'''Cesare Beccaria Bonesana''', Gualdrascon ja Villareggion markiisi ([[15. maaliskuuta]] [[1738]] [[Milano]] -– [[28. marraskuuta]] [[1794]] Milano) oli [[valistusaika|valistusajalla]] vaikuttanut [[italia]]lainen juristi, filosofi ja poliitikko, joka tunnetaan parhaiten teoksestaan ''Rikoksesta ja rangaistuksesta''. Teos muodostaa nykyaikaisen rikosoikeudellisen ajattelun perustan ja aloitti ensimmäisen [[Abolitionismi|abolitionistisen]] liikkeen. Jotkut teoksen edistyksellisistä argumenteistä olivat jo vanhoja, mutta Beccaria tekee niistä erinomaisen yhteenvedon kuten myös uutuutena erottaa ne uskonnollisesta kontekstista. Hän perustaa kirjassaan rankaisuvallan pohjan ja rajat sekä suosittelee rangaistuksen suhteellistamista tehtyyn rikokseen nähden. Beccaria myös asettaa periaatteeksi uskonnollisen ja oikeudellisen vallan erottamisen. Tuomiten eräiden rangaistusten julmuuden verraten niitä tehtyyn rikokseen, hän tuomitsee kidutuksen ja kuolemantuomion barbaarisiksi, ja ehdottaa rikosten ennaltaehkäisyä rikoksista rankaisemisen sijaan.
== Syntymä ja koulutus ==
Beccaria syntyi varakkaaseen milanolaiseen aatelisperheeseen. Hänen isänsä oli Giovanni Saverio di Francesco ja äitinsä Maria [[Visconti]] di Saliceto. Hän opiskeli vuosina 1747-17551747–1755 [[jesuiitat|jesuiittojen]] ylläpitämässä koulussa [[Parma]]ssa, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan [[Pavian yliopisto]]ssa, jossa suoritti oikeustieteen tohtorinarvon vuonna 1758 20 vuoden iässä. Beccaria nai Teresa Blascon vuonna 1761 johtaen välirikkoon perheen kanssa, koska hänen isänsä piti avioliittoa epäsäätyisenä. Vaimonsa kanssa Beccaria sai neljä lasta: Giulia Beccaria (1762-18411762–1841), joka sai nimensä [[Jean-Jacques Rousseau]]n kirjan ''La Nouvelle Héloïse'' päähenkilön Julie'n mukaan; Maria Beccaria (1766-17881766–1788), jolla oli vakavia neurologisia häiriöitä ja joka kuoli nuorena; Giovanni Annibale, joka syntyi ja kuoli vuonna 1767 ja Margherita, joka syntyi ja kuoli vuonna 1772. Beccaria oli kiinnostunut myös matematiikasta ja taloudesta, joista hän oikeustieteen ohella piti luentoja. Vuodesta 1770 alkaen hän toimi Milanon hallinnossa. Beccarian ajatteluun vaikuttivat [[Montesquieu]], [[Claude Adrien Helvétius]] ja [[ensyklopedistit]].
Aluksi hän osoitti suurta mielenkiintoa matematiikkaa kohtaan, mutta [[Montesquieu]]n tutkielmat ohjasivat hänen mielenkiintonsa talouteen. Hänen ensimmäinen julkaisunsa vuonna 1762 oli [[Traktaatti (kirjallisuus)|traktaatti]] [[Milanon herttuakunta|Milanon herttuakunnan]] valuutan häiriöistä, joihin hän ehdotti ratkaisuja.
