Ero sivun ”Musta surma” versioiden välillä

Mustan surman alkukoti on yhä kiistanalainen. Joidenkin tutkijoiden mukaan epidemia lähti leviämään Keski-Aasiasta ja toisten mukaan Kiinasta. Paiseruttoa esiintyykin jyrsijöissä endeemisenä niin Keski-Aasiassa kuin Pohjois-Kiinassakin. Kiinalaisista historiankirjoista ei kuitenkaan löydy mainintaa rutosta ennen 1640-lukua.<ref>Benedictow 2004, s. 48.</ref> Kiinan [[Hebei|Hebein maakunnassa]] oli 1330-luvulla tuhoisa kulkutauti, mutta ei ole varmaa, oliko se ruttoa.<ref>Gottfried 1983, s. 35.</ref> Keski-Aasiassa [[Issyk Kul]]issa on poikkeuksellisen monia [[Nestoriolaisuus|nestoriolaiskristittyjen]] hautoja vuosilta 1338–1339, ja joissain hautakivissä on kuolinsyyksi ilmoitettu rutto.<ref>Herlihy 1997, s. 23.</ref> Epidemia alkoi mahdollisesti [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] luoteisrannoilla ja Etelä-Venäjän seudulla [[Kultainen orda|Kultaisen ordan valtion]] keskiosissa keväällä 1346, kuten venäläiset kronikoitsijat ja arabikirjoittaja [[Ibn al-Wardi]] kirjoittivat. Sieltä tauti lähti leviämään [[Mustameri|Mustallemerelle]] sekä etelään päin maata pitkin.<ref>Benedictow 2004, s. 50–51.</ref> Pohjoiseen tai Mustanmeren länsipuolelle se ei alkukodistaan levinnyt, sillä Kultaisen ordan muslimeilla ei ollut kauppasuhteita tai muitakaan yhteyksiä siellä asuvien kristittyjen kanssa.<ref>Benedictow 2004, s. 60.</ref> Vuonna 2010 julkaistun geenitutkimuksen mukaan kaikki kolme tunnettua ruttopandemiaa, mukaan lukien musta surma, olisivat syntyneet Kiinassa. Länteen musta surma olisi kulkeutunut [[silkkitie]]tä pitkin.<ref name="wade">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2010/11/01/health/01plague.html?_r=0 | Nimeke =Europe’s Plagues Came From China, Study Finds | Tekijä = Nicholas Wade | Ajankohta =31.10.2010 | Julkaisu = New York Times | Viitattu = 18.9.2015 }}</ref>

Vuonna 1343 vähän aiemmin islaminuskoon kääntynyt [[Kiptšakkien kaanikunta|kiptšakkien mongolikaanikunta]] hyökkäsi [[Krim|Krimin niemimaa]]lla sijainneen [[Feodosija|Kaffa]]n kaupunkiin ajaakseen sitä asuttaneet [[Genovan tasavalta|genovalaiset]] kauppa-asemaltaan. Jälkimmäisen piirityksen 1345–1346 aikana piirittäjien joukoissa puhkesi rutto.<ref>Benedictow 2004, s. 49.</ref> Piacenzalaisen [[Gabriele de Mussis]]in kertomuksen mukaan kiptšakit ampuivat [[Katapultti|katapulteilla]] ruttoon kuolleiden ruumiita muurin yli genovalaisten tukikohtaan heikentääkseen sen puolustusta tautia levittämällä. Tämä on mahdollista, mutta [[miasma]]teoriaan uskoneet piirittäjät olisivat luultavasti odottaneet ruumiiden alkavan ensin haista levittääkseen ”pahaa ilmaa”. Ruttoa levittävät kirput kuitenkin lähtevät kylmenevästä ruumiista nopeasti, joten tauti levisikin Kaffaan todennäköisemmin kaupunginmuurien raoista sisään päässeiden jyrsijöiden mukana.<ref>Benedictow 2004, s. 51–53.</ref>

Loppukesällä ja syksyllä 1347 rutto oli ehtinyt eteläiseen ja keskiseen Kreikkaan. Taudin leviäminen Eurooppaan alkoi kuitenkin varsinaisesti Italian satamista syksyllä 1347. [[Sisilia]]n [[Messina]]an tauti tuli luultavasti elokuun toisella viikolla ja sieltä Ranskan [[Marseille]]en ehkä jo syyskuussa. Messinasta lähteneet pakolaiset tartuttivat sen jälkeen koko Sisilian loka–marraskuussa ja joulukuussa myös [[Sardinia]]n ja [[Korsika]]n. Italian mantereelle tauti ehti ennen vuodenvaihdetta. Genovaan tartunnan toi kolme maustelaivaa Konstantinopolista, ja epidemia havaittiin siellä vuoden 1347 viimeisinä päivinä. Tammikuussa 1348 tauti levisi [[Pisa]]n rannikkokaupungista muualle [[Toscana]]an. Italiaan idästä saapuneet laivat levittivät tartuntaa paluumatkallaan moniin satamiin [[Adrianmeri|Adrianmerellä]], ja [[Venetsia]]ssa epidemia havaittiin 25. tammikuuta, eli tauti oli tullut sinne luultavasti marraskuun lopulla.<ref>Benedictow 2004, s. 69–73.</ref>

Musta surma levisi aluksi kauppareittejä pitkin suuriin kaupunkikeskuksiin laivojen mukana. Ensin tauti saapui Välimeren satamakaupunkeihin ja suurten purjehduskelpoisten jokien varrella oleviin kaupunkeihin, jotka myös levittivät tautia sitten toisiinsa omien laivojensa mukana. Meriteitse tapahtunut leviäminen oli niin nopeaa, etteivät viranomaiset ehtineet varautua siihen. Joissakin harvemmissa tapauksissa tauti levisi metastaattisesti melko pitkiä matkoja myös maateitse, kuten Ranskassa [[Carcassonne]]sta [[Bordeaux|Bordeaux'hon]] ja Italiassa [[Pisa]]sta tiettyihin sisämaakaupunkeihin. Rannikkokaupunkiin saavuttuaan kulkutauti säteili ensin alueen muihin kaupunkeihin ja niistä puolestaan hevosvaunujen ja kuormahevosten rahtien mukana maaseudulle. Näin musta surma levisi lopulta kattamaan kokonaisia alueita.<ref>Benedictow 2004, s. 227–229.</ref>

Tautia alettiin kutsua mustaksi surmaksi vasta vuosisatoja myöhemmin.<ref name="benedictow-nimi" /> Aikalaiset käyttivät siitä muita nimiä, kuten ”suuri kuoleminen”, ”rutto/kulkutauti” tai ”ensimmäinen kulkutauti”.<ref>[http://www.etymonline.com/index.php?term=Black+Death Black Death (n.)], Online Etymology Dictionary</ref>. Nykyinen nimitys tulee latinan sanoista ''atra mors'', jossa ''atra'' tarkoittaa paitsi mustaa, myös kauheaa.<ref name="benedictow-nimi">Benedictow 2004, s. 3.</ref><ref>[http://latin-dictionary.net/search/latin/atra ater, atra], Latdict.</ref>

Kuolleisuus vaihteli Euroopassa alueittain voimakkaasti. Joillain paikkakunnilla lähes kaikki kuolivat, mutta toiset paikkakunnat säästyivät taudilta kokonaan. Erityisen pahasti kärsivät [[Firenze]], [[Venetsia]], [[Pariisi]], [[Hampuri]], [[Bremen]] ja Norja, joissa vähintään puolet väestöstä kuoli. Myös [[Tunisia]]ssa, Syyrian [[Aleppo]]ssa, Egyptissä ja Gazassa epidemiaan kerrottiin kuolleen huomattavasti ihmisiä. Toisaalta esimerkiksi [[Nürnberg]], osa [[Pyreneet|Pyreneitä]], keskinen [[Balkan]], Islanti ja ehkä myös Suomi säästyivät epidemialta lähes täysin. Myös [[Milano]] ja osa Alankomaita pääsivät melko vähällä.<ref>Heikura 2003, s. 38–39.</ref> Joidenkin tutkijoiden mukaan myös [[Böömi]] ja Puola kärsivät vain vähän. Todennäköisesti maat joutuivat kärsimään taudista kuitenkin yhtä paljon kuin muukin Eurooppa, ja vanha käsitys johtuu siitä että epidemiasta ei siellä paljon kirjoitettu. Joissain aikakirjoissa on kuitenkin kuvauksia taudin vuoksi tyhjentyneistä böömiläiskaupungeista.<ref name="benedictow-boomi">Benedictow 2004, s. 222–224.</ref> Jos Itä-Eurooppa kärsikin mustan surman aikana muuta Eurooppaa hiukan vähemmän, se saattoi johtua siitä, että ruttobakteeri oli ehtinyt muuttua vaarattomammaksi kierrettyään ensin monen vuoden ajan muualla. Böömiä suojasivat lisäksi vuoret kolmella suunnalla.<ref>Gottfried 1983, s. 75.</ref>

Väestökato toi muassaan taloudellisia muutoksia, koska sosiaalinen liikkuvuus parani. Esimerkiksi talonpoikien sitoutuminen perinteisille maa-alueilleen väheni, koska asutus harveni huomattavasti. Niinpä [[Maaorjuus|maaorjien]] olot paranivat merkittävästi; maaorjuus oli nimenomaan perustunut vuokraviljelijöiden ja maatyöläisten käytännössä mielivaltaiseen ja rajattomaan riistoon vuokranantajien taholta. Musta surma aiheutti valtavan työvoimapulan, kun esimerkiksi Englannissa jopa kolmannes aiemmin viljellystä pellosta jäi käyttämättä. Niinpä palkolliset kykenivät vaatimaan entistä suurempia palkkoja ja pienempiä vuokria, ja tämä johti lopulta [[feodalismi]]na tunnetun järjestelmän romahtamiseen.<ref name = "s100">Ratkaisun hetket, s. 100.</ref><ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://yle.fi/uutiset/tutkija_musta_surma_oli_hyodyksi_henkiin_jaaneille/6286187 | Nimeke=Tutkija: Musta surma oli hyödyksi henkiin jääneille | Tekijä=Wallius, Anniina | Julkaisu=Yle Uutiset|Ajankohta=7.9.2012}}</ref> Maata ja myllyjä saatettiin ottaa uuteen hyötykäyttöön, kuten laidunmaiksi, pelkän viljanviljelyn sijaan.<ref>Herlihy 1997, s. 46.</ref>

Mustalla surmalla oli suuri vaikutus lääketieteen kehittymiseen. Vallalla ollut [[humoraalioppi]]in perustunut lääketiede osoittautui tehottomaksi ruttoa vastaan ja menetti asemansa. Lääkärikoulutus oli 1300-luvulle asti ollut teoreettista eikä perustunut kliiniseen tutkimukseen ja [[Hypoteesi|hypoteeseihin]]. Mustan surman seurauksena terveydenhoito alkoi muuttua käytännöllisemmäksi, ja [[tieteellinen menetelmä]] tuli suosituksi. Kirurgit nousivat lääkärien rinnalle, ja yleinen anatomiantuntemus kasvoi ruumiinavausten yleistyessä.<ref>Gottfried 1983, s. 116–119.</ref> [[Hygienia]]an alettiin kiinnittää huomiota, ja Italiassa heti epidemian jälkeen säädetyt terveydenhoitolait ja perustetut kunnalliset terveyslautakunnat levisivät muuallekin Eurooppaan. Aluksi terveyslautakunnat keskittyivät vain uusien ruttoepidemioiden torjumiseen, mutta myöhemmin niiden toiminta laajeni yleisemmäksi.<ref>Gottfried 1983, s. 122.</ref> Myös erityisten [[ruttolääkäri]]en virkoja perustettiin.<ref>Gottfried 1983, s. 125.</ref> Vuonna&nbsp;1374 Venetsiaan ei päästetty ihmisiä, joiden epäiltiin sairastavan ruttoa, ja muualla otettiin käyttöön laivojen [[Karanteeni|karanteeneja]]. Täydellistä suojaa nekään eivät antaneet, joten ruttoepidemiat jatkuivat.<ref name="s101"/>

Äkillinen pula halvasta työvoimasta johti joidenkin mukaan myös teknologisen kehityksen välttämättömyyteen ja jopa laukaisi [[renessanssi]]in johtaneen kehityksen.<ref>Benedictow 2004, s. 393.</ref> Jotkut tutkijat, kuten David Herlihy, ovat antaneet mustalle surmalle kunnian useista Keskiajalla yleistyneistä keksinnöistä. Esimerkiksi, koska musta surma surmasi paljon työväkeä, oli tarpeen kehittää välineitä, joilla työ saatiin tehtyä pienemmällä tekijämäärällä. Joidenkin tutkijoiden mukaan kuitenkin juuri mustan surman jälkeen ei ole havaittavissa teknologista kehitystä juuri millään alalla, vaan useimmat aikakauden tärkeät keksinnöt ja uudistukset tehtiin ennen epidemiaa tai vuosisatoja sen jälkeen.<ref>Herlihy 1997, s. 10–12.</ref> Islamilaisessa Lähi-idässä kehitys oli sitä paitsi Eurooppaan nähden päinvastainen, sillä alue taantui pitkäksi aikaa talouden, teollisuuden ja maatalouden tuottavuuden suhteen.<ref>Herlihy 1997, s. 13–14.</ref>