Versio 7. tammikuuta 2019 kello 11.39 muokkaa Matthäus Gehägeberg (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 18 568 muokkausta Aikamuotoja imperfektiin. Järjestetty uusiksi siten, että akateemiset kunnianosoitukset lopussa omana kappaleena ja ajattelun kehitys kuvattu teosten kautta yhdessä luvussa. Pyritty noudattamaan Alestalon kansallisbiografiassa käyttämää tulkintaa. Huovis-viittaus kuvaamaan aikaansa ja silloista keskustelua. Viimeisestä kirjasta ei ole vielä ilmestynyt arviota. Malline jo pois. Merkkaus: Visuaalinen muokkaus ← Vanhempi muutos		Versio 7. tammikuuta 2019 kello 11.52 muokkaa kumoa Matthäus Gehägeberg (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 18 568 muokkausta fiksattu vielä Merkkaus: Visuaalinen muokkaus Uudempi muutos →
Rivi 9: Keskustelukirjallisuuteen hän palasi teoksissaan ''Sotapäiväkirja'' (1991) ja ''Työpäiväkirja'' (1992). Yhteiskuntakritiikin lisäksi niissä painottuu omakohtainen pohdiskelu.<ref name=":0" /> Jäätyään eläkkeelle Eskola julkaisi uskonnollista uskoa koskevat sosiologiset ~~pohdintansa~~ajatuksensa kirjoissaan ''Uskon tunnustelua'' (2000), ''Tiedän ja uskon'' (2003) ja ''Yksinkertainen usko'' (2006). Uskontotrilogian päättävässä teoksessa ~~tutkitaan~~Eskola pohti uskonnollisuuden korutonta muunnelmaa, yksinkertaista uskoa, joka voi elää tieteellisen maailmankuvan rinnalla kaipaamatta kirkon oppirakennelmia tai messuja~~. Esimerkkinä yksinkertaisesta uskosta Eskola käyttää edellisten teostensa tapaan omaa vakaumustaan ja siihen liittyviä epäilyjä~~.<ref name="Sana">{{Verkkoviite\|Osoite= http://www.sana.fi/ihmiset/haastattelut/antti_eskola_etenee_uskon_tunnustelusta_tunnustamiseen/\|Nimeke=Antti Eskola etenee uskon tunnustelusta tunnustamiseen\|Julkaisu=Sana\|Ajankohta=2007\|Viitattu=18.9.2008}}</ref> Viimeiseksi teokseksi jäi postuumisti ilmestynyt ''Vanhanakin voi ajatella'' (2019).

Ero sivun ”Antti Eskola” versioiden välillä