Ero sivun ”Arnold Schönberg” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
kh
Rivi 3:
[[Kuva:Arnold Schoenberg la 1948.jpg|thumb|240px|Arnold Schönberg. Kuvaaja: Florence Homolka. Kuva luultavasti vuodelta 1948.]]
 
'''Arnold Franz Walter Schönberg''' ([[13. syyskuuta]] [[1874]] [[Wien]], itävalta–itävalta – [[13. heinäkuuta]] [[1951]] [[Los Angeles]], [[Yhdysvallat]]) oli [[itävalta]]lainen [[taidemusiikki|taidemusiikin]] [[säveltäjä]]. Hänen varhaisimmissa teoksissaan oli vaikutteita [[Romantiikan musiikki|romantiikan musiikista]], mutta hänestä tuli pian [[atonaalisuus|atonaalisuuden]] pioneeri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://global.britannica.com/EBchecked/topic/527896/Arnold-Schoenberg | Nimeke = Arnold Schoenberg | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Encyclopedia Britannica | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref> Schönberg kehitti 1910–1920-luvuilla [[12-säveljärjestelmä]]n, josta sittemmin kehittyi [[sarjallisuus]]. Schönberg muutti [[1933]] [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]] Los Angelesiin, missä hän kuoli 1951.
 
==Elämä==
Rivi 13:
 
1900-luvun alku oli Schönbergille tuotteliasta aikaa. Tuolloin valmistui monia merkittäviä teoksia, kuten ''Gurrelieder'' ('Gurre-lauluja'), ''Pelleas und Melisande'' ('Pelleas ja Melisande'), ''Jousikvartetto d-molli'' ja ''Kamarisinfonia E-duuri''. Perheen toinen lapsi Georg syntyi 22. kesäkuuta 1906. Musiikissaan Schönberg vei [[myöhäisromantiikka|myöhäisromanttista]] sävelkieltään yhä pidemmälle. ''Jousikvartettoa nro 2 fis-molli'' (jousikvartetille ja sopraanoäänelle) vuodelta 1908 on pidetty [[tonaalisuus|tonaalisuuden]] ja [[atonaalisuus|atonaalisuuden]] rajapyykkinä, koska sen finaali on atonaalisesti sävelletty. Teoksen kantaesitys saman vuoden joulukuussa oli skandaali. Samana vuonna Schönbergin elämä oli ajautunut kriisiin: hän oli vaimonsa Mathilden kanssa alkanut ottaa maalaustunteja taidemaalari [[Richard Gerstl]]iltä. Mathilde rakastui opettajaansa ja muutti asumaan Gerstlin luo. Schönberg anoi Mathildea tulemaan takaisin käyttäen Weberniä puhemiehenään. Mathilde palasikin Schönbergin luo, ja yksin jäänyt Gerstl teki itsemurhan marraskuussa 1908.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.richardgerstl.com/the-story | Nimeke =
Gerstl and Schönberg – The Story | Tekijä = | Ajankohta = | Julkaisija = Richard Gerstl (1883-19081883–1908) | Viitattu = 29.3.2015 }}</ref>
 
Henkilökohtaisista kriiseistä huolimatta Schönberg sävelsi ahkerasti. Seuraavana vuonna syntyivät ''Das Buch der Hängenden Gärten'' ('Riippuvien puutarhojen kirja'), ''Erwartung'' ('Odotus') sekä hänen ensimmäinen atonaalinen pianoteoksensa, ''Drei Klavierstücke'' ('Kolme pianokappaletta'). [[1910-luku|1910-luvulla]] hänen taloudellinen tilanteensa kävi tukalaksi. Samoihin aikoihin hän joutui luopumaan opetustoimestaan juutalaisuustaustansa vuoksi; hän oli tosin kääntynyt [[luterilaisuus|luterilaiseksi]] vuonna 1898). Syksyllä 1911 perhe muutti Berliiniin. Seuraavana vuonna syntyi puhelaulu-tekniikkaa (''Sprachstimme'') hyödyntänyt [[Albert Giraud]]in runoihin perustunut sävellys ''Pierrot Lunaire'', ja siitä tuli yksi Schönbergin esitetyimmistä teoksista. Ensimmäinen merkittävä atonaalinen orkesteriteos, ''Viisi orkesterikappaletta'', kantaesitettiin syksyllä [[Lontoo]]ssa.