Ero sivun ”Siirtymämetalli” versioiden välillä

'''Siirtymämetallit''' eli '''siirtymäalkuaineet''' ovat [[alkuaine]]ita, joiden [[atomi|atomeissa]] on toiseksi uloimmalla [[elektronikuori|elektronikuorella]] vajaasti täytetty [[orbitaali|d-orbitaali]].<ref name=LaitinenToivonen>{{kirjaviite | Tekijä = Risto Laitinen, Jukka Toivonen | Nimeke = Yleinen ja epäorgaaninen kemia (16. painos) | Sivut = 297–298 | Luku = Siirtymämetallien yleisiä ominaisuuksia | Julkaisija = Otatieto | Vuosi = 2004 | Tunniste = ISBN 951-672-242-3}}</ref> Siirtymäalkuaineisiin kuuluvat [[Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä|jaksollisen järjestelmän]] 3.-11–11. ryhmien alkuaineet, [[jakson 4 alkuaine|neljännessä jaksossa]] alkuaineet [[skandium]]ista [[kupari]]in, [[jakson 5 alkuaine|viidennessä jaksossa]] [[yttrium]]ista [[hopea]]an, [[jakson 6 alkuaine|kuudennessa jaksossa]] [[lantaani]]sta [[kulta]]an ja [[jakson 7 alkuaine|seitsemännessä jaksossa]] [[aktinium]]ista [[röntgenium]]iin. Kaikki siirtymäalkuaineet ovat [[metalli|metalleja]].

[[Elektronikonfiguraatio]]lla kuvataan elektronien sijoittumista atomiorbitaaleille. Siirtymämetalleilla järjestysluvun kasvaessa lisätään elektroneja (''n''-1)''d'' -orbitaaleille, jossa ''n'' on [[pääkvanttiluku]] ja täten jakson numero jaksollisessa järjestelmässä. Näin yleinen elektronikonfiguraatio siirtymämetalleille on ensimmäisen ja toisen rivin siirtymämetalleille (jaksot 4 ja 5) [jalokaasu]''ns''²(''n'' - 1)''d''^x, ja kolmannen ja neljännen rivin (jaksot 6 ja 7) [jalokaasu]''ns''²(''n'' - 2)f¹⁴(n -1)''d''^x, jossa x on välillä 1 -– 10. Näihin elektronikonfiguraatiota koskeviin pääsääntöihin on kuitenkin runsaasti poikkeuksia, koska ''ns''- ja (''n'' - 1)''d'' -orbitaalien energiat ovat lähellä toisiaan.