Ero sivun ”Ukkonen” versioiden välillä

Ukkosella yleensä [[tuuli|tuulee]] kovasti ja [[sade|sataa]] rankasti. Ukkonen on potentiaalisesti vaarallinen ilmiö ihmiselle. Salamat kuitenkin iskevät ihmisiin vain harvoin. Useammin ukkonen vaurioittaa tele- ja sähköverkkoihin kytkettyjä laitteita. Salamat iskevät useammin korkeisiin paikkoihin ja rakennelmiin.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000942865.html | Nimeke = 4 vaaranpaikkaa: Tällaisiin kohteisiin salama iskee herkimmin | Julkaisija = Ilta-Sanomat | Ajankohta = 2015 | Viitattu = 23.8.2017}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.paivanlehti.fi/suojaako-paakytkimen-kaantaminen-pois-paalta-kodinelektroniikkaa-salamoilta/ | Nimeke = Salamat iskevät ukonilmalla – voiko sähkölaitteet suojata katkaisemalla pääkytkimestä virran? | Julkaisija = Päivän lehti | Selite = Mitkä ovat salamoille otollisimpia paikkoja? | Ajankohta = 2017 | Viitattu = 23.3.2017}}</ref>

Ukkosen jälkeen ilma tuoksuuvoi tuoksua otsonipitoiselta, sillä salamanisku tuottaa hapesta [[otsoni]]a.{{lähde | nyt tässä väitetään että aina/tyypillisesti tuoksuisi}}

Ukkonen syntyy korkeaksi kasvaneissa [[ukkospilvi]]ssä. Niissä on muun muassa [[lumirae|lumirakeita]], [[rae|rakeita]] ja [[jääneulanen|jääneulasia]], jotka hankaavat toisiaan törmäillessään pilven sisällä vallitsevissa ilmavirtauksissa. Syntyy [[hankaussähkö]]ä. Esimerkiksi törmäävä rae ja pieni lumirae varautuvat eri tavoin<ref name="ukkonen">Tapio J. Tuomi: Ukkonen ja salamat. Ursan julkaisuja 46. RT-Paino Piekksämäki 1993, ISSN 0357-7937, ISBN 951-9269-65-7, Luku 3.3 ukkospilven varautuminen, sivu 20-, mm kuva 3.2 sivu 21</ref>. Koska ukkospilvessä on alkuvaiheessa nouseva pyörteinen ilmavirtaus, jääkiteet ja lumirakeet törmäilevät toisiinsa ja lopulta asettuvat eri korkeuksille<ref>Saukkonen 2008, s 135, " Suomalainen sää Ilmastonmuutos ja ääri-ilmiöt"</ref><ref>Rinne et al. 2008, a 64, "Suomalainen sääopas"</ref>. Näin syntyy pilven eri osien välille, pilvien välille ja pilven ja maan välillä lopulta suuria sähkövarauksia, jotka purkautuvat [[salama|salamoina]].

Ukkonen voi olla noin puoli tuntia kestävä [[yksisoluinen ukkonen]], tai 2–6 tuntia kestävä [[monisoluinen ukkonen]]. Suomessa ovat harvinaisia [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] [[keskilänsi|keskilännessä]] [[tornado]]ja aiheuttavat voimakkaat, pitkäikäiset [[supersolu]]-ukkoset.

Ukonilmoja esiintyy kaikkialla maapallolla [[napaseudut|napaseutuja]] myöten, mutta yleisimpiä ne ovat [[tropiikki|trooppisten]] [[sademetsä|sademetsien]] alueella, jossa niitä eräillä seuduilla esiintyy lähes päivittäin. Joka hetki eri puolilla maapalloa on meneillään noin 2000 ukonilmaa.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Roger M. Downs, Frederick A. Day | Nimeke = National Geographic Almanac of Geography | Sivu = 75 | Julkaisija = National Geographic | Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 0-7922-3877-X}}</ref> [[Kampala]] ja [[Tororo]] [[Uganda]]ssa on kumpikin toisinaan mainittu paikaksi, jossa ukkosta esiintyy eniten<ref>{{verkkoviite | Osoite = http://sky-fire.tv/index.cgi/thunderstorms.html#occur | Nimeke =) How many thunderstorms occur each year? | Sivusto = Thunderstorms | Julkaisija = Sky Fire Production | Viitattu = 20.4.2016}}</ref>, mutta samaa on väitetty myös [[Indonesia]]n [[Bogor]]ista ja [[Singapore]]sta. Myös muun muassa [[Darwin (Australia)|Australian Darwin]], [[Caracas]], [[Manila]] ja [[Mumbai]] ovat tulleet tunnetuiksi usein toistuvista ukonilmoistaan. Runsaasti ukkosia esiintyy eräillä seuduilla tiettyinä vuodenaikoina [[monsuuni]]tuulten yhteydessä sekä [[trooppinen hirmumyrsky|trooppisia sykloneja]] ympäriöivillä sadealueilla.<ref>{{verkkoviite | Osoite = ttphttp://www.srh.noaa.gov/jetstream/tropics/tc_hazards.htm | Nimeke =Tropical Cyclone Hazards | Julkaisija = National Weather Service (USA), Southern Region Headquarters | Viitattu = 20.4.2016}}</ref>

[[Lauhkea vyöhyke|Lauhkeassa vyöhykkeessä]] ukonilmoja on enimmäkseen keväällä ja kesällä, joskin sellainen saattaa joskus [[kylmä rintama|kylmän rintaman]] alueella tai sen edellä esiintyä kaikkina vuodenaikoina.<ref name="DR">{{verkkoviite | Osoite = http://www.wpc.ncep.noaa.gov/sfc/UASfcManualVersion1.pdf | Nimeke = Unified Surface Analysis Manual | Kirjoittaja = David Roth, Hydrometeorological Prediction Center | Viitattu = 20.4.2016}}</ref> Niitä saattaa esiintyä myös kylmässä ilmamassassa, joka kulkee kylmän rintaman jäljessä niitä lämpimämpien vesien yli. Napaseuduilla ukkoset ovat maanpinnan matalien lämpötilojen vuoksi harvinaisia.

Ilmamassaukkonen eli lämpöukkonen syntyy kostean, lämpimän ilmamassan sekä lämpimän maanpinnan vaikutuksesta. Tavallisimmin auringon suoraan lämmittämä lämmin kostea ilma kohoaa, tiivistyy pilveksi, joka kasvaa valtavan suureksi kukkakaalia muistuttavaksi [[Cumulus congestus|möykyksi]]. Tämä pilvi alkaa sataa, ja pian myös ukkostaa. Jos ilma on hiostava ja kuuma, ja aamulla näkyy kohoavia kumpupilviä, syntyy todennäköisesti ilmamassaukkonen. Ensin syntyy vain pieni [[kumpupilvi]] (''Cumulus''), jonka jälkeen pilvestä kehittyy satava [[kuuropilvi]] ja lopulta ukkonen. Lämpöukkosen ilmaa raikastava vaikutus on lyhytkestoinen. Lämpöukkosta voi esiintyä [[korkeapaine]]en aikana, jos alailmakehän kosteus ja muut olot ovat sopivia. Heikkotuulisuus suosii hidasliikkeisiä lämpöukkosia. Lämpöukkonen liittyy rauhattomaan, epävakaaseen ilmakehään, jossa korkea ukkospilvi syntyy helposti voimakkaiden nousuvirtausten takia. Lyhytikäisten, paikallisten lämpöukkosten tarkkaa paikkaa ei osata sääennustuksessa ennustaa, voidaan vain sanoa, että mahdollisesti ukkosta.

Ukkosen vaarat liittyvät salamointiin, joskus esiintyviin suuriin rakeisiin, voimakkaisiin [[trombi|trombeihin]] tai [[syöksyvirtaus|syöksyvirtauksiin]] sekä kaatosateen aiheuttamiin äkillisiin tulviin. Salama pystyy kohdalle osuessaan tappamaan tai vammauttamaan vakavasti, tai sytyttämään tulipaloja. Useammin se aiheuttaa aineellisia vaurioita. Suomessakin on sattunut tapauksia, joissa ukkospilvestä satavat harvinaisen suuret rakeet ovat rikkoneet autojen tuulilaseja.

Heikko ukkonen iskee 1–10 maasalamaa, keskinkertainen 11–32 maasalamaa 100&nbsp;km² ruutuun. Kova ukkonen räpsii 33–100 salamaa, raju 101–320 salamaa ja poikkeuksellisen raju yli 320 salamaa 100&nbsp;km² ruutuun<ref name="ukkosta_ilmassa">''Ukkosta ilmassa'', Tapio J. Tuomi& Antti Mäkelä, Ursa 2009, Ursan julkaisuja 116, Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2009, ''ISBN 978-952-5329-78-0'', s.&nbsp;28</ref>.{{selvennä|Kuinka monta tällaista ruutua ihminen kuulee/näkee maan/järven/merenpinnalta? Eli kuinka monta kertaa jyrisee/ minuutti? Ja onko maasalamoiden lisäksi mukana paljonkin pilvisalamoita?}} Raju ukkonen räiskii 10 sekunnin välein, ja kovakin minuutin välein<ref name="saukkonen1">Lea Saukkonen, Suomalainen sää, Minerva 2008, ISBN 978-492-202-9, sivu 138, sivu 139</ref>. Poikkeuksellisen raju ukkonen lyö salamoita maahan yli 80 kertaa 100 neliökilometrin alueella<ref>Sari Hartonen: Sää ympäri vuoden, s.&nbsp;96.</ref> alle 10 sekunnin välein. Suurin osa Suomen salamoista iskee rajuista ukkosista, ja yleensä ukkoset ovat heikkoja. Heikossa ilmamassaukkosessa on 1–3 ukkossolua, mutta voimakkaissa rintamaukkosissa jopa 20. Merkittävä ukkonen iskee päivässä yli 1&nbsp;000 salamaa Suomen kamaralle, ja näitä esiintyy 10 kesässä. Voimakas ukkonen taas räiskii yli 5&nbsp;000–10&nbsp;000 salamaa Suomeen päivässä. Yli 5&nbsp;000 salaman ukkosia on vain 1–3 kesässä<ref>Ukkonen ja salamat, s.&nbsp;53.</ref>. Nämä tuottavat suurimman osan vuoden salamoinnista. Useimmiten salamoi vain vähän ja paikallisesti. Voimakas ukkonen iskee Etelä- ja Keski-Suomeen yli 2&nbsp;000 salamaa päivässä<ref>Ukkonen ja salamat, s.&nbsp;55.</ref>. Pahimmilla alueilla on Suomessa 20 ukkospäivää vuodessa, ja niillä iskee korkeintaan 65–100 salamaa sadalle neliökilometrille.<ref name="saukkonen1"/>

== Lähteet ==