katolisen kirkon katekismus #411</ref>
 
KoskaKirkko näkee, että sen takia kun Maria oli valittu Vapahtajan äidiksi, Jumala tätä arvokasta tehtävää varten varusti hänet tarvittavilla lahjoilla. Marian luokse tullessaan enkeli tervehtii häntä sanalla ”armoitettu”. Marian täytyi olla täysin Jumalan armon kantama voidakseen antaa vapaan uskonmyöntymyksensä kutsumukseensa, jonka enkeli hänelle ilmoittaa.<ref>Katolisen kirkon katekismus #490</ref>.
 
"Se, että sikiämisensä ensimmäisestä hetkestä lähtien Maria varustettiin ainutlaatuisella pyhyyden loistolla, koituu hänelle yksinomaan Kristuksen tähden: ”Poikansa'Poikansa ansioiden perusteella hänet ylevämmällä tavalla lunastettiin”lunastettiin'. Isä on siunannut häntä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa enemmän kuin ketään muuta luotua persoonaa. Jumala on valinnut hänet ennen maailman luomista, jotta hän eläisi pyhänä ja moitteettomana Jumalan edessä rakkaudessa." Vatikaanin II kirk.kok., <ref>., kirkkokonstituutio Lumen gentium, 56 ja KKK 492</ref>
 
Vuosisatojen kuluessa kirkkokatolisessa tajusikirkossa alettiin ymmärtää, että Maria, Jumalan ”armon täyt- tämä”täytätämä”, oli lunastettu jo sikiämisessään, mistäminkä syystätakia paavi Pius IX julisti tahrattoman sikiämisen dogmiksi vuonna 1854:
''” ... autuas Neitsyt Maria on sikiämisensä ensimmäisestä hetkestä alkaen kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Kristuksen Jeesuksen, ihmiskunnan Vapahtajan ansioiden tähden tullut varjelluksi kaikesta perisynnin tahrasta.”''<ref>Pius IX, bulla Ineffabilis Deus: DS 2803.</ref>
 
=====Marian taivaaseenottaminen=====
Marian taivaaseenottaminen on katolisen kirkon mukaan ainutlaatuista osallisuutta hänen Poikansa ylösnousemukseen ja toisten kristittyjen ylösnousemuksen ennakointia.<ref>Katolisen kirkon katekismus #966</ref> Kun Marian ajallinen elämä päättyi, hänet otettiin ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, jossa hän jo on osallinen Poikansa ylösnousemuksen kunniaan ja ennakoi siten Kristuksen ruumiin kaikkien jäsenten ylösnousemusta <ref>Katolisen kirkon katekismus #974</ref>974
 
”Lopuksi tahraton Neitsyt, jonka Jumala oli varjellut kaikelta perisynnin tahralta, otettiin maallisen vaelluksen päätyttyä ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, ja Herra korotti hänet kaikkien kuningattareksi, jotta hän yhä enemmän tulisi Poikansa, herrain Herran sekä synnin ja kuoleman voittajan, kaltaiseksi.<ref>Lumen gentium, 59</ref>
Rivi 167 ⟶ 204:
Lainaus katolisen kirkon katekismuksesta:
''“Viimeisellä ehtoollisella sinä yönä, jona hänet kavallettiin, meidän Vapahtajamme asetti ruumiinsa ja verensa eukaristisen uhrin. Hän teki sen jatkaakseen ristin uhria kautta aikojen siihen asti, kunnes hän tulee, mutta myös uskoakseen kirkolle, rakkaalle morsiamelleen, muiston kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan: laupeuden sakramentin, ykseyden merkin, rakkau- den siteen, pääsiäisaterian, jolla Kristus nautitaan, mieli täyttyy armolla ja meille annetaan tulevan kirkkauden pantti”''.<ref>Katolisen kirkon katekismus #1323</ref>
 
 
Katoliset uskovat [[Ehtoollinen#Ehtoollisen_asettaminen|ehtoollisen asettamisessa]] eli konsekraatiossa viinin muuttuvan niin kutsuttussa [[Transsubstantiaatio|transsubstantiaatiossa]], kirjaimellisesti Jeesuksen vereksi ja ehtoollisleivän kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi vaikka niiden ulkoiset muodot eivät muutu. Lainaus katolisen kirkon katekismuksesta: “Kristus itse on leivän ja viinin konsekroiduissa muodoissa läsnä elävänä ja kirkastettuna, todesti, todellisesti ja substantiaalisesti, ruumiissaan, veressään, sielussaan ja jumalallisessa luonnossaan.” <ref>Katolisen kirkon katekismus #1413</ref>
 
Papit ovat hyvin huolellisia, ettei pisarakaan siunattua viiniä putoa maljasta, mistä syystä on yleistä, ettei katolisella ehtoollisella jaeta viiniä uskovaisilleseurakuntalaisille. Pitkään viiniä ei jaettu ollenkaan, mutta Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta lähtien sitä on alettu jakamaan uudelleen. Siunattu ehtoollisleipä on [[Jeesus|Jeesuksen]] ruumis ja sitä käsitellään hyvin huolellisesti ja kunnioituksella ja säilytetään kirkossa sitä varten varatussa [[Tabernaakkeli|tabernaakkelissa]].
Tästä siunatun ehtoollisleivän, nyt Jeesuksen ruumiin, tabernaakkelissa säilyttämisen johdosta katolilaiset näkevät Jeesuksen olevan ruumiillisesti katolisessa kirkossa ja tästä syystä he myös polvistuvat tai kumartavat kunnioitusta osoittaen tabernaakkelin suuntaan.
Joskus “alttarin kaikkein pyhin sakramentti” voidaan asettaa esille hyvin näyttävässä kehyksessä, jotta uskovaiset voivat rukoilla ja palvoa siinä fyysisesti läsnä olevaa Jeesusta <ref>https://www.google.ch/search?q=holy+sacrament+of+the+altar&client=safari&rls=en&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwj28OyfrK3PAhWIPRQKHd8jCIEQ_AUICCgB&biw=1440&bih=860</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/05_katolinen_kko_uusia.shtml|nimeke=Yleinen teologia : kirkkohistoria|julkaisu=www.helsinki.fi|viitattu=2019-01-28}}</ref>
 
 
Katolilaiset vastaanottavat ehdoollisen ensimmäisen kerran normaalisti noin 11-12-vuotiaana eli kyetessään jo ymmärtämään kasteen ja eukaristian merkityksen. Tämä poikkeaa esim. ortodoksisesta käytännöstä, missä eukaristia annetaan heti kasteen jälkeen. Katolinen kirkko ei tuomitse tätä käytäntöä vaikka on itse valinnut toisen käytännön<ref>Katolisen kirkon katekismus #1244</ref> Ensimmäinen ehtoollinen on katolisen lapsen elämässä suuri asia ja lapset puetaan sitä varten parhaimpiinsa. Jossain kulttuureissa tytöt puetaan näyttämään lapsimorsiamilta. <ref>https://www.google.ch/search?q=catholic+first+communion&client=safari&rls=en&biw=1440&bih=838&source=lnms&tbm=isch&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwidi4T1qK3PAhXB1hoKHRIFBgkQ_AUIBigB</ref>
 
Ainoastaan katolisen kirkon silmissä papiksi vihitty voi suorittaa eukaristian uhrin eli käytännössä vain katolisen papin asettama ehtoollinen on pätevä. Koska ortodoksikirkolla myös on apostoolinenapostolinen jatkumo ja täysin sama oppi transsubstantiaatiosta on katolisella oman kirkkonsa lupa käydä ortodoksisen kirkon ehtoollisella, tosin piispan luvalla erityisistä syistä. Sen sijaan katolinen kirkko kieltää jäseniään osallistumalla reformoitujen kirkkojen ehdoolliselle. <ref>Katolisen kirkon katekismus #1399 ja 1400</ref><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/khist/05_katolinen_kko_uusia.shtml|nimeke=Yleinen teologia : kirkkohistoria|julkaisu=www.helsinki.fi|viitattu=2019-01-28}}</ref>▼
 
▲Ainoastaan katolisen kirkon silmissä papiksi vihitty voi suorittaa eukaristian uhrin eli käytännössä vain katolisen papin asettama ehtoollinen on pätevä. Koska ortodoksikirkolla myös on apostoolinen jatkumo ja täysin sama oppi transsubstantiaatiosta on katolisella oman kirkkonsa lupa käydä ortodoksisen kirkon ehtoollisella. Sen sijaan katolinen kirkko kieltää jäseniään osallistumalla reformoitujen kirkkojen ehdoolliselle. <ref>Katolisen kirkon katekismus #1399 ja 1400</ref>
 
 
Ehtoollisen voivat vastaanottaa ainoastaan armon tilassa (eli ilman kuolemansyntiä) olevat katolilaiset. Käytännössä tämä tarkoittaa, että uskovaisen on käytävä säännöllisesti ripillä osallistuakseen ehtoolliselle.
Rivi 186 ⟶ 219:
Ei-katolinen, [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksia]] lukuun ottamatta, ei saa osallistua katolilaiselle ehtoolliselle useasta syystä mutta ilmiselvin on, ettei tämä ole armon tilassa. <ref>http://katolinen.fi/?page_id=9838</ref>
 
Pohjoismaissa käytössä oleva käsimerkki, jolla ehtoollisjonossa oleva ei-katolinen osoittaa papille laittamalla oikean kätensä vasemmalle olkapäälleen, ettei osallistu ehtoolliselle mutta pyytää papin siunaavan häntä ei ole tunnettu Pohjoismaiden ulkopuolella.<ref> http://katolinen.fi/?page_id=9838 </ref> Muualla maailmalla, esim. Italianlomalla tai pyhiinvaellusmatkalla Jaakobintiellä kehotetaankin ei-katolisia jäämään istumaan penkkiin. Näin tekevät myös ne katoliset, jotka osallistuvat messuun olematta armon tilassa.
 
Kirkko velvoittaa katolilaisia osallistumaan messuun joka sunnuntai sekä juhlapäivinä mutta se ei velvoita vastaanottamaan ehtoollista kuin kerran vuodessa, sillä ripille kirkko velvoittaa jäsenensä vain kerran vuodessa eikä ehtoolliselle voi osallistua kuin ripittäytymisen jälkeisessä armon tilassa.
Rivi 193 ⟶ 226:
=== Parannuksen ja sovittamisen sakramentti ===
 
Tätä sakramenttia kutsutaan myös [[Rippi|ripiksi]] eli [[synnintunnustus|synnintunnustuksen]] sakramentiksi, koska [[synti]]en eli kristillisen [[moraali]]n vastaisten tekojen tunnustaminen papille on keskeinen osa tätä sakramenttia. Se on kuitenkin myös anteeksiantamuksen sakramentti, koskasillä pappi antaa ripittäytyjälle ”anteeksiannon ja rauhan”. Tämän sakramentin tarkoitus on tuoda synnin kautta etääntynyt ihminen takaisin Jumalan luo.<ref>Perusteiksi tälle sakramentille kirkko esittää raamatunkohdat {{raamatunpaikka|Mark. 1:15}}, {{raamatunpaikka|Luuk. 15:18}}, {{raamatunpaikka|Luuk. 11:4}}, {{raamatunpaikka|Matt. 5:24}} ja {{raamatunpaikka|Matt. 16:19}}.</ref> [[Rippisalaisuus]] on ehdoton, eikä katolinen pappi voi missään tilanteessa rikkoa sitä. Tähän sakramenttiin liittyy myös parannuksen tekeminen, jonka ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi [[rukous]], [[paasto]] ja [[almu]]jen antaminen. Kirkko korostaa kuitenkin, että pappi ei anna syntejä anteeksi vaan Jumala, ja näin ollen pappia pidetään Jumalan rakkauden välikappaleena. Tähän sakramenttiin liittyvät myös [[ane]]et.
 
=== Sairaiden voitelun sakramentti ===
Rivi 208 ⟶ 241:
Mikäli katolinen haluaa mennä muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilön kanssa naimisiin tulee hänen saada siihen nimenomainen lupa kirkolliselta auktoriteetilta (piispalta). Tämän luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon<ref>Katolisen kirkon katekismus #1634</ref>
 
Tämän sakramentin jakavat puolisot toisilleen ilmaisemalla kirkon edustajien edessä aviosuostumuksensa<ref>Katolisen kirkon katekismus #1623</ref>. Avioliiton solminen ei vaadi papin toimitusta, vaan sen jakamista voi avustaa myös diakoni mutta normaalioloissa avustajana on pappi<ref>Katolisen kirkon katekismus #1570</ref> sillä normaalisti katolisen avioliiton solmiminen suositellan viettämään messun yhteydessä<ref>Katolisen kirkon katekismus #1621</ref>. Katolinen vihkimisseremonia onkin messun takia selkeästi pitempi, kuin esim. ev.luterilainen ja vihkipaikkana on katolinen kirkko.
Koska avioliiton liturginen solmiminen on pyhittävä sakramentti suositellaan aviopuolisoita vastaanottamaan parannuksen sakramentti eli käymään [[Rippi|ripillä]]<ref>Katolisen kirkon katekismus #1622</ref>. Itäisissä kirkoissa on sakramentin pätevyyteen saatava papin siunaus<ref>Katolisen kirkon katekismus #1623</ref>.
 
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Katolinen_kirkko”