Ero sivun ”Loviisa Ulriika” versioiden välillä

 

Loviisa Ulriika oli kaunis ja älykäs nainen, joka osallistui aktiivisesti politiikkaan. Hän oli oppinut Preussin hovissa kunnioittamaan vahvaa ja itsevaltaista hallitsemistapaa, joten hän ei halunnut hyväksyä Ruotsin poliittista järjestelmää, jossa säädyt käyttivät valtaa ja kuningas oli pelkkä nimellinen valtionpäämies. Loviisa Ulriikan voidaankin sanoa ottaneen elämäntehtäväkseen Ruotsin kuninkaan vallan kasvattamisen. Käytännössä tämä tarkoitti kuningattaren vallan kasvattamista, sillä kuningas Aadolf Fredrik oli luonteeltaan leppoisa mies, jolla ei ollut edellytyksiä vastustaa lujatahtoista puolisoaan. Pelkällä tahdolla ei kuitenkaan voitu saada Ruotsin säätyjä luopumaan vallastaan. Niinpä kuningatar päätti lopulta yrittää sotilaiden tuella vallankaappausta. Tämä hanke epäonnistui kuitenkin täysin, ja kuningatar joutui pyytämään säädyiltä anteeksi huonoa käytöstään. Kuningatar sai lisää mielipahaa vuonna 1757, kun Ruotsi meni julistamaan sodan (ks. [[Pommerin sota]]) kuningattaren synnyinmaalle Preussille. Sota sujui kuitenkin huonosti, ja lopulta joutuivat säädyt puolestaan nöyrtymään kuningattaren edessä: Loviisa Ulriikaa pyydettiin välittäjäksi rauhanneuvotteluihin, joissa toisena osapuolena oli hänen veljensä Preussin kuningas Fredrik II Suuri.

1760-luvulla Loviisa Ulriika joutui huomaamaan, että hoviin oli ilmestynyt uusi vallantavoittelija. Kruununprinssi [[Kustaa III|Kustaa]] oli perinyt äitinsä älykkyyden ja kunnianhimon, joten hän alkoi jo hyvin nuorella iällä irtautua äitinsä vaikutusvallasta. Loviisa Ulriikan toiveet oman valtansa lisäämisestä heikkenivät, ja hän alkoi yhä enemmän keskittyä kulttuuriharrastuksiin. Hän kunnioitti ranskalaista kulttuuria ja oli kirjeenvaihdossa mm. valistusfilosofi [[Voltaire]]n kanssa.