Avaa päävalikko

Muutokset

3 merkkiä poistettu ,  9 kuukautta sitten
kh
”Leinon vankien” täsmällisestä lukumäärästä on liikkeellä ristiriitaista tietoa. Leino puhui muistelmissaan ''[[Kommunisti sisäministerinä]]'' epämääräisesti paristakymmenestä nimestä. Unto Parvilahti kertoi kirjassaan ''[[Berijan tarhat]]'', että pidätettyjä oli 19. Boris Björkelund luetteli muistelmateoksessaan ''Stalinille menetetyt vuoteni'' samat 19 nimeä kuin Parvilahti, mutta hänen mukaansa näiden ohella oli vielä yksi henkilö, jonka nimi ja kohtalo jäivät hänelle tuntemattomiksi.<ref name="Partanen341">Partanen 2010, s. 341–342.</ref>
 
Valpon arkistossa säilynyt lista käsittää 22 nimeä. Näistä henkilöistä kolme ei ollut mukana 20.–21. huhtikuuta välisenä yönä Helsingissä pidätettyjen joukossa: Nikolai Bastamov oli paennut Ruotsiin, eikä häntä siksi tavoitettu; Dmitri Daragan saatiin 21. huhtikuuta kiinni [[Pori]]ssa, ja hänet luovutettiin valvontakomissiolle erikseen kolme päivää myöhemmin; Aleksander Kalašnikov -nimeä käyttänyt henkilö pidätettiin niin ikään 21. huhtikuuta [[Heinola]]ssa ja luovutettiin Neuvostoliittoon mahdollisesti yhdessä Daraganin kanssa tai jo aiemmin. Hän oli mahdollisesti Björkelundin mainitsema puuttuva kahdeskymmenenneskahdeskymmenes ”Leinon vanki”.<ref name="Partanen341" /> Kalašnikov oli Suomen tiedustelua avustanut sotavanki, ja hän oli listalla nimetyistä ainoana Neuvostoliiton kansalainen. Valpon tietojen mukaan hänen oikea nimensä olisi ollut Orest Beljanski, mutta sekin saattoi olla väärä henkilöllisyys.<ref>Kauppala 2011, s. 44.</ref> Toisin kuin muiden ”Leinon vankien”, Kalašnikovin oletettuun luovutukseen ei liittynyt mitään laitonta, sillä Suomi ja Neuvostoliitto olivat jo syksyllä 1944 tehneet sopimuksen sotavankien luovuttamisesta.<ref name="uola" />
 
Alkuperäisellä listalla nimetyistä henkilöistä Georgi Aleksejevin tapaus on ollut hieman epäselvä. Valpon tietojen mukaan hänet pidätettiin ja tuotiin muiden vankien mukana Ratakadulle, mutta ei ole koskaan varmuudella selvinnyt, mitä hänelle sen jälkeen tapahtui. Björkelund ja Parvilahti eivät maininneet hänen nimeään luovutettujen joukossa. Aleksejevin poika Joura kertoi vuonna 2006 ilmestyneessä muistelmateoksessa, että Valpon miesten saapuessa heidän kotiinsa hänen isänsä olisi ollut työmatkalla [[Tukholma]]ssa eikä häntä koskaan pidätetty. Jos tämä pitää paikkansa, Aleksejevin mainitseminen Valpon pidättämien joukossa olisi todennäköisesti virkailijan tekemä virhe.<ref name="Partanen341" /> Aleksejev oli [[Ranska]]n kansalainen ja työskennellyt Ranskan Helsingin-lähetystölle sekä sekaantunut kansainväliseen vakoiluun. Hänet tunnettiin sekä Saksan että Neuvostoliiton voimakkaana vastustajana.<ref>Partanen 2010, s. 347.</ref>