Ero sivun ”Musta surma” versioiden välillä

Mustan surman alkukoti on yhä kiistanalainen. Joidenkin tutkijoiden mukaan epidemia lähti leviämään Keski-Aasiasta ja toisten mukaan Kiinasta. Paiseruttoa esiintyykin jyrsijöissä endeemisenä niin Keski-Aasiassa kuin Pohjois-Kiinassakin. Kiinalaisista historiankirjoista ei kuitenkaan löydy mainintaa rutosta ennen 1640-lukua.<ref>Benedictow 2004, s. 48.</ref> Kiinan [[Hebei|Hebein maakunnassa]] oli 1330-luvulla tuhoisa kulkutauti, mutta ei ole varmaa, oliko se ruttoa.<ref>Gottfried 1983, s. 35.</ref> Keski-Aasiassa [[Issyk Kul]]issa on poikkeuksellisen monia [[Nestoriolaisuus|nestoriolaiskristittyjen]] hautoja vuosilta 1338–1339, ja joissain hautakivissä on kuolinsyyksi ilmoitettu rutto.<ref>Herlihy 1997, s. 23.</ref>

Epidemia alkoi mahdollisesti [[Kaspianmeri|Kaspianmeren]] luoteisrannoilla ja Etelä-Venäjän seudulla [[Kultainen orda|Kultaisen ordan valtion]] keskiosissa keväällä 1346, kuten venäläiset kronikoitsijat ja arabikirjoittaja [[Ibn al-Wardi]] kirjoittivat. Sieltä tauti lähti leviämään [[Mustameri|Mustallemerelle]] sekä etelään päin maata pitkin.<ref>Benedictow 2004, s. 50–51.</ref> Pohjoiseen tai Mustanmeren länsipuolelle se ei alkukodistaan levinnyt, sillä Kultaisen ordan muslimeilla ei ollut kauppasuhteita tai muitakaan yhteyksiä siellä asuvien kristittyjen kanssa.<ref>Benedictow 2004, s. 60.</ref> Vuonna 2010 julkaistun geenitutkimuksen mukaan kaikki kolme tunnettua ruttopandemiaa, mukaan lukien musta surma, olisivat syntyneet Kiinassa. Länteen musta surma olisi kulkeutunut [[silkkitie]]tä pitkin.<ref name="wade">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2010/11/01/health/01plague.html?_r=0 | Nimeke =Europe’s Plagues Came From China, Study Finds | Tekijä = Nicholas Wade | Ajankohta =31.10.2010 | Julkaisu = New York Times | Viitattu = 18.9.2015 }}</ref>

Vuonna 1343 vähän aiemmin islaminuskoon kääntynyt [[Kiptšakkien kaanikunta|kiptšakkien mongolikaanikunta]] hyökkäsi [[Krim|Krimin niemimaa]]lla sijainneen [[Feodosija|Kaffa]]n kaupunkiin ajaakseen sitä asuttaneet [[Genovan tasavalta|genovalaiset]] kauppa-asemaltaan. Jälkimmäisen piirityksen 1345–1346 aikana piirittäjien joukoissa puhkesi rutto.<ref>Benedictow 2004, s. 49.</ref> Piacenzalaisen [[Gabriele de Mussis]]in kertomuksen mukaan kiptšakit ampuivat [[Katapultti|katapulteilla]] ruttoon kuolleiden ruumiita muurin yli genovalaisten tukikohtaan heikentääkseen sen puolustusta tautia levittämällä.

Tämä on mahdollista, mutta [[miasma]]teoriaan uskoneet piirittäjät olisivat luultavasti odottaneet ruumiiden alkavan ensin haista levittääkseen ”pahaa ilmaa”. Ruttoa levittävät kirput kuitenkin lähtevät kylmenevästä ruumiista nopeasti, joten tauti levisikin Kaffaan todennäköisemmin kaupunginmuurien raoista sisään päässeiden jyrsijöiden mukana.<ref>Benedictow 2004, s. 51–53.</ref>

Loppukesällä ja syksyllä 1347 rutto oli ehtinyt eteläiseen ja keskiseen Kreikkaan. Taudin leviäminen Eurooppaan alkoi kuitenkin varsinaisesti Italian satamista syksyllä 1347. [[Sisilia]]n [[Messina]]an tauti tuli luultavasti elokuun toisella viikolla ja sieltä Ranskan [[Marseille]]en ehkä jo syyskuussa. Messinasta lähteneet pakolaiset tartuttivat sen jälkeen koko Sisilian loka–marraskuussa ja joulukuussa myös [[Sardinia]]n ja [[Korsika]]n.

Italian mantereelle tauti ehti ennen vuodenvaihdetta. Genovaan tartunnan toi kolme maustelaivaa Konstantinopolista, ja epidemia havaittiin siellä vuoden 1347 viimeisinä päivinä. Tammikuussa 1348 tauti levisi [[Pisa]]n rannikkokaupungista muualle [[Toscana]]an. Italiaan idästä saapuneet laivat levittivät tartuntaa paluumatkallaan moniin satamiin [[Adrianmeri|Adrianmerellä]], ja [[Venetsia]]ssa epidemia havaittiin 25. tammikuuta, eli tauti oli tullut sinne luultavasti marraskuun lopulla.<ref>Benedictow 2004, s. 69–73.</ref>

Musta surma levisi aluksi kauppareittejä pitkin suuriin kaupunkikeskuksiin laivojen mukana. Ensin tauti saapui Välimeren satamakaupunkeihin ja suurten purjehduskelpoisten jokien varrella oleviin kaupunkeihin, jotka myös levittivät tautia sitten toisiinsa omien laivojensa mukana. Meriteitse tapahtunut leviäminen oli niin nopeaa, etteivät viranomaiset ehtineet varautua siihen.

Joissakin harvemmissa tapauksissa tauti levisi metastaattisesti melko pitkiä matkoja myös maateitse, kuten Ranskassa [[Carcassonne]]sta [[Bordeaux|Bordeaux'hon]] ja Italiassa [[Pisa]]sta tiettyihin sisämaakaupunkeihin. Rannikkokaupunkiin saavuttuaan kulkutauti säteili ensin alueen muihin kaupunkeihin ja niistä puolestaan hevosvaunujen ja kuormahevosten rahtien mukana maaseudulle. Näin musta surma levisi lopulta kattamaan kokonaisia alueita.<ref>Benedictow 2004, s. 227–229.</ref>

Tautia alettiin kutsua mustaksi surmaksi vasta vuosisatoja myöhemmin.<ref name="benedictow-nimi" /> Aikalaiset käyttivät siitä muita nimiä, kuten ”suuri kuoleminen”, ”rutto/kulkutauti” tai ”ensimmäinen kulkutauti”.<ref>[http://www.etymonline.com/index.php?term=Black+Death Black Death (n.)], Online Etymology Dictionary</ref>. Nykyinen nimitys tulee latinan sanoista ''atra mors'', jossa ''atra'' tarkoittaa paitsi mustaa, myös kauheaa.<ref name="benedictow-nimi">Benedictow 2004, s. 3.</ref><ref>[http://latin-dictionary.net/search/latin/atra ater, atra], Latdict.</ref>