Ero sivun ”Johan Albrecht Ehrenström” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
oletusleveys, aukt.
kh
Rivi 19:
 
[[Tiedosto:Johan Fredrik Aminoff, Johan Albrekt Ehrenström and Gustaf Mauritz Armfelt (René Théodore Berthon) - Nationalmuseum - 40074.tif|thumb|left|Vasemmalla [[J. F. Aminoff]], keskellä J. A. Ehrenström ja oikealla [[G. M. Armfelt]]. ''Kolme kustaviaania pohtimassa tulevaisuuttaan'', [[René Théodore Berthon]], 1803.<ref>[https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/19860124_599 Kolme kustaviaania J.F. Aminoff, J.A. Ehrenström ja G.M. Armfelt pohtimassa tulevaisuuttaan] Museoviraston kuvakokoelmat.</ref>]]
Ehrenström oli yksi Kustaa III:n suosikeista, mutta ei saanut hallitsijalta paljoakaan suosionosoituksia. Vuosina 1789–1791 hän oli vt. kabinettisihteerinä mukana kuninkaan ulkomaanmatkoilla ja [[Kustaa III:n sota|Suomen-sotaretkellä]], jolloin hänen erikoistehtävänään oli salakirjoitusviestien avaaminen. Avustettuaan [[Gustaf Mauritz Armfelt]]ia [[Värälän rauha]]nneuvotteluissa Ehrenström sai venäläisiltä tavanmukaisen rahalahjan, jonka turvin osti Djurönäsin tilan [[Värmdö]]n saaresta läheltä Tukholmaa. Kustaa III:n jouduttua murhatuksi ja [[Gustaf Adolf Reuterholm]]in noustua [[holhoojahallitus|holhoojahallituksen]] johtoon vuonna 1792 Ehrenström erosi virastaan ja päätti vetäytyä tilalleen viettämään yksityiselämää. Seuraavan vuoden lopulla hänet kuitenkin vangittiin ja häntä syytettiin osallisuudesta vanhojen kustavilaisten muodostamaan ”Armfeltin salaliittoon”. Ehrenström, eversti [[Johan Fredrik Aminoff]] ja kreivitär Magdalena Rudenschöld olivat nimittäin käyneet kirjeenvaihtoa ulkomaille lähetetyn G. M. Armfeltin kanssa, jolloin he olivat pohtineet Reuterholmin holhoojahallituksen syrjäyttämistä.<ref name="KB" /> Salaliittolaiset tuomittiin syyskuussa 1794 kuolemaan sekä menettämään omaisuutensa ja kunniansa, mutta teloituspäivänä 8. lokakuuta heidät armahdettiinkin viime hetkellä mestauspaikalla [[Norrmalmstorg]]illa – tunnin [[häpeäpaalu]]ssa seisomisen jälkeen – ja tuomiot muutettiin [[Elinkautinen vankeus|elinkautiseksi vankeudeksi]].<ref name="KB" /><ref name="SBL" /> [[In absentia|Poissaolevana]] kuolemaan tuomitun Armfeltin tuomio säilyi toistaiseksi.<ref name="Armfelt">{{Kansallisbiografia|id=2556|tekijä=Rainer Knapas|nimi=Armfelt, Gustav Mauritz (1757 - 18141757–1814)|ajankohta=30.11.2001}}</ref>
 
Rudenschöld ja Aminoff armahdettiin kokonaan jo vuoden 1796 aikana, mutta Ehrenström vain siirrettiin isänsä luo [[Vaxholman linna]]an. Hänet vapautettiin viimein vuonna 1799 ja aatelisarvonsa hän sai takaisin seuraavan vuoden kesäkuussa, itsensä Armfeltinkin jälkeen. Hän ei kuitenkaan päässyt kuningas [[Kustaa IV Aadolf]]in suosioon ja oli syrjässä julkisista toimista lukuun ottamatta eräitä diplomaattitehtäviä [[Wien]]issä ja [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] vuonna 1803.<ref name="KB" /> Pietarissa Ehrenström tapasi Aminoffin ja Armfeltin, jolloin ranskalainen taidemaalari Berthon teki heistä tunnetun [[ryhmämuotokuva]]n ''Kolme kustaviaania pohtimassa tulevaisuuttaan''.<ref name="SBL" /> Kun Ehrenström ei [[Ruotsin vallankaappaus 1809|vuoden 1809 vallanvaihdoksen]] jälkeenkään saanut uusia tehtäviä – pelkästään hallitusneuvoksen arvonimen – hän siirtyi 1811 Armfeltin ja Aminoffin pyynnöstä näiden tavoin [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an ja sai sen alamaisuuden seuraavana vuonna.<ref name="KB" /> [[Haminan rauha]]n mahdollistama kahden vuoden valinta-aika oli tuolloin juuri päättymässä.<ref>Klinge 2012, s. 43.</ref>