Ero sivun ”Tappisolu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Katso myös: +Näkyvän valon spektri
kh
Rivi 5:
Tappisoluissa on kussakin yhtä [[pigmentti]]ä, jonka mukaan solut ovat herkkiä eri [[aallonpituus]]alueille. Värierottelukyky perustuu solujen sisältämien pigmenttien energiatiloihin. Valon [[Absorptio (sähkömagneettinen säteily)|absorptio]] materiaaliin riippuu siitä kuinka hyvin sen [[fotoni]]en energia vastaa materiaalin energiatilojen välisiä eroja. Pitkäaaltoisen (punaisen) valon fotonien energia on pienempi kuin lyhytaaltoisen (sinisen) valon energia ja siten solun pigmenttien kemiallinen koostumus vaikuttaa siihen, minkä väriselle valolle ne ovat herkkiä. Lyhyelle aallonpituudelle (sinistä lähellä oleville värisävyille) herkkiä tappisoluja on vähiten, keskipitkän alueen soluja 20-kertaisesti ja pitkään aallonpituusalueeseen keskittyneistä soluja noin 40-kertaisesti lyhyeen alueeseen erikoistuneiden solujen määrä.<ref name="JY"/>
 
Tappisolut ovat jakautuneet epäsäännöllisesti koko silmän takaosaan,<ref name="HUT"/> mutta niitä on eniten [[fovea]]ksi kutsutussa verkkokalvon keskiosassa.<ref>[http://scienceaid.co.uk/biology/humans/eye.html Eye] Science Aid</ref> Ihmisen silmässä tappisoluja on 5–6 miljoonaa. Niiden halkaisija on 2-82–8 [[mikroni]]a.<ref name="HUT">[http://foto.hut.fi/opetus/350/k03/luento5/luento5.html Näkeminen] Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorio, TKK, 2003</ref>
 
== Värinäkö ==
Rivi 11:
Tappisolut aistivat valon aallonpituuden eivätkä ole niin valoherkkiä kuin sauvasolut. Tappisolut tarvitsevat suuremman energiamäärän kuin sauvasolut ja hämärässä värinäkö katoaa kokonaan.
 
Ihmisellä tappisoluja on yleensä kolmea eri tyyppiä, jotka ovat herkistyneet valon eri aallonpituuksille. Kukin tappisolu on herkkä tietyllä aallonpituusvälillä (punaiseksi kutsuttu solutyyppi on herkin oranssinkeltaisen valon aallonpituudella). Siniselle alueelle herkkää pigmenttiä sisältävät solut ovat herkimmillään valolle, jonka aallonpituus on noin 445 nm, eivätkä pysty havainnoimaan aallonpituudeltaan 520 nm ylittävää valoa. Kahta muuta pigmenttiä sisältävät solut pystyvät sen sijaan havainnoimaan kaikkia valon aallonpituuksia. Vihreiksi kutsuttujen solujen herkkyyshuippu on aallonpituuden 535 nm ja punaisiksi kutsuttujen, pitkään aallonpituusalueeseen keskittyneiden solujen 575 nm kohdalla.<ref name="JY">{{Verkkoviite | Osoite=http://users.jyu.fi/~tro/gtksem02/prujut/matti/varimallit.pdf | Selite= s.3-4 3–4 | Nimeke = Värien teoria ja värimallit | Tekijä = Eskelinen, Matti |Julkaisu = Tietokonegrafiikan seminaari | Ajankohta=2002}}</ref>
 
== Katso myös ==