Ero sivun ”Kumi” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
kh |
||
Rivi 12:
Luonnonkumi valmistetaan trooppisten puulajien maitiaisnesteestä, erityisesti brasilialaisesta [[Parakautsupuu|kumipuusta]] (''Hevea brasiliensis''). Kolotuista puista juoksuttamalla kerätty lateksi saostetaan ([[koagulointi|koaguloidaan]]) esimerkiksi [[muurahaishappo|muurahaishapolla]], jolloin saadaan raakakumia, kautsua. Tämä on juustoa muistuttavaa ainetta.
Raakakumi on vaaleaa ja läpikuultavaa, lämpimänä pehmeää ja plastista, kylmänä haurasta ja murtuvaa. Sen tuoreet pinnat tarttuvat puristettaessa lujasti toisiinsa kiinni.<ref name=Fokus>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan iso Fokus, 4. osa (
Etelä- ja väli-Amerikan [[intiaani]]en tiedetään käyttäneen kumipalloja peleissä jo ennen eurooppalaisten saapumista. Ensimmäisiä kumin käyttökohteita oli pyyhekumi, jonka keksi englantilainen [[Joseph Priestley]] 1770. Toinen historiallinen maininta kumista Euroopassa samalta vuodelta 1770 kertoo, että Edward Nairne myi raakakumikuutioita kaupassaan [[Lontoo]]ssa. Pyyhekumeiksi tarkoitettuja paloja myytiin hämmästyttävän korkeaan kolmen sillingin kappalehintaan.
[[Charles Goodyear]] keksi vuonna 1841 kumin vulkanoinnin, joka paransi sen ominaisuuksia huomattavasti.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Hudson, John | Nimeke = Suurin tiede
Ennen vulkanoitua kumia ainut keino tiivistää liikkuvien koneenosien välinen rako, esimerkiksi höyrykoneen männän ja sylinterin välissä, oli käyttää öljyyn kastettua nahkaa. Tämä toimi vielä pienissä paineissa, mutta tietyn paineen yläpuolella suunnittelijoiden oli valittava lisääntyvän [[kitka]]n, joka aiheutui tiiviimmin puristetusta nahasta, sekä suurempien ja tehoa vievien höyryvuotojen välillä.
|